maanantai 27. huhtikuuta 2015

Taimet lehdet kippuralla


Nyt taisi niin sanotusti ottaa ohraleipä! Osa isojen samettiruusujen taimista on päättänyt ruveta rettelöimään. Pari valkoista Vanillaa jo nuupahti itsekseen, vaikka vieressä olevat kukoistavat vielä aivan samalla hoidolla. Tässä lehtiään kipristelee keltainen iso samettiruusu. Mahtaneeko sekin heittää henkensä?

Ehkä olen kastellut tai lannoittanut liikaa? Vai olisiko jotain ötököitä, ainakaan en silmällä havaitse. 


Suurin osa näyttää onneksi vielä hyvältä, kuten tässä kuvassa Vanillat. Toivottavasti käppyrätauti ei leviä epidemiaksi. Tässä vaiheessa otan vastoinkäymisen vielä tilastollisena tappiona.


Revonhännän siemenet olivat tosi pieniä ja taimetkin vielä koulimisvaiheessa olemattomia. Mutta nyt ne ovat jo toistakymmentä senttiä korkeita. Osaisiko joku sanoa, kannattaako revonhännät latvoa?


Daaliat jo reissusta tultuani hätäpäissä latvoin, kun olivat kasvaneet tosi pitkiksi. Tukeakin tarvitsivat. Vielä on matkaa kesään, mitenkähän tässä taistossa käy.

 

Onneksi kylvin oreganon sisälle ruukkuun, enkä ulos. Tämäkin oli nimittäin alkuun aivan olematonta vihreää haituvaa. Nyt se muistuttaa mielestäni erehdyttävästi rikkaruohoa. Vesiheinänä olisin kasvimaalta nyppinyt, jos olisin ulos istuttanut. Purkkikasvatus pelasti oreganon. Ei muuten vielä tuoksu miltään.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Hyppy takaisin talveen ja postia poikaselta


Kuluneella viikolla tuli hypättyä takaisin talveen. Vietimme kevätlomaa Pyhätunturin maisemissa hiihdellen ja puhtaista hangista nautiskellen.


Puutarhatyöt tuntuivat aika kaukaiselta asialta, kun alla oli metri lunta.

Aurinko helli useimpina päivinä ja parhaimmillaan alkuviikosta lämmintä oli yli 10 astetta. Ei tietoakaan pikisistä penkoista eikä katupölystä, joihin eilen palasimme.

Toimelan leveysasteella lumet olivat viikon loman aikana kaikonneet. Daalian taimet lähes karkaavat purkista ja piha odottaa siistijää. On käärittävä hihat ja ruvettava hommiin. 

Mukavaa sähköpostiakin sain loman aikana. Anja Salosta oli lähettänyt kuvan onnenapilasta tai toiselta nimeltään onnenkäenkaalista, jonka käpyjä lähetin hänelle helmikuulla. Anja pyysi valkoisen, uskollisen huonekasvin käpyjä, kun esittelin kasvia blogissa postauksessa Juoruja ja valopilkkuja.

Hauska huomata, kuinka blogien kautta voi saada uusia ystäviä eri puolilta maata ja maailmaa, vaikka ei kasvokkain tapaisikaan. Hauska myös ajatella, että kukkaseni "poikanen" kasvaa uusissa maisemissa hyvässä hoidossa ja näyttäisi voivan rehevämmin kuin omani tällä hetkellä. Kiitos Anjalle kuvasta. Odotellaan kukkia kasveihimme.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ensimmäiset kukat pihalla


Julistan kevään virallisesti alkaneeksi: Krookukset kukkivat myös viitosvyöhykkeellä! Tuuli on jäätävän kylmä, mutta siinäpä nuo sinnittelevät sinisinä, keltaisina ja valkoisina.




Rohkeasti ovat nostaneet nokkansa yös uskollisimmista uskollisimmat kevään tuojat eli vuorenkilvet.


 
Pablo-koiralla riittää vahtimista ikkunasta, mutta joskus aurinko uuvuttaa.


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen tuli taloon


Aprillipäivä on kulunut lomalla poskionteloita parannellessa ja pääsiäistä valmistellessa. Ovikranssi on paikallaan, tervetuloa taloon pääsiäinen!



Eppu-kissalle on kylvetty ohraa ja vähän omaksi iloksikin.


 Tässä "munalassa" ei kuulu kaakatusta. Joululyhty saa säilyttää pääsiäismunat.


Pääsiäiskimppu koristaa olohuonetta siivouspäivän päätteeksi. Kiitos anopille kukkasista ja rentouttavaa pääsiäistä Toimelan lukijoille!