Sitkeimmistä sitkeimmät orvokit

On pakko ihailla pikkuorvokkien sitkeyttä. Mistä ihmeestä näitä oikein putkahtelee itsekseen talven jälkeen? Pation laattakiven sementtisaumoista...

Perennapenkistä kuin riviin istutettuina...

Kuivana viime kesänä keltaiseksi palaneelta nurmikolta. Miten nämä kasvavat sammaleen seassa, kun nurmikko kärsii pälvikaljusta?

Kauniitahan orvokit ovat, mutta kaikkia ei voi ruohonleikkurilla kiertää eikä säästää. Harmillista sinänsä. Joskus tuntuu, että orvokit viihtyvät paremmin aivan jossain muualla kuin siellä, mihin ne istutetaan.

Mutta kukka kuin kukka. Pääasia, että on kukkia ja nämä kaverit näyttävät ehtivän jokaiseen kukkaan. Kevätvuohenjuuri on erityisen suosittu pörriäiskukka keväällä.

Hyppy hiihtoladuilta suoraan kesään

Ei meinaa pää pysyä mukana vauhdissa, kun talvi vaihtui kesäksi lähes ilman kevättä. Toukokuu on ollut Toimelan viitosvyöhykkeelläkin ihmeellisen lämmin ja kesäinen. Kukinta on täälläkin alkanut.

Nurmikon leikkasin tänään ensimmäistä kertaa ja kaikki kasvaa niin, että ei huvittaisi tehdä mitään muuta kuin istua ihmettelemässä ja nuuskimassa tuomen kukkia. Juurihan hiihdimme jäillä ja nyt on helteistä.

Niin helteistä, että perennatkin alkavat kärsiä kuivuudesta. Pikkusydän ainakin näyttää nahistuneelta. Olen joutunut kastelemaan jo useamman kerran.

Kevätvuohenjuuren keltainen kevätloisto alkaa taas. Se on takuuvarma ja luo aurinkoisen ilmeen koko pihaan.

Alppiruujusujakin olen kastellut ahkerasti ja nuput näyttävät voivan hyvin. Odotettavissa kaunista kukintaa, jos kaikki menee hyvin. Majakan juurella tulppaanimeri availee nuppujaan.

Tämä on niin parasta aikaa vuodesta! Toukokuusta juhannukseen kaikki kasvaa niin, että kasvun melkein näkee, jos malttaa pysähtyä. Jos vielä pieni vesisade saataisiin alkuviikon lämpimien lisäksi, niin kaikki olisi pihalla jotakuinkin täydellistä.

Aavistus kesästä

Etelässä ja idässä helle hellii, mutta täällä länsirannikolla olemme päässeet nauttimaan kesäfiiliksistä vain hetkittäin. Nytkin sankka sumu puskee maisemaan ja lämmintä on vain muutama aste.

Ei uskoisi, että vielä aamulla pölyttäjät pörräsivät innolla kesän ensimmäisissä kukinnoissa. Kevätvuohenjuuri, tuomet, marjapensaat, mustikat ja norjanangervot ovat täälläkin ehtineet kukkaan.

Tulppaanit sulostuttavat kirsikkapuun juurella. Ehkä tämä tästä vielä kesäksi muuttuu. Tuomen tuoksussa nukkumaan.

 

Miniatyyri-iloja

Kukinnan ei aina tarvitse olla jättiloistavaa, isoa ja mahtavaa. Joskus pienimmistä pienimmät voivat tuottaa hyvän mielen hyrinää. Varsinkin, kun ne putkahtavat esiin tilaamatta ja odottamatta keväisestä ryteiköstä.

Niin tekivät nämä kaverit eli ilmeisesti idänsinililjat. En ole niitä tietääkseni pihalle istutellut, mutta jostain ovat tiensä nurmikoille ja pensaiden alle löytäneet. Tervetuloa vain, lisääntykää ja täyttäkää maa!

Idänsinililjat ovat pieniä, mutta ne sentään huomaa kauempaakin ilman suurennuslasia. Samaa ei voi sanoa tästä keltaisesta ilopilleristä. Pikkuriikkiset kukat leviävät mattona luonnonkukkaniityllämme.

Kasvin nimestä minulla ei ole hajuakaan. Liekö tullut niittykukkaseoksen mukana. Huomasin sen vasta, kun polvistuin viereen kuvaamaan idänsinililjoja. Nöyränä on valokuvaajan välillä oltava.

Entäpä sitten tämä? Työnsin viime syksynä huvikseni maahan vanhat jouluhyasinttien sipulit. Eipä niistä tullut isoa kukinnan riemuvoittoa, mutta kukkia kuitenkin. Pieniä, hauskoja ylläreitä.

Vuorenkilvet eivät jaksa joka vuosi kukkia yhtä runsaasti kuin nyt. Tämä näyttää olevan vuorenkilpien kevät.

Kevätvuohenjuuri sen sijaan ei petä koskaan: Vuodesta toiseen samaa aurinkoista hehkua.
Se ei paljoa pyydä, vaatimattomampaa keltaista ystävää saa etsiä.

Kevään ensimmäiset orvokit hivelevät silmää samettisina. Tässä pikkuorvokki. Ne eivät ole keväällä yhtä näyttäviä kuin isommat veljensä, mutta kukkivat vauhtiin päästyään uskollisesti koko kesän. Pikkurorvokkien kanssa pääsee vähemmällä nyppimisellä.

Asiasta toiseen, jotta ei käy pitkäveteiseksi. Tämä veikeä västäräkki piti vahtia satamassa ja tuijotteli merelle. Liekö ollut pesäpuuhissa jossakin rantakivikon kolossa.

Vihreää, punaista ja keltaista!

Olen jo pitempään huokaillen lueskellut eteläisempien puutarhablogien postauksia kevään edistysmisestä pihalla. Täällä viitosvyöhykkeellä länsirannikolla on ollut tasaisen ruskeaa, vaikka lunta ei juuri ole ollutkaan. Mutta nyt: Aurinko on paistanut muutamana päivän, eilen satoi ja paistoi kuin Alatalon laulussa ja lämpö kipusi reippaasti plussalle.

Jo alkoi kukkapenkeissä tapahtua. Ei täällä vieläkään mikään kuki (paitsi kukkakaupasta haetut narssissit ja orvokit), mutta elävää pukkaa mullasta kuitenkin esiin. Ensimmäisten joukossa nenänsä näytti särkynyt sydän, ja oli särkeä sydämeni, kun sen havujen alta eilen löysin.

Tai kukkiihan täällä melkein, nimittäin rantakalliolta kivikkopenkkiin siirretty maksaruoho. Niin pääsiäisen keltaista että!

Kevätvuohenjuuri on aina yhtä nopea ja sitkeä kevään tuoja. Kohta varmaan nuput työntyvät viime kesän roskien seasta.

Sitten on tämä ensimmäisten joukossa nouseva kasvi, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan. Joku voi varmaan kertoa?

Tähän tulee paksujen varsien päähän roosaan vivahtavat, punertavat kukat. Ei mikään kukkasten kuningatar, vaan aika vaatimattoman näköinen. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa saman kasvin kuivunut kukinto. MIkähän tämä lienee nimeltään?

Tästä se lähtee kevät Toimelassakin. Hienoa aikaa huhtikuusta juhannukseen, kun vihreys lisääntyy ja kaikki kasvaa silmissä. Kasvua vartioi tänään radion viikon luontoääni eli Naakka. Väittivät sympaattiseksi linnuksi, mutta aika äkäiseltä tuo grillikatoksen piippua vahtiva otus minusta näyttää. Taitavat rakentaa pesää. Piippu vie vanhaan puuhellaan, joka on jo aikansa elänyt ja tehtävänsä täyttänyt, joten ei sen puoleen väliä.

Mustarastaskin tepasteli nurmikolla tai paremminkin sammalikolla :) Pitkällä keltaisella nokalla löytyy varmaan syötävää.

Itse en ole ehtinyt paljon pihalla tepsutella, vaikka lomalla olenkin. Päivä kun kului puutarhamyymälöitä kiertäessä. Joskus sekin kierros on tehtävä. Löytyi monenlaista purkkia, lannoitetta, istukassipuleita, penkinreunuksia ja suodantinkangasta. Nyt sitten odotellaan roudan sulamista.