Viimeiset sadonkorjuut

Vähiin käy sadonkorjuu, ennenkuin loppuu. Viimeisenä nostin hyötymaan kasvatuslaatikosta porkkanat, joiden sato ilahdutti runsaudellaan pitkästä aikaa. Monta vuotta porkkanan siemenet ovat itäneet heikosti tai jostain muusta syystä sato on jäänyt laihaksi. Nyt iti ja kasvoi.

Luulenpa, että porkkanakin viihtyi kasvualustalla, joka sai pääosin voimansa talousjätekompostista. Kumpa sitä riittäisikin kaikille pihan kasveille. Kompostoin talusjätteet vain kesäisin. Yhdestä pienestä kompostorista riittää muutamalle kasville. Erityisesti se on sipulin, kesäkurpitsan ja salaatin mieleen. Näemmä myös porkkanan.

Tätä lajia sadonkorjuuta riittää pakkasiin saakka, kun iltaisin vain näkisi vielä pihalla puuhastella. Yritän silputa ja kompostoida mahdollisimman paljon pihalta keräämääni.

Kaikkea en saa itse hävitetyksi, vaan jotakin joutuu viemään pois. Meillä puutarhajätettä voi toimittaa vain hyötyjäteasemalle, jonka aukioloajat ovat minimaaliset: parittomien viikkojen tiistait klo 14-17. Saa olla tosissaan, että sinne ehtii.

Olenkin lisännyt lehtikomposteja ja haketan entistä enemmän oksia. Tämänkin lastin hoitelin lopulta omin käsin uudelleen maatumaan. Pensaat kiittävät, kun saavat katetta ja uutta voimaa lehtikompostista.

Vähiin käy kukinta pihalla. Jokunen syysleimun kukka vielä sinnittelee talvea vastaan. Näitä putkahti esiin harvakseltaan, mutta putkahteli kuitenkin. Keväällä luulin, että talvi oli niitannut kaikki syysleimuni. Ei sentään, vaan muutama jäi. Toivottavasti ensi talvi ei vie niitäkin, vaan saisivat rauhassa voimistua ja vallata alaa.

Morsiamet parturissa

Morsiusangervojen siistiminen on puutarhatyö, jota mielelläni lykkään viimeiseen siniseen asti. Käytännössä se tarkoittaa, että kymmeniä vuosia rehottaneet pensaat pääsevät aina melkoisiksi risukasoiksi, ennenkuin saan tartutuksi toimeen.

Homma ei onnistu ilman kättä pidempää: tarvitaan ainakin oksasakset, saha ja harava. Välillä minusta tuntui, että olisin tarvinnut myös turvalasit ja lämpimän pehmusteen. Tilanne oli ehtinyt niin pahaksi, että jouduin ensin raivaamaan pensaan alle "kolon", josta lähdin risuviidakkoa setvimään pensasta kiertäen. No huh, menihän siinä aikaa. Kaksi läpimitaltaan lähdes kolmemetristä puskaa sentään.

Tässäpä toisesta morsiusangervosta kuvat ennen - ja jälkeen. Dadaa!

 

Vähän jyrsityiltähän nuo nyt näyttävät, mutta tiedän kokemuksesta, että jo ensi kesänä morsiamen helmat jälleen viistävät maata. Vanhempi tuttavamme sanoi kerran kukkivaa morsiusangervoa katsoessaan, että se levittää kuin nainen leveät hameensa. Ja niin se totisesti tekee.

Rakas työtoverini oksasilppuri viimeisteli tämänkin projektin. Tuottaa suurta nautintoa tunkea monta peräkärryllistä risuja myllyyn, joka jauhaa ne hetkessä muutamaksi ämpärilliseksi haketta. Tuotos päätyi marjapensaiden juurelle. Nyt silmä lepää ainakin joissakin osissa pihaa.

Sieniä katteessa!

Nytpä on hämmennykseni suuri. Marjapensaiden alle tänä syksynä laittamani oksasilppu on ruvennut kasvamaan sientä kuten kuvassa näkyy! Sientä on tosi paljon ja jokaisen pensaan juurella. Lieneekö vaarallista, näinköhän pensaat lahoavat? Ne ovat kyllä tosi iäkkäitä, että joutaisivat tulla uusituiksikin. En ole kuitenkaan kaikkia kerralla ruvennut uusimaan, kun ne vielä tekevät satoa ja voivat ihan hyvin. Mutta nämä sienet, pitäisiköhän nyt huolestua?

Innostuin kateviljelystä, kun hankin oksasilppurin. Saan kummallista tyydytystä survoessani peräkärryllisen oksia silppuriin ja saadessani toisesta päästä muutaman ämpärillisen haketta. Tavarasta, josta eroon päseminen aiemmin aiheutti päänvaivaa, tulee hyötyainetta, jolle olisi pihalla käyttöä loputtomasti. Olenkin vitsaillut, että oksasilppuri on suosikkini kodinkoneista, heti pyykkikoneen jälkeen.