Suomi on pitkä maa

Kyllä Suomi on pitkä maa. Näin totesi äitini lauantaiaamuna, kun hän lapioi Pohjanmaalla lunta terassilta ja minä lähettelin eteläisestä Suomesta kuvia vihreistä koivuista. Kävimme pienellä lomalla ja nautimme kukkivista sipulikukista ja vihreistä nurmikoista.

Sillä välin Toimelan leveysasteilla satoi lunta, joka tosin sulaa nopeasti auringossa. Mutta vielä sunnuntaina iltapäivällä tulppaanipenkki näytti tällaiselta.

Harmaamalvikki ei onneksi pienestä lumisateesta hätkähdä. Päin vastoin kuivaa kevättä helpotti lumesta tuleva kosteus. Ja niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma.

Kun ei vapaapäivää pystynyt viettämään pihalla puutarhatöiden parissa, lähdimme lenkille. Olo oli jotenkin outo, kun kahlasimme lumessa, mutta samaan aikaan aurinko porotti kuumasti. Tuli vähän sellainen Lapin keväthankien tunnelma.

Ehdimmepä takatalven ansiosta nauttia kunnolla 30-vuotishääpäivän juhlimisesta. Helmihääpäivä se taitaa olla. 

Vihreän kaipuuta

Maaliskuun loppu pääsi karkaamaan käsistä kaikenlaisten touhujen keskellä. Edelleen Toimelan leveysasteilla on paikoitellen jäistä ja liukasta, vaikka aurinko on paistanut voimalla päiväkausia. Yöpakkasten ansiosta lumet sulavat hitaasti, mutta toisaalta ei tarvitse talloa loskassa.

Kun eteläisen Suomen blogeissa alkaa jo kovasti vihertää, yritin epätoivoisesti etsiä kameraan jotakin tulevaan kesään ja kasvuun liittyvää myös täältä viitosvyöhykkeeltä. Tulos oli aika heikko, pelkkiä havuja.

Toisaalta huomasin, että havutkin näyttävät tässä vihreän kaipuussa lähes kukkasilta, kun läheltä katsoo.

Ei pidä väheksyä mitään kasvia, joka viihtyy ja kukoistaa pihalla.Tässä vuorimänty voimissaan.

Puutarha-allaskin vielä umpijäässä, vaikka se on pihan lämpimimmässä nurkkauksessa.

Jotta usko tulevaan kesään ei kokonaan hiipuisi, oli pakko ostaa ensimmäiset tete-narsissit, vaikka pääsiäiseenkin on vielä aikaa.

Pienestä on riemu revittävä ulkona, näillä mennään. Tuskin yöpakkanen sentään toiselle kymmennelle asteelle laskee.

Valoisa vuoden aloitus

Vuosi vaihtui tuulisissa, leudoissa ja liukkaissa keleissä. Vuoden ensimmäinen päivä sen sijaan valkeni kirkkaana. Tuuli oli tyyntynyt ja pakkasta mittarissa muutama aste.

Heti auringon näyttäytyessä tuntuu, että tästäkin talvesta taas selvitään. Ensi viikolle tosin on luvassa parinkymmenen asteen pakkasia, hrrrr. Eipä nuolaista, ennen kuin kevät tänne tipahtaa.

Levänneenä ja raikkaalla mielellä rynnistämme kuitenkin huomiseen arkeen. Hyvää työviikon alkua!

Syksy antaa parastaan

Päästiin onneksi eroon pilvisistä ja sateisista päivistä ja saatiin taas syksyn kuulautta. Ei haittaa yhtään, vaikka maa on jo hiukan kuurassa, kun aurinko paistaa ja saa syksyn vähäiset värit vielä hehkumaan.

Kolmivärinen calluna on tämän syksyn suosikkini. Se ei juuri kavereita kaipaa.
Tuli tänään juostua läpi lähikaupungin vaatekaupat, mutta ehdin myös haravoida etupihalta loput lehdet ja käydä koiran kanssa lenkillä meren rannassa.

Aurinko paistaa jo aika matalalta päivälläkin, mutta kirkkaasti ja heijastaa peilityynestä vedestä hienosti.

Varjoselfiekin onnistui ihan vahingossa. Rouva pitkäsääri :). Tykkään syksystä, kun kelit ovat juuri tällaisia kuin tänään.

Auringon ihmeitä

Vapaapäivän aamu valkeni aurinkoisena ja vasta satanut uusi lumi häikäisee kilpaa auringon kanssa. Kevään valo tekee ihmeitä mielelle ja luonnolle, esimerkiksi jääkristallia.

Kylläpä se häikäiseekin! Mihinkähän suuntaan tästä lähtisi?

 

Taimetkin innostuvat valosta. Valkoiset, isot Vanilla-samettiruusut näyttävät oikein tukevilta ja terhakoilta.

 

Keltaiset isot samettiruusut taas ovat venähtäneet jo vähän hoippuroiksi. Mitenkähän näitä auttaisi, että kasvaisivat myös leveyttä, eivätkä pelkästään pituutta?

Daaliat ovat vielä kovin pieniä, mutta hengissä ja ylöspäin yrittämässä. Hitaammin näyttävät kasvavan kuin samettiruusut.

Tässä taimikatsaus tällä erää. Nyt opiskeluhommiin ja vähän kevätsiivoustakin pitäisi jatkaa, että pääsiäinen pääsee tulemaan tupaan.