torstai 25. helmikuuta 2021

Mehitähden poikaset vieroitettu emostaan

 


Joulukuussa tulin hehkuttaneeksi, että monta vuotta vanha mehitähteni on tehnyt poikasia ja lopulta puski ilmoille kukan. Olin hämmästynyt. Joku kertoi kommenteissa omasta kokemuksestaan, että mehitähti kuolee pois kukintansa jälkeen. Odotin aikani, mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään.

Niinpä päätin jakaa mehitähden poikaset omiin ruukkuihin ja istutin myös emon vielä uusiin multiin. Toistaiseksi sekin on elävien kirjoissa.

Tässä yksi poikasista. Minulla ei ollut hajuakaan, miten mehitähden poikaset pitäisi istuttaa. Pitäisikö tulla ensin juuret ja vasta sitten istuttaa multaan? Kokeeksi iskin suoraan multaan. Vielä on vihreänä.


Tässä toinen suoraan multaan päässyt yksilö. Poikasia oli useampia ja vein pari työpaikan viherpeukalolle kokeiltaviksi. Ne poikaset olivat viikon verran vedessä. Mielenkiinnolla odotan, kummalla meistä poikaset lähtevät kasvamaan vai lähtevätkö kummallakaan.















Tässä on emokasvi, joka sekin porskuttaa pois tiehensä uusia seikkailuja kohti. Ehkä kaikki eivät kuolekaan kukittuaan...tai ainakaan heti.

tiistai 23. helmikuuta 2021

Talven ihmemaa

 


Onhan tämä talvi käsittämättömän ihana, vaikka pakkanen välillä meinaa jäädyttää sielunkin ja lunta on joka paikka täynnä. Parin vesitalven jälkeen kunnon vanhanaikainen lumitalvi on tuntunut luksuslomalta.

Sain toissajouluna mieheltä lahjaksi potkukelkan ja viime jouluksi ostin minä puolestani hänelle oman kelkan. Halusin uskoa, että ilmastonmuutoksesta huolimatta vielä saisimme nauttia myös kelkkakeleistä. Ja olemme todella nauttineet. On potkuteltu kylänraitilla ja merenjäällä.

Lapsuustalvet tulevat elävästi mieleen, kun hohtavanvalkoisten, puhtaiden hankien keskellä kelkalla kulkee lenkillä tai kauppareissulla. Täällä maalla potkukelka on kunnon talvikelillä tärkeä kulkupeli myös ikäihmisille, jotka eivät autoile tai pyöräile. Tosi kätevä, vaikka paikallinen rautakauppia totesikin ennen joulua, että potkureita ei enää kannata pitää valikoimissa. Pidin pääni ja ostin viimeisen varaston perukoilta. Onneksi ostin!



Kai lumi joskus sulaa poiskin. Ei sitä ainakaan marjapensaiden tukipuiden päälle enää enempää mahdu. Ja lumenkolaaja on kovilla, kun penkat ovat kasvaneet miestä korkeammiksi. Hyvää kuntoilua, yritän vakuuttaa!

Talviloma vietettiin koronaoppien mukaan kotimaisemissa. Mikäpä oli viettäessä, kun joka puolella on vastassa postikorttimaisema. On meillä ihmeellinen maa ja ihanat vuodenajat.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Tästä se kevät taas lähtee!

 


Jo vain, tästä se kevät taas lähtee liikkeelle. Ensimmäiset siemenet on nyt kylvetty multiin, vaikka lunta tupruttaa taivaalta enemmän kuin tarpeeksi ja kesä on vasta etäinen ajatuksen siemen. Valon määrä lisääntyy kuitenkin päivä päivältä ja usko kevään voittoon on vahvoilla.

Kylvin tänään ahkeraliisaa (puuttuu kuvasta), kesäpäivänhattua, tuoksukaunokkia, hehkuvaarakkautta, paprikaa ja ananaskirsikkaa (karviaiskoiso lukee siemenpusissa toisena nimenä).



Siellä siemenet nyt muhivat kylvölaatikoissa. Täytyy sanoa että ahkeraliisan ja hehkuvanrakkauden siemenet ovat niin pikkuriikkisia, että niiden käsitteleminen tuotti vaikeuksia kumihanskat kädessä. Oli pakko riisua hanskat ja haeskella siemenet pussin saumojen väleistä paljain käsin. Ehkä niistä muutama osui oikeaan lokeroonkin .

Talvi ja pakkanen kuivattaa kädet niin, että sormenpäät ovat haavoilla.Sen vuoksi en multaa mielelläni paljain käsin tähän aikaan vuodesta möyri. Mutta oli kyllä haastetta siementen kanssa.

Hehkuvarakkaus on perenna, joka pussin mukaan saattaa kukkia jo ensimmäisenä kesänä, jos sen kylvää riittävän aikaisin. Toivottavasti tänään oli riittävän aikaisin. En ole tätä aiemmin saanut kylvökonetta vauhtiin.

Ananaskirsikoita kasvatin viime kesänä menestyksellä valmiina ostamistani taimista. Nyt ajattelin kokeilla siemenestä saakka. Mutta sen toinen nimi el karviaiskoiso oli minulle uusi. Tuoksukaunokkia olen kylvänyt suoraan ulos, mutta nyt kokeilen esikasvatusta. Toivon, että kukinta aikaistuisi.



Päätin noudattaa kirjaimellisesti ohjetta ja kylvin kelloköynnöksen siemeniä 3-5 kappaletta saman tien samaan ruukkuun. Voi olla, että kelloköynnös olisi ehtinyt myöhemminkin, mutta siellä siemenet nyt ovat. Toivottavasti kapeampi puoli ylöspäin, vaikka senkin päättelemine lähes soikeasta siemenestä on välilla hankalaa.

Tässä vaiheessa siementen kylväminen ja itämisen seuraaminen on aina hauskaa ja mieltä virkistävää puuhastelua. Mitä enemmän viidakko kasvaa kevään edetessä, sen työläämmäksi puuha muuttuu. Jostakin syystä työläys aina unohtuu, kun uusi kylväaika saapuu.