Talven ihmemaa

 

Onhan tämä talvi käsittämättömän ihana, vaikka pakkanen välillä meinaa jäädyttää sielunkin ja lunta on joka paikka täynnä. Parin vesitalven jälkeen kunnon vanhanaikainen lumitalvi on tuntunut luksuslomalta.

Sain toissajouluna mieheltä lahjaksi potkukelkan ja viime jouluksi ostin minä puolestani hänelle oman kelkan. Halusin uskoa, että ilmastonmuutoksesta huolimatta vielä saisimme nauttia myös kelkkakeleistä. Ja olemme todella nauttineet. On potkuteltu kylänraitilla ja merenjäällä.

Lapsuustalvet tulevat elävästi mieleen, kun hohtavanvalkoisten, puhtaiden hankien keskellä kelkalla kulkee lenkillä tai kauppareissulla. Täällä maalla potkukelka on kunnon talvikelillä tärkeä kulkupeli myös ikäihmisille, jotka eivät autoile tai pyöräile. Tosi kätevä, vaikka paikallinen rautakauppia totesikin ennen joulua, että potkureita ei enää kannata pitää valikoimissa. Pidin pääni ja ostin viimeisen varaston perukoilta. Onneksi ostin!

Kai lumi joskus sulaa poiskin. Ei sitä ainakaan marjapensaiden tukipuiden päälle enää enempää mahdu. Ja lumenkolaaja on kovilla, kun penkat ovat kasvaneet miestä korkeammiksi. Hyvää kuntoilua, yritän vakuuttaa!

Talviloma vietettiin koronaoppien mukaan kotimaisemissa. Mikäpä oli viettäessä, kun joka puolella on vastassa postikorttimaisema. On meillä ihmeellinen maa ja ihanat vuodenajat.