Yllätyksiä kasvimaan laidassa

Nyt alkaa jo lievästi ärsyttää. Alan epäillä, että olen kylvänyt maahan aivan jotain muuta kuin olen kuvitellut kylväväni. Tai sitten kylvämäni siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Mielestäni kylvin tuoksukaunokkia ja kehäkukkaa. Tuoksukaunokkia en ole ennen kokeillut, mutta kehäkukkaa on kasvanut joka kesä. Paitsi nyt.

Kasvimaan laidan kukkapenkki on täyttynyt kaikella muulla mahdollisella itsekseen siementäneellä, mutta näitä kahta kylvämääni kukkaa ei näy lainkaan.

Ruiskaunokkia löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä sekä kukkapenkistä, että perunapenkistä ja vielä marjapensaiden väleistäkin. Ruiskaunokki on toki kaunis ja sitä olen menneinä vuosina kasvattanutkin, mutta nyt se on saapunut tilaamatta ja itsekseen.

 

Ruiskaunokin lisäksi penkin täyttää joku keltainen rikkaruoho (?). Olisiko sitäkin ollut jossain siemenseoksessa joskus ja nyt se katsoi tilaisuutensa koittaneen, kun en arvannut kitkeä epämääräisiä alkuja summamutikassa. Siinähän kasvaa ruiskaunokkien rinnalla.

Kaiken huipuksi penkkiin on pesiytynyt köynnöstämään myös elämänlanka, jota todellakaan en ole tarkoituksella istuttanut. Sitä tuntuu nyt olevan vähän siellä sun täällä. Taisin saada uuden riesan kasvimaalle. 

Pariin penkkiin olin kylvävinäni myös unikkoa, sekä tavallista että kerrottua. En näe niistä piikkiäkään, rikkaruohot vain rehottavat. Onkohan siemenissä ollut vikaa?

Ainakaan en näytä olevan puutarhani pomo, vaan kasvit tekevät mitä tykkäävät. Tai pitävät lepovuoden, jos sattuu huvittamaan. Olen kyllä ennenkin huomannut, että unikoita saattaa putkahtaa monta vuotta kylvön jälkeen. Tottelematonta porukkaa!

Lähellä piilossa Isonriutan luolilla

Tekisikö mielesi kömpiä tästä aukosta sisään pimeään, yli 20 metriä pitkään luolaan? Menemättä jäi minulta. Ahtaanpaikankammo vei voiton, kun teimme pyöräretken Isonriutan luolille. Jos haluat tietää, millaista luolan sisäpuolella on, kokemuksen kuvausta löytyy esimerkiksi Muinaismuistoja-blogista.

Olen asunut reilun 10 kilometrin päässä luolista lähes koko elämäni, mutta tänä kesänä ensimmäistä kertaa tutustuin tähän lähiretkikohteeseen. Kiitos retkeilykirjojen ja aktiivisen jälkikasvuni.

Matkan teimme pyörillä ja kiersimme Puusaareen Himangalta vielä Lestijoen väärää puolta eli vähän pitemmän kaavan kautta. Matkalla näimme kaunista, kesäistä maaseutua ja päätepisteessä upeat kiviröykkiöt ja luolat.

Tarina kertoo, että Toristuksen luola eli Isonriutan luola on paikallisten kyläläisten Isovihan aikainen piilopaikka. Piilossa se onkin. Paikalle löytää karttasovelluksilla tai geokätköillen. Polun päässä ei ole viittoja, vaikka itse luolan suuaukolla viitta onkin.

Läheltä löytyy mukavia retkikohteita, kun vaivautuu etsimään. Luontoäidin ja jääkauden tarjoamia elämyksiä. Minusta Isonriutan luolat ovat siirtolohkareineen jopa isommat kuin Lohtajan tunnetummat Pesäkivet. Hienot nekin ja helpommin löydettävät.

Muualta Suomessa löytyy monenlaisia lohkareita ja kiviröykkiöitä, mutta meillä tällä tasaisella Pohjanmaalla ei ole kovin paljon vastaavia retkikohteita.

Lähimatkailija päättää rapottinsa tällä erää tähän ja siirtyy pihalle rikkaruohojen kimppuun.

Hitaanlaista satoa

Hyötykasvirintamalla on tänä kesänä saatu sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä. Ihmettelen, miksi kesäkurpitsa tuntuu nyt kasvavan äärettömän hitaasti. Aiempina kesinä kurpitsaa on saatu yli oman tarpeen ja sen kasvu on ollut miltei silmin havaittavaa.

Olosuhteet ovat samat, samoin kasvualusta. Kompostia on tarjoiltu ja jonkin verran lisähöystöäkin. Hedelmät vain jököttävät kymmensenttisinä. Kukkia kyllä on runsaasti.

Kuiva ja kuuma alkukesä saattaa olla osasyyllinen hitauteen, mutta viimeisen viikon aikana vettä on saatu enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi jo kelvata kesäkurpitsalle! Vesi kielellä odottelen satoa.

Minikasvihuoneessa tomaatit rehottavat viidakkona ja raakileita on, mutta kypsyminen käy niilläkin hitaasti. Uskon, että tästä vielä syötävää saadaan. Odottavan aika on vain niin pitkä.

Luultavasti olen antanut turhan pitkään typpilannoitetta, kun kasveilla pitäisi jo riittää voimia tomaattien kypsyttelyyn vihreiden versojen ja kukinnan sijaan. On niin vaikea arvata, missä vaiheessa lannoite on tarpeen ja missä vaiheessa pitäisi ymmärtää hellittää.

Onneksi on myös ilonaiheita. Sipuli porskuttaa ja sitä on syöty kasvimaalta jo pitkään. Kukkaakin näyttää tulevan.

Hidaskasvuinen puikulaperuna kukkii komeasti ja varsia on lupaavasti. Kun vettä lopultakin alkoi tulla, peruna virkistyi ihan silmissä. Ei toistaiseksi havaintoja rutosta tai muista vitsauksista.

Puutarhan elämä on kyllä varsinainen jännitysnäytelmä. Ja ukkostyyppiset sadekuurot lisäävät jännitystä. Varsinkin, kun kesän matonpesurumba on parhaillaan käynnissä. Puolikuivia mattoja kannetaan edestakaisin katokseen ja takaisin kuivaustangolle.

Ensi viikolle lupaa poutaa ja hellettä. Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee.

Avoimia sisäänkäyntejä bongailemassa

Lähimatkailu on koronakesän teema ja sitä tuli meidänkin sunnuntain ratoksi harrastettua. Sää oli mitä sopivin ja Avoimet puutarhat -tapahtuma houkutteli Kokkolaan Tullimäen siirtolapuutarhyhdistyksen tapahtumaan. Alueella oli avoinna 30 erilaista, omaleimaista ja viehättävää pikkupuutarhaa. Meitä vieraita oli kiertelemässä sopivasti, tungosta oli korkeintaan parkkipaikoilla.

Siirtolapuutarha on ollut minulle outo ja hivenen maagiselta kuulostava paikka. Taianomaista varmaan onkin siirtyä hetkessä kaupunkimiljööstä kesäparatiisiin. Asuminen on varsin tiivistä ja vaatii yhteisöllistä otetta. Lopputulos on kyllä herkullinen vieraan silmiin.

Keskityin kierrellässä sisäänkäynteihin. Ideoita sai roppakaupalla. Tätä porttia vahtii koirapatsas ja valaistusta huvimajaan näyttäisi antava kristallikruunu. Portista kurkistaessa on vastassa runsas kukkaloisto.

 

Luovuus kukkii ja se on sallittua kaikenlaisissa puutarhoissa, myös siirtolapuutarhoissa. Tulija voi kokea itsensä erittäin tervetulleeksi perhosten ja hahmotynnyrien ohi kulkiessaan.

Tässä yksi suosikeistani. Luonnonläheinen ja näkymä puutarhaan houkuttelee astumaan avoimesta portista sisään.

Kiitos Tullimäen puutarhureille avoimista porteista ja mielistä. Tarjositte meille ohikulkijoille upeita elämyksiä.

Samalla reissulla tuli käytyä myös muissa lähellä olevissa kesäkohteissa, kun kerran matkaan lähdettiin.

 

Seitsemän sillan saaristoreitin varrella Luodossa sijaitseva Tyynelän tonttula ei ollut mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa, mutta pihapiiriin pääsee pääsymaksun maksamalla ihailemaan paitsi tonttuja myös puutarhaa. Minusta tämä huvimaja oli vallan mainio ja sopi päivän sisäänkäyntien teemaan.

 

 

Tyynelässä on useampia rakennuksia ja kaikissa upeat, houkuttelevat sisäänkäynnit.

 

Kesäpuutarha on huokutteleva myös sisältä, ei pelkästään sisäänkäynnin osalta. Vähän jäi epäselväksi, olisiko Tyynelästä löytynyt myös talvipuutarha?

Samoin tämä, minusta hukkuvaa muistuttava, taideteos ja vesiahe kesäpuutarhan edustalla oli mysteeri. Kiehtova, mutta samalla myös hiukan ahdistava.

 

Matkalla poikettiin kahvilla Öjassa Cafe Brygganilla. Jos haluaa kahvitella meren tuntumassa laiturilla ja ihastella kuivahtanutta juhannussalkoa ja vanhoja rakennuksia, Bryggan on ihana matkakohde. Tästä ovesta pääsee siis kahviostoksille.

Reissu päättyi Kokkolan Sannanrannalle kesäravintola Wanhaan Elbaan. Siellä tulee käytyä joka kesä syömässä, niin nytkin. Wanhaan Elbaan houkutellaan asiakkaita myös rehevillä sisäänkäynneillä.

 

Sää ja maisemat olivat mainiot. Ei haitannut, vaikka ruokaa joutui hetken odottelemaan. Kyllä näissä maisemissa sopi odotella.

Kesäpäivä on pitkä. Monenlaista ehtii, kun lähtee liikenteeseen, eikä aja merta edemmäs kalaan. Aurinkoinen päivä vaihtui sateiseen yöhön, jota enteili näin huikea väritys omalla pihalla puolen yön jälkeen. Nyt ehti reissata, kun taivas tarjosi vettä. Puutarhuri sai kastelusta vapaapäivän. Suomen kesä on kertakaikkiaan mahtava!

Hehkuvaa heinäkuuta

Tummaa oranssia hehkuvat samettikukat toivottakoot Toimelaan tulijat tervetulleiksi vanhoissa, reikäisissä kenkäkoreissa, joista en raaskinut vieläkään luopua. Itse siemenestä kasvattamani taimet innostuivat vähän hitaasti. Kun jaksaa odottaa ja uskoa, kukkaloisto kyllä tulee ja palkitsee.

Hieman vaaleammassa sävyssä samettikukat ovat innostuneet myös vanhassa kattilassa. Sen verran heikko oli uskoni taimien voimistumiseen, että työntelin alkukesästä kattilaan myös krassin siemeniä. Sieltä nekin nyt näyttävät työntyvän, mutta tunkekoon sekaan vain.

Sain työkaverilta keväällä maurinmalvan siemeniä. Muutaman kokeilin esikasvattaa ja loput kylvin suoraan penkkiin. Ensimmäinen kukka ilmaantui esikasvatettuun yksilöön. Valitettavasti malvat näyttävät olevan myös ötököiden mieleen. Lehdet on tikattu reikiä täyteen. Toivottavasti kukkia tulee enemmänkin, että saan siemeniä ensi kevääksi.

Myös valamonruusut ovat kärsineet kuivan kesän vitsauksena kirvoista. Olen yrittänyt ruiskutella ja torjua. Onneksi kukkia  näyttää silti tulevan. Ja tuoksu on sadeyön jälkeen huumaava.

Valamonruusun monet kokevat hankalaksi, koska se leviää juuriversoilla. Yritin istutuksen yhteydessä rajata näiden kasvualueen tarkasti. Toisaalta ihmettelen, jos Toimelan hiekkamaassa innostuvat edes leviämään. Tilaakin on ympärillä, joten saavat kasvaakin aika isoiksi. Saattaahan tämä silti vuosien mittaan osoittautua kiusankappaleeksi, mutta toistaiseksi ei ole isotellut.

Päivön säästämältä rannikolta

Päivö-myrsky on runnellut lähes koko Suomen, mutta säästi meidät länsirannikon asukkaat. Kesäkuu on ollut rutikuiva. Parina viime päivänä olemme saaneet maltillisia sateita, joista kuunliljatkin ovat nauttineet. Ainahan sade kantoveden voittaa.

Kauhulla olen katsellut  rankkasateita ja myrskyjä, joita te muualla asuvat olette saaneet Päivön myötä. Johtuneeko lämpimän kesäkuun kuumentamista laajoista rantahietikoista lähistöllä vai mistä, mutta ukkonen ja myrsky kiersivät tällä kertaa Toimelan.

Voin vain kuvitella, millaista jälkeä myrsky olisi tehnyt pohjoisen puolen pikkusyreeneille, jotka ensimmäistä kertaa kukkivat kunnolla juurruttuaan etupihan penkkiin. Juuri mietin, uskaltaisinko jo poistaa tukikepit kaunottaria rumentamasta, kun myrskyuutisia alkoi tulla. Ehkä kepit savat vielä olla.

Pikkusyreenit ilahduttavat minua suunnattomasti aina ulos astuessani. Ne ovat minusta kauniita kaikkina vuodenaikoina. Ja kuunliljatkin viihtyvät syreenien alla mainiosti.

Kesäloman alkajaisiksi kävin myöhäisillä kesäkukkaostoksilla paikallisella puutarhalla. Olin seurannut monien puutarhojen ilmoittelua loppuunmyydyistä kukista, mutta meidän lähipuutarhalta vielä löytyi monenlaista. Lähinnä etsin amppeliin jotakin näyttävää ja tässä löytöni.

Minulla ei ole koskaan ennen ollut riippubegoniaa, mutta nyt ne olivat kasvaneet kasvihuoneissa kertakaikkisen komeiksi. En saanut ohitettua. Onneksi myrsky ei tullut, sillä tämä kukka taitaa olla aika herkkä tuulelle ja sateelle. Toistaiseksi meillä mene begonian kanssa ihan ok.

Lähipuutarha on tänä vuonna onnistunut muutenkin amppelikukkien kanssa loistavasti. Tämä pelargonia tosin on ollut Toimelassa jo kuukauden päivät. Aurinkoinen, helteinen ja kuiva kesäkuu on ollut sille mieleen. Varsinkin, kun emäntä on bodannut riittävästi kastelukannun kanssa.

Nyt taivas on taas selkeä ja aurinko paistaa. Jännityksellä odotan, millaista lomasäätä on heinäkuussa, kun kesäkuu tarjoili yllin kyllin lämpöä. Minulle kelpaa kaikki ja vettäkin saa tulla aina välillä.