torstai 21. helmikuuta 2019

Vaihtelua lintulaudalla

Käpytikka sianihran kimpussa

Talvi on ollut sen verran ankara, että lintujen ruokintapaikoilla on käynyt kuhina. Lajikirjo on ollut suppeampi kuin monena muuna talvena. Enimmäkseen laudalla ja tirpassa ovat ruokailleet keltasirkut, pikkuvarpuset, talitiaiset ja sinitiaiset, harvoin punatulkut.

Tällä viikolla vanhalla, koivuun kiinnitetyllä lintulaudalla ahkeroivat käpytikat. Toinen oli innostunut sian ihraisesta nahkapalasta.


Kaveri puolestaan erikoistui laudalla tarjolla oleviin siemeniin ja pähkinöihin. Nämä veijarit naputtelevat yleensä lyhtypylvästä tien varressa, mutta jostain syystä lintulauta on houkutellut niitä tänä vuonna. Ja minä kun luulin, että nämä syövät vain käpyjä tai korkeintaan hyönteisiä. Mitä vielä, possunrasva näyttää kelpaavan.

Aika hallitseva pari, kun ei lähimaillakaan näkynyt muita lintuja tikkojen ollessa paikalla. Toivottavasti orastava kevät tuo pihalle myös vähän oudompia vieraita.

torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivää!


Hempeää ystävänpäivää blogikaverit! Toivotukset tulevat leikkokukkien kera. Tässä neilikoita ja ruusuja.


Tämä kimppu tuli jo viikko sitten Lainan päivän kunniaksi anopilta, mutta on erityisen kestävää laatua. Kirjastoihmisenä saan paljon lukevalta anopilta kukkia kirjastojen juhlapäivänä. Tämä on jo vuosien perinne.

Leikkokimpuista on joskus iloa pitkään, kuten tästäkin. Talvella ne piristävät kummasti!

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Siemenhaaveita


Nyt se repesi, nimittäin kevätintoilu. Vapaapäivän kunniaksi päätin tehdä pienet siementilaukset. Muutama pussi hyötykasveja, vähän suoraan maalle kylvettäviä kehäkukkia ja  sen semmoista sekä ihan vain pari esikasvatettavaa kesäkukkia.

Ja muutamat mukulat. Siinähän sitä jo olikin koko kaunis loppusumma tilauksessa. Luettelot vain ovat yksinkertaisesti niin houkuttelevia, että en pysty vastustamaan kiusausta. Kuka nämä kaikki esikasvattaa, onkin eri asia.

Ai niin, tilasin samalla myös uuden "kertakäyttöisen" minikasvihuoneen lavakaulukseen. Edellinen toimi ihan kohtuullisesti viime kesänä, mutta hajosi syksyllä käsiin.





Lumi se vain lisääntyy ja kesään on vielä matkaa. Katoillakin paksut nietokset ja hanki kantoi tänään ainakin kissaa. Mutta piakoin on ryhdyttävä multapuuhiin. Uskon, että lumi sulaa nopeasti, kun päästä huhtikuulle. Viime vuosina kevät on tullut käden käänteessä, vaikka lunta on ollut reippaasti.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Valoa!



Ensimmäistä kertaa kuukauteen palasi usko, että valo voittaa tämänkin lumitalven. Täytyy tunnustaa, että tammikuun jatkuvat lumisateet ja lähes 15-20 asteen pakkaset hyydyttivät sisäisen menopelini.

Tänään paistoi aurinko ja pakkasta oli pari astetta. Päivän katselin aurinkoa työhuoneen ikkunasta, mutta kotimatkalla oli pakko pysähtyä näpsimään kuvia auringonlaskusta kännykällä.

Tytär kommentoi, että maagisia maisemia. Siltä se hetken näytti omaankin silmään. Mutta tätähän kesti vain pienen hetken, sitten pimeys taas valtasi maiseman.

Valolla on ihmeellinen vaikutus. Kaivoin siemenluettelot esiin kotiin päästyäni, vaikka olin vannonut, että en jaksa taimikasvatusta tänä keväänä. Huonekasvien mullanvaihtoakin rupesin suunnittelemaan. Ehkä tämä tästä vielä kevääksi kääntyy...