Homma ei onnistu ilman kättä pidempää: tarvitaan ainakin oksasakset, saha ja harava. Välillä minusta tuntui, että olisin tarvinnut myös turvalasit ja lämpimän pehmusteen. Tilanne oli ehtinyt niin pahaksi, että jouduin ensin raivaamaan pensaan alle "kolon", josta lähdin risuviidakkoa setvimään pensasta kiertäen. No huh, menihän siinä aikaa. Kaksi läpimitaltaan lähdes kolmemetristä puskaa sentään.
Tässäpä toisesta morsiusangervosta kuvat ennen - ja jälkeen. Dadaa!
Vähän jyrsityiltähän nuo nyt näyttävät, mutta tiedän kokemuksesta, että jo ensi kesänä morsiamen helmat jälleen viistävät maata. Vanhempi tuttavamme sanoi kerran kukkivaa morsiusangervoa katsoessaan, että se levittää kuin nainen leveät hameensa. Ja niin se totisesti tekee.
Rakas työtoverini oksasilppuri viimeisteli tämänkin projektin. Tuottaa suurta nautintoa tunkea monta peräkärryllistä risuja myllyyn, joka jauhaa ne hetkessä muutamaksi ämpärilliseksi haketta. Tuotos päätyi marjapensaiden juurelle. Nyt silmä lepää ainakin joissakin osissa pihaa.
