perjantai 28. marraskuuta 2014

Mokomatkin rohmut


Viime keväänä jaksoin vielä suhtautua huumorilla naakkoihin, jotka majoittuivat grillikatoksen savupiippuun. Nyt nuo pikinokat ovat alkaneet tympiä, kun tulevat lintulaudalle rohmuamaan kaikki pähkinät heti, kun niitä käyn sinne laittamassa. Pikkulinnut uskaltavat tulla vasta sitten, kun naakat ovat vieneet parhaat päältä. Talipallot sentään laitettiin riippumaan niin, että naakkojen ja harakoiden on palloihin hankala päästä käsiksi.


Mitenkähän naakat saisi muuttamaan muualle? Harakoita on pihapiirissä ollut aina, mutta naakat ovat lisääntyneet vasta viime vuosina. Harakka onkin jotenkin hauskempi otus, mutta naakka kuin sen sijaan pelottavan kammottava pikkulintujen kauhu.


Onko hyviä vinkkejä?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Se on sittenkin kukkavarsi!


Aivan ensin toivotan tervetulleiksi Toimelan uudet lukijat. Viimeksi on mukaan liittynyt Minna, jonka kommenteille kävi hassusti. Silloin tällöin blogeissa kerrotaan bloggerin toimimattomuuksista tai omituisuuksista. Itselläni on toistaiseksi ollut hyvä tuuri, eikä isompia ongelmia ole ilmennyt. Mutta nyt Minnan kommentit vanhempiin postuaksiini hortensioista ja luonnonkukkaniitystä olivat jostakin käsittämättömästä syystä päätyneet odottamaan tarkistusta, vaikka en edellytä kommenteilta ennakkotarkistusta ja yleensä ne menevät suoraan eetteriin. No, luin kommentit ja klikkasin tyytyväisenä Julkaise -linkkiä.

Mitä tapahtuikaan? Kommentit katosivat taivaan tuuliin. Olen pahoillani Minna. Luin kuitenkin kommenttisi ja ne ilahduttivat minua suuresti. Kokeile ihmeessä äitienpäivähortensian talvetusta!


Jonkun mielestä juutun ehkä jankkaamaan samoja asioita, kun postailen taas kesällä hankkimistani orkkideoista. Mutta kun on aivan pakko kertoa, että edellisessä orkideapostauksessa esittelemäni kasvuston alut olivat kuin olivatkin uusia kukkavarsia, vaikka niitä lehdiksi tai ilmajuuriksikin veikkailtiin. Korkeammalla varrella on mittaa jo 25 cm, joten tuskin se enää lehdeksi muuttuu. Vau! Nyt odotellaan kukkia. Ja toisessa orkideassa uusi kukkavarsi tulee perässä vähän viiveellä.

Toimelan leveysasteella on maassa ja kasvustoissa kevyt lumikuorrute. Jouluvaloja on hissukseen ripusteltu ulos ja pikkuisen sisällekin. Joulumieli antaa vielä arkikiireissä odottaa itseään, mutta eiköhän sekin sieltä taas löydy. Ensi viikolle sääennusteet lupailevat taas loskaa ja vettä. Tässä vanhat ja ainoat värivalot tuijissa. En ole niistä raaskinut luopua, kun loistavat marraskuun pimeydessä kuin karamellit.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Kuusi kuvaa kesästä


Marraskuun pimeydessä on lohdullista muistella mennyttä, helteistä ja kaunista kesää. Kruunu Vuokolta Puutarhan lumoa -blogista sain haasteen valita kuusi kuvaa kesästä. Kiitos haasteesta. Se sai minut heräämään horteesta ja postaamaan parin viikon hiljaiselon jälkeen. Tai ei elämä ole ollenkaan hiljaista ollut. Pikemminkin kiireistä töiden ja opiskelujen parissa.
Valitsin mukaan puutarhakuvien lisäksi vähän muutakin kesätunnelmaa. Viime kesänä uitiin ja soudeltiin.


Kesä oli myös rakennelmien aikaa. Nyt tuli vähän fuskattua ja tehtyä kuvakollaaseja, kun ei kesää yksinkertaisesti saa mahtumaan kuuteen kuvaan, sori. Siis Toimelassa tehtiin roskakatos, köynnöskehikko ja yläkuvassa vielä keskeneräisenä näkyvä istutusallas havuille, rodoille ja hortensioille. Lisätietoa löytyy aiemmista kesän postauksista.



Siemenestä kasvatettu amppelitomaatti tuotti leikkimökin verannalla satoja pikkuriikkisiä, makeita tomaatteja. Satoa riitti lokakuulle saakka.


Palava rakkaus, tuliunikko ja syysleimu. Perennat ja siemenkasvit hehkuivat rinta rinnan suotuisissa säissä. Tässä pimeydessä tuntuu unelta, että moisia värejä olisi pihalla ollutkaan.                           


Valkoinen kelloköynnös meinasi paleltua kesäkuussa, mutta vauhtiin päästyään kukki kauniisti lokakuun pakkasiin saakka. Ensi keväänä kylvän kelloköynnöksen siemenet myöhemmin. Nyt taimet ehtivät vähän turhan isoiksi sisällä, kun kylmä kevät piinasi ulkona.


Leppoisat kesäillat tarjosivat luonnon taidetta. Suomen kesä on vain niin ihana!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Kuuraa ja kaktuksia


Pyhäinpäivä valkeni viidessä pakkasasteessa. Pihan puut sekä pensaat olivat saaneet kauniin kuurakuorutuksen. Päivä oli kirkas ja kuulas. Taivas ihanan sininen ilman pilvenhattaraa. Talvi tekee tuloaan.



Sisällä kasvit ovat aikataulussa. Marraskuun kaktus avasi ensimmäiset kukkansa ja nuppuja on tänäkin vuonna paljon.


Blogien innoittamana ostin viime jouluna valkoisen joulukaktuksen ja se on lähtenyt hyvin kasvuun. Ensimmäiset nuput ovat ilmaantuneet. Mahtaakohan ehtiä kukkaan paljonkin ennen joulua?

Helppoja ja mukavia huonekasveja nämä kaktukset. Ja ihania kukkiessaan silloin, kun juuri mikään muu ei kuki.