Melkein on jo joulu

Perhoskämmekkä tai yleisemmin orkideaksi kutsumamme jalo kaunotar aloitti kukintansa Toimelassa sopivasti jouluksi. Myös tämä kasvi on anopin perintöä. Orkidean kukka on herkkyydessään ihana ja lisäksi pitkäikäinen ilo. Nuputkin ovat kauniita.

Kovinkaan monta varsinaista joulukukkaa en toistaiseksi ole itselle hankkinut. Amaryllis on sentään oltava joka joulu. Monta vuotta minulla on ollut valkoisia amarylliksiä, mutta tällä kertaa punainen.

Myös amaryllis on pitkäaikainen ilo. Parhaimmillaan iloa riittää useammmaksi vuodeksi, kun sipulin ottaa talteen ja istuttaa seuraavana syksynä uudelleen odottamaan joulun kukkaloistoa.

Hyasintti on nykyisin haastava joulukukka voimakkaan tuoksun ja allergioiden vuoksi. Minulle hyasintin tuoksu liittyy erottamattomasti jouluun. Tuoksuttelen ja nautiskelen siitä hetken. Kun allerginen tytär saapuu joulun viettoon kotiin, siirrän hyasintin ikkunanväliin. Sielläkin se näyttää kauniilta, eivätkä tuoksut haittaa.

Tämä rääpiskö ei tuottanut jouluiloa, mutta ei se ole tuottanut juuri iloa kesälläkään. Monta vuotta jouluruusu on kitunut ulkona penkissä. Kukkia ei ole näkynyt, vaikka kasvi on selvinnyt viitosvyöhykkeen talvesta.

Marraskuussa kaivoin jouluruusun puolijäisestä maasta ja toin sisälle rukkuun. Eipä se sanottavammin virkistynyt, eikä ryhtynyt kukkia kasvattamaan. Mitähän tälle kannattaisi tehdä vai kannattaisiko mitään?

Toimelassa jouluvalmistelut ovat jo hyvällä mallilla, kun olen saanut olla jo pari päivää vapaalla. Ehdin jopa nautiskella päivälenkeistä sumuisessa säässä, mutta sentään päivänvalossa. Huomenna päivä onkin jo kukonaskeleen tätä päivää pitempi.

Kevättä kohti mennään. Kukonaskelin, varovasti jäisiä pitkospuita pitkin puoliksi sulia ojia ylitellen. Ja pian ollaan keväässä.

Oikein rentouttavaa, rauhallista ja voimaannuttavaa joulua teille kaikille!

Kämmeköiden maailmaan

Ostin kesällä tarjouksesta kaksi ihanasti kukkivaa perhoskämmekkää. Ne sulostuttivatkin näkymää ikkunanalaudalla tosi pitkään, kunnes kukat lakastuivat.

Yritin ensimmäisen kerran pitää hengissä pientä, jouluistutuksessa tullutta kämmekkää viime talvena huonolla menestyksellä. Blogiystävien hyvistä neuvoista huolimatta se kuihtui pois kevättalvella. Luultavasti huono menestys johtui väärästä kasvualustasta ja laiskoista kastelukäytännöistäni.

Näiden kaunotarten kanssa olen skarpannut! Uppokastelen parin viikon välein, suihkuttelen ja lannoitan orkidealannoitteella. Kasvualustaan en ole vielä uskaltanut koskea. Toistaiseksi kasvit näyttävät hyvivoivilta, vaikka vanha kukkavarsi onkin yläpäästä kuivahtanut. Muistaakseni konkarit neuvoivat, että kuivan kukkavarren voi katkaista pois.

Mutta milloin mahdollinen uusi kukinta voisi olla odotettavissa? Tänään nimittäin huomasin, että kämmeköiden lehdistön alaosasta työntyy esiin kasvustoja. Mahtavatko olla uusia ilmajuuria vai peräti kukkavarsia? Mitäpä sanotte te kokeneemmat orkideankasvattajat?

Ulkona sataa reippaasti vettä, joten meni sisäpuuhasteluiksi tämä sunnuntai. Eilisen tuhlasin siivoukseen ja verhojen vaihtamiseen, vaikka tiesin, että tälle päivälle on luvattu sadetta. Vähän harmittaa, koska ulkona ovat syystyöt aivan levällään. Mutta jospa jonkain päivänä vielä ehtisi haravan varteen ennen kunnon talven tuloa.