Kostean kevään etuja

 

Sateessa ja kevään viileydessä on ollut hyviäkin puolia, kun niitä etsimällä etsii. Esimerkiksi Alppiruujen kastelusta ei ole tarvinnut murehtia. Ovat varmasti saaneet riittävästi vettä, eikä aurinko ole päässyt tekemään polttavia tuhojaan.

Raparperi kasvaa ennennäkemättömällä innolla. Vesivartisena kasvina se helposti jää pieneksi tai nuupahtaa ennen aikojaan kevätkesästä, jos on kuivaa. Mutta nyt tulee satoa!

Kasvimaa on kylvetty. Siellä kosteassa muhivat  peruna, kehäkukat, porkkana, salaatti, valkosipuliruohosipuli, persilja ja sipulit. Saalatin ja yrittien päällä on harso. Sipuli ei sitä olisi lämmön puolesta kaivannut, mutta harso on pakko laittaa, koska harakat ja rätkät nykkivät istukassipulit ilmaan, jos ne jäävät taivasalle. Yksi laatikko odottaa kasvihuoneesta avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa.

Niinhän sitä sanotaan, että sataa suoraan laariin, jos siemenkylvöjen jälkeen sattuu kostea keli. Huomaatteko, että yritän opetella positiivista ajattelua!

Kaiken positiivisen ajattelun keskellä on pakko hämmästellä yhtä asiaa. Jäi syksyllä ottamatta talteen krassin siemenet, enkä ole niitä vuosiin ostanut. Nyt ostin ja tässä ovat yhden pussin siemenet. Äkkiä laskien parikymmentä siementä. Kyllähän niistä muutamaan purkkiin riittää, mutta jotenkin määrä näyttää naurettavalta liotessaan pienessä lasimaljassa. Nämäkin ovat nyt muhimassa mullissa. Ja ensi syksynä kerään siemenet plakkariin.

Kurkkua, tomaattia ja rucolan reikiä

Innostuin kokeilemaan amppelikurkkua. Sepäs vasta vaikuttaakin satoisalta ja kiitolliselta lajikkeelta! Ensimmäiset kurkut ovat jo syötävän kokoisia, vaikka kasvi on säiden armoilla vanhan leikkimökin verannalla. En ole vielä maistanut, mutta kurkut ovat kuulemma makoisia.

Ensimmäiset tomaatitkin ovat minikasvihuoneessa ehtineet jo muhkeiksi raakileiksi. Kylvin kolmen eri lajikkeen siemeniä, mutta vasta punaiset runkotomaatit ovat ehtineet hedelmiksi asti. Olen luottavainen, että muutkin vielä kasvattavat satoa, kun kesä joutuu.

Ostin puutarhalta paprikan taimen. Ensimmäiset raakileet ovat nyrkin kokoisia ja vihreitä. Minulla ei ole mitään käsitystä, minkä värisiä näistä pitäisi tulla. Ovatko kenties vihreitä, punaisia vai keltaisia...Odotellaan ja katsellaan.

Kesäkurpitsa on aina yhtä varma tapaus. Kukkaa ja satoa pukkaa tasaista tahtia.

Rucolasta tykkää näköjään joku muukin kuin minä. Ja se joku on minua nopeampi. Jokainen lehti on rei'itetty. Vieressä kasvaa kolmen sortin salaattiseosta, mutta se ei rei'ittäjille kelpaa.

Tavallinen sipuli menestyy Toimelan kasvimaalla hyvin. Ensimmäistä kertaa kylvin myös purjoa tänä keväänä. Ilokseni se iti hyvin suoraan kasvimaalle kylvettynä. Taimet ovat vielä pieniä, mutta eivätköhän nuo tuosta vahvistu.

Ruokaa joka puolella

 

Olen tullut julistaneeksi, että valoisa alkukesä on sitä parasta kesää. Ja niin se onkin, kun kaikki vihreys puhkeaa ja valoisat yöt hellivät. Mutta ei elokuussakaan mitään vikaa ole, nautin tästäkin aivan suunnattomasti. Varsinkin, kun ruokaa voi hakea pihalta suoraan lautaselle ja näkee työnsä tuottavan satoa.

Punainen eli tomaatit vielä puuttuvat lautaselta, mutta kolmenlaista vihreää salaattia ja kesäkurpitsaa löytyy yllin kyllin. Olen myös puputtanut pois kurkkuja, jotka pullistuvat ja pullistuvat, mutta eivät enää näytä kasvavan mittaa.

Ei kurkkuja tule mahdottomia määriä, mutta muutamalle sormelle kuitenkin löytyy 15 senttisiä hedelmiä. Lisäksi avomaankurkkuja. Kesäkurpitsa kasvaa niin, ettei meinaa perässä pysyä.

Sitten on näitä kasvimaan "viherkasveja" eli kiekkokurpitsa ja sitruunakurkku. Molemmat kukkivat komeasti keltaisin kukin ja kukkia on paljon. Mutta hedelmistä ei näy vilaustakaan. Mikähän näissä meni pieleen?

Pak choi eli pinaattikiinankaali kukkii kauniisti ja kukinnotkin olisivat kuulemma syötäviä. Itse olen muutaman kerran paistanut wok-ruokaan pak choita, mutta enimmäkseen popsinut lehtiä salaatissa sellaisenaan. On todella makoisa lisä vihersalaattiin. Nyt harkitsen kaalilaatikkoa tästä.

Mutta mikäs se tämä herkkä kaunotar on? Sehän on tietenkin perunankukka, puikula eli piekonmuikku, kuten täälläpäin sanotaan. Että on kaunis tuo kukka, kun läheltä katsoo. Ketähän varten peruna maailmaa kaunistaa.

Lämpimän elokuun ihanuuden täydentävät marjat sekä puutarhasta että metsistä. Puutarhamarjoja on tulossa ihan kohtalaisesti, mansikkaa löytyy puuron päälle joka päivä. Mustikat ovat täälläkin kypsyneet ja sato on mielestäni hyvä.

Vadelmat ovat vielä aivan raakoja, mutta niitä tulee aivan älyttömästi sekä luontoon että puutarhaan. Oksat suorastaan notkuvat kartteja. Muutaman mesimarjankin olen vuosien tauon jälkeen löytänyt lenkkipolun varrelta. Kyllä meidän kelpaa, kun ruoka kävelee poluilla vastaan.

Taimia hyötymaalle

Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?

Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.

Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.

Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.

Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

Salaattikukkasia

Kun hyötykasveja ei tule hävitettyä kasvimaalta kovin hätäisesti, näkee lämpiminä syksyinä hienoa kukintaa. Vai mitä tuumitte salaatin kukista? Minusta ovat aika hauskoja syksyisellä pihalla, kun mikään muu ei oikein enää näytä miltään.
 

 

Korkeuttakin voi salaattipenkille kertyä 70 cm. Väreissä ja malleissa löytyy. Nyt nämäkin kaunistajat ovat toki yöhallan niittämiä. Kuvat ovat viikonlopulta, jolloin ne vielä olivat pakkaselta säästyneet.

Pimeät illat vähentävät pihan käyttöaikaa, mutta on pimeydessäkin puolensa. Esimerkiksi pihavalot, joita nykyisin on tarjolla monenlaisia, käteviä vaihtoehtoja ennen jouluvalojen aikaa. Tämä rivistö valaisee mukavasti sisäänkäyntiä talventöröttäjien joukossa. Virta tulee ihan töpselistä.

Aurinkokennovaloista ei ole samalla tavalla syksyn valaisijoiksi, valitettavasti. Elävä tuli on tietenkin parasta ja lyhtyjä tuleekin leviteltyä pihalle reippaasti.Öljykynttilöitä kuluu talven mittaan niin paljon, että ei uskalla laskea.

Katsaus kasvimaalle

Nytpä on aika kääntää katse kasvimaalle ja kurkata harsojen alle, mitä myrskyt ja sen jälkeiset aurinkoiset päivät ovat saaneet aikaan. Aloitetaan kuitenkin vaatimattomimmasta päästä. Ruosipuli kukkii oikeastaan parhaimmillaan kuin paraskin kukkanen.

Iloisin yllätys löytyi harson alta. Patiokurkku oli katkennut myrskyssä ja nahistunut, mutta munakoiso on vastoin kaikkia ennakko-odotuksia selvinnyt hyvin ja kukkii! Eihän sitä tiedä, ehtivätkö koisot syötäviksi saakka, mutta hyvältä näyttää.

Kesäkurpitsa on kasvattanut jättimäiset lehdet ja kukkii suurin keltaisin kukin. En kyllä muista, oliko tämä keltainen vai vihreä vai miten päin se  meni. Mutta hyvin pyykii kesäkurpitsoilla. Ensimäista kertaa kasvatan ja olen luottavainen, että satoakin saadaan.

Takaa pilkottavat porkkanarivit. En viitsi harventaa, joten kylvän aina nauhassa siemenet. Joinakin vuosina itäminen on ollut heikkoa, mutta nyt iti hyvin.

Mikäs se siellä möllistelee? No kymmensenttinen avomaakurkku. Nämä ovat varmaan jo liiankin kauan kärvistelleet harson alla, vähempikin lämpö olisi riittänyt.

Salaatin ja tillin laatikossa alkaa olla ahdasta, eikä etanoista tietoakaan! Se on kesän paras uutinen, että viime vuoden etanainvaasio näyttää olevan taakse jäänyttä elämää. Tai ehtiihän sitä vielä heinäkuussakin. Olen kyllä istuttaessa jo levitellyt Ferromolia etanoita vastaan.

Sipuleista ehtisi varmaan kasvattaa toisenkin sadon samassa laatikossa tälle keväälle. Niin hyvältä näyttää kasvu. Olen ennenkin huomannut, että sipuleita eivät koleat säät tai myrskyt häiritse, eikä toisaalta pieni kuivuuskaan.

Ja mansikanmöllykät alkavat olla jo aika isoja, kun vielä punastuisivat ja säästyisivät harakan suulta.

Puikulaperuna ei koolla tai varrenmitalla komeile, eikä nopeudellakaan kisaa. Mutta hyvässä kasvussa on, eiköhän siitäkin syötävää loppukesästä saada.

Tämähän alkaa näyttää suorastaan lupaavalta. Mukava, että ei ole tullut turhaan pakerrettua hyötymaalla. Täytyy tunnustaa, että peruna on täysin miehen hoivissa ja kasvimaan rikkaruohottomin paikka tänä kesänä.

Laiskan puutarhurin kasvimaa

Mikään ei ole ikuista, eivät edes kasvimaan puiset kasvatuslaatikot. Ensimmäiset laatikot laitettiin 5-6 vuotta sitten. Samalla aloitin kateviljelyn hyötymaalla. Nyt laatikot olivat lahonneet ja ne hajosivat käsiin. Hankittiin uudet ja kahden tilalle neljä. Samalla pantiin koko kasvimaa uuteen uskoon, pyöräytettiin kasvien paikkoja ja möyhittiin kunnolla.

Minusta on tullut vannoutunut kateviljelyn kannattaja. Ehkä hake kasvimaalla ei kaikkien mielestä näytä nätiltä, mutta se helpottaa hoitoa: ei rikkaruohojen kitkemistä ja kastelemisessa pääsee vähemmällä. Ainoastaan perunapenkit joudun kitkemään, multaamiseen kun kate ei oikein sovellu.

 

Aluksi otimme tarkasti talteen viimevuotisen kompostimullan, joka oli jälkimaatumassa kasvimaalla. Sitä käytän lannoitteena kasvatuslaatikoissa.

Reunat siistittiin, rikkaruohot poistettiin mahdollisimman tarkasti ja maa kalkittiin. Ainoastaan pieni mansikkamaani jäi kulleron, päivänliljan ja ruohosipulin kanssa paikoilleen. Kaikkien muiden kasvatuspaikat vaihtuvat.

 

Biltemasta löytyi niin edulliset kasvatuslaatikot, että itse ei kannattanut ryhtyä nikkaroimaan. Pohjalle laitettiin katekangas. Komposti jaettiin neljään laatikkoon ja sekaan pantiin pussi rikkaruohotonta puutarhamultaa. Näin syntyy laiskan puutarhurin kasvimaa :).

Mies vähän yritti urputtaa, että turhaan käännätin hänellä koko plantaasin, kun jää hyvää kasvatustila hukkaan laatikoiden väliin ja alle. Niinhän sitä jää, mutta estetiikka ja helppohoitoisuus ajavat hyötynäkökohtien ohi. Sitä paitsi laattakivien peittämiltä käytäviltä on kätevä hoidella laatikoita.

Kompostimultaa riitti myös perunalle, jota tulee pikkuisen kasvimaamme päähän neljä penkkiä. Aiemmin peruna kasvoi kasvimaan toisessa päässä. Kiertoviljely lienee hyväksi perunallekin.

Kasvimaan laitaan minulla on tapana kylvää muutama rivi kukkia: kehäkukkaa, ruiskaunokkia, kesäkukkaseosta... Niin nytkin. Ne sulostuttavat loppukesästä kasvimaan, kun rutto iskee perunaan ja rikkaruohot tunkevat kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta aina jostakin välistä.

Mansikka näyttää lohduttomalta. Viime kesänä taimet olivat vahvoja ja reheviä. Nyt katteen rei'istä pilkittää vasta vähän vihreää. Kevät tuntuu meillä muutenkin etenevän hitaasti. Tuleekohan noista mitään, vai pitäisikö hakea uudet taimet?

Puikulaperunan siemenet on otettu itämään entiseen tapaan jo maaliskuussa. Niiden idut olivat hyvällä mallilla, joten eiköhän sieltä perunaa tule.

Laatikoihin kylvin salaattia, tilliä ja porkkanaa. Yksi laatikko täyttyi sipulista. Viimeinen laatikoista odottaa vielä kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia. Ehkäpä kokeilen myös munakoisoa. Taimet aion ostaa valmiina.

Nyt joudun lähtemään ruohon leikkuuseen, kun postipoika ei ole ainakaan vielä meidän osoitteeseen osannut kutsumatta tulla leikkaamaan :). Ja ruoho se kasvaa. Ei mikään ihme eilisillan rankkasateen jälkeen.

Tyyntä myrskyn jälkeen

Eilisen myrskyn ja sateen jälkeen auringonpaiste hivelee, vaikka kylmä tuuli ei vielä paljon kesän tuntua anna. Kuvassa hyötymaa lintuperspektiivistä parvekkeelta. Katetut ja vähän vinot penkit eivät ole kovin kauniita, mutta kun kun siemenet alkavat itää, tilanne toivottavasti kohenee. Olen ihastunut kateviljelyyn ja talousjätteen kompostointi on parantanut huimasti hiekkaisen maan tuottoa.

Kuten kuvasta näkyy, hyötymaallani ei ole mitään vaikutusta ruokatalouteen. Korkeintaan saamme pieniä makuelämyksiä. Yhdessä laatikossa kasvaa sipuleita ja viime talvena omat sipulit riittivät pääsiäiseen saakka. Perunaa on kokonaiset neljä penkkiä takana, porkkanaa kolme. Sitten on siemenkukkia reunalla. Toisessa laatikossa on salaattia, tilliä ja persiljaa.


Mansikkamaa on lähinnä maistiaisia varten. Vaihdoin sen paikkaa ja ostin uudet taimet, kun viime kesänä marjat olivat jo aika pieniä.

Mies istutti puikulaperunat, jotka taas olivat itämässä maaliskuusta saakka. Istutettuaan totesi, että ensi talvi on turvattu :).

Herukat kukkivat ja mustikatkin näyttävät olevan nupuilla. Toivottavasti nyt eivät hallat iske, eikä enempää tule riepottelevia myrskyjä.  Oli muuten puutarhamyymälässä eilen väljää (ja kylmää), kun vettä vihmoi vaakasuoraan. Kalajoelta menivät sähköt, mutta puutarhan kassa pelasi agregaatilla.

Käytiin hakemassa humalaa köynnöskehikkoon ja syyshortensia havujen ja rodojen seuraksi. Vielä en ole pääsyt istutuspuuhiin, kun ruohon leikkaaminenkin jäi perjantai-iltana vähän vaiheeseen. Nyt täytyy lähteä jatkamaan kesän kuntoilupuuhaa.

Jouluinen luuta-akka odottelee seuraa leikkimökin portailla. Sinne taidan nyt laittaa amppeliin kuukausimansikkaa ja kasvatustorniin kurkkua. Tomaatteja en jaksanut tänä vuonna kylvää.

Tomaatit kypsyvät ja muita hyötymaan kuulumisia

Ensimmäiset siemenestä kasvatetut amppelitomaatit ovat kypsyneet. Itse asiassa ensimmäiset on jo napsittu parempiin suihin kuin karkit ja lisää on kypsymässä. Nami nami.

Sipuleilla on hurja kasvuvauhti. Kuiva ja helteinen sää näyttää ruskettavan varsien nokat, mutta itse sipulit ovat kasvavat hyvin.

Kasvimaan laitaan on puoliksi itsekseen ilmestynyt jos jonkinlaista kukkijaa. Varsinaisesti olen kylvänyt vain ruohosipulin. Päivänliljan alku on joskus tullut siirrettyä tuohon "talteen" ja päivänkakkara on päättänyt saapua itse. Siinähän nuo näyttävät elävän sulassa sovussa, joten kukkikoot perunan ja mansikan vieressä.

Salaattisikermä karkaa kohta naapuriin. Valitettavasti makoisat lehdet kelpaavat myös joillekin öttiäisille. Salaatinlehtiin on ilmestynyt kutsumattomia reikiä. Myös tillissä on tavalliseen tapaan kirvoja. Että näitä vitsauksia riittää!

Katsaus hyötypuutarhaan

 

Kesäkuu on ollut Toimelan leveysasteilla kylmä ja kuiva. Vettä on tullut vain muutamana päivinä, toisin kuin jossakin muualla päin Suomea. Kesäkukat riutuvat kylmästä, mutta hyötypuutarhan kasvit porskuttavat pois tiehensä. Tässä pieni katsaus siihen suuntaan. Siemenmattoon kylvetyt, erilaiset salaatit ovat kasvaneet hyvin ja pyöreä, monivärinen "pensas" näyttää niin hauskalta, että ei sitä ehkä raaski edes syödä.

 

Mansikkatornikokeilu näyttää onnistuvan ainakin jotenkin. Siemenestä kylvetyt kuukausimansikat voimistuvat päivä päivältä ja ensimmäiset raakileet ovat havaittavissa. Maassa kasvavat vanhat mansikat ovat toki pitemmällä, mutta elämää on joka tapauksessa mansikoiden kerrostalossakin.

Puikulaperunaa kylmä ei ole haitannut. Kasvavat silmissä ja ovat kohta kukalla.

 

Karviaismarjoja tulee runsaasti, oksat notkuvat jo raakileista. 

Herukkapensailla sen sijaan on ongelmia. En tiedä, puraisiko pakkanen kukintaa vai onko jokin ötökkäarmeija iskenyt. 

 

Punaherukan marjaterttujen päistä ovat marjat järjestäneet tipahtaneet.

Mustaherukan sato näyttää jäävän pieneksi. Siellä täällä kukat ovat ruskistuneet paikoilleen. Tai sitten joku ötökkä käpristää lehtiä kuten tässä alla.

 

Amppelitomaatit ovat kärsineet myös kylmästä ja niissäkin näyttäisi olevan jotakin pieniä mustia pisteitä varsissa. Kuiva ja kylmä kesä näyttää olevan otollinen ötököille.