Laiskan puutarhurin kasvimaa

Mikään ei ole ikuista, eivät edes kasvimaan puiset kasvatuslaatikot. Ensimmäiset laatikot laitettiin 5-6 vuotta sitten. Samalla aloitin kateviljelyn hyötymaalla. Nyt laatikot olivat lahonneet ja ne hajosivat käsiin. Hankittiin uudet ja kahden tilalle neljä. Samalla pantiin koko kasvimaa uuteen uskoon, pyöräytettiin kasvien paikkoja ja möyhittiin kunnolla.

Minusta on tullut vannoutunut kateviljelyn kannattaja. Ehkä hake kasvimaalla ei kaikkien mielestä näytä nätiltä, mutta se helpottaa hoitoa: ei rikkaruohojen kitkemistä ja kastelemisessa pääsee vähemmällä. Ainoastaan perunapenkit joudun kitkemään, multaamiseen kun kate ei oikein sovellu.

 

Aluksi otimme tarkasti talteen viimevuotisen kompostimullan, joka oli jälkimaatumassa kasvimaalla. Sitä käytän lannoitteena kasvatuslaatikoissa.

Reunat siistittiin, rikkaruohot poistettiin mahdollisimman tarkasti ja maa kalkittiin. Ainoastaan pieni mansikkamaani jäi kulleron, päivänliljan ja ruohosipulin kanssa paikoilleen. Kaikkien muiden kasvatuspaikat vaihtuvat.

 

Biltemasta löytyi niin edulliset kasvatuslaatikot, että itse ei kannattanut ryhtyä nikkaroimaan. Pohjalle laitettiin katekangas. Komposti jaettiin neljään laatikkoon ja sekaan pantiin pussi rikkaruohotonta puutarhamultaa. Näin syntyy laiskan puutarhurin kasvimaa :).

Mies vähän yritti urputtaa, että turhaan käännätin hänellä koko plantaasin, kun jää hyvää kasvatustila hukkaan laatikoiden väliin ja alle. Niinhän sitä jää, mutta estetiikka ja helppohoitoisuus ajavat hyötynäkökohtien ohi. Sitä paitsi laattakivien peittämiltä käytäviltä on kätevä hoidella laatikoita.

Kompostimultaa riitti myös perunalle, jota tulee pikkuisen kasvimaamme päähän neljä penkkiä. Aiemmin peruna kasvoi kasvimaan toisessa päässä. Kiertoviljely lienee hyväksi perunallekin.

Kasvimaan laitaan minulla on tapana kylvää muutama rivi kukkia: kehäkukkaa, ruiskaunokkia, kesäkukkaseosta... Niin nytkin. Ne sulostuttavat loppukesästä kasvimaan, kun rutto iskee perunaan ja rikkaruohot tunkevat kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta aina jostakin välistä.

Mansikka näyttää lohduttomalta. Viime kesänä taimet olivat vahvoja ja reheviä. Nyt katteen rei'istä pilkittää vasta vähän vihreää. Kevät tuntuu meillä muutenkin etenevän hitaasti. Tuleekohan noista mitään, vai pitäisikö hakea uudet taimet?

Puikulaperunan siemenet on otettu itämään entiseen tapaan jo maaliskuussa. Niiden idut olivat hyvällä mallilla, joten eiköhän sieltä perunaa tule.

Laatikoihin kylvin salaattia, tilliä ja porkkanaa. Yksi laatikko täyttyi sipulista. Viimeinen laatikoista odottaa vielä kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia. Ehkäpä kokeilen myös munakoisoa. Taimet aion ostaa valmiina.

Nyt joudun lähtemään ruohon leikkuuseen, kun postipoika ei ole ainakaan vielä meidän osoitteeseen osannut kutsumatta tulla leikkaamaan :). Ja ruoho se kasvaa. Ei mikään ihme eilisillan rankkasateen jälkeen.