Yllätyksiä kasvimaan laidassa

Nyt alkaa jo lievästi ärsyttää. Alan epäillä, että olen kylvänyt maahan aivan jotain muuta kuin olen kuvitellut kylväväni. Tai sitten kylvämäni siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Mielestäni kylvin tuoksukaunokkia ja kehäkukkaa. Tuoksukaunokkia en ole ennen kokeillut, mutta kehäkukkaa on kasvanut joka kesä. Paitsi nyt.

Kasvimaan laidan kukkapenkki on täyttynyt kaikella muulla mahdollisella itsekseen siementäneellä, mutta näitä kahta kylvämääni kukkaa ei näy lainkaan.

Ruiskaunokkia löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä sekä kukkapenkistä, että perunapenkistä ja vielä marjapensaiden väleistäkin. Ruiskaunokki on toki kaunis ja sitä olen menneinä vuosina kasvattanutkin, mutta nyt se on saapunut tilaamatta ja itsekseen.

 

Ruiskaunokin lisäksi penkin täyttää joku keltainen rikkaruoho (?). Olisiko sitäkin ollut jossain siemenseoksessa joskus ja nyt se katsoi tilaisuutensa koittaneen, kun en arvannut kitkeä epämääräisiä alkuja summamutikassa. Siinähän kasvaa ruiskaunokkien rinnalla.

Kaiken huipuksi penkkiin on pesiytynyt köynnöstämään myös elämänlanka, jota todellakaan en ole tarkoituksella istuttanut. Sitä tuntuu nyt olevan vähän siellä sun täällä. Taisin saada uuden riesan kasvimaalle. 

Pariin penkkiin olin kylvävinäni myös unikkoa, sekä tavallista että kerrottua. En näe niistä piikkiäkään, rikkaruohot vain rehottavat. Onkohan siemenissä ollut vikaa?

Ainakaan en näytä olevan puutarhani pomo, vaan kasvit tekevät mitä tykkäävät. Tai pitävät lepovuoden, jos sattuu huvittamaan. Olen kyllä ennenkin huomannut, että unikoita saattaa putkahtaa monta vuotta kylvön jälkeen. Tottelematonta porukkaa!

Uniikki unikko

Unikko on yksi lempikasveistani. Se on herkkä, arvoituksellinen ja samalla voimakas kukka. Myös unikon nuput ovat ihania.

Kasvimaan reunassa siemenkukkien joukossa unikko on ehdoton kuningas. Kaikki kunnia ruiskaunokeille, kehäkukille ja muille väriläiskille, mutta unikko johtaa joukkoa.

Mutta unikko on myös röyhkeä ja tunkeileva kuten tässä. En ymmärrä mistä nämä ovat saaneet alkunsa? En muista koskaan tälle paikalle unikkoa kylväneeni, mutta kas kummaa, minikasvihuone ja lämmin kesä ovat houkutelleet siemenet kasvuun.

Kertakäyttöinen minikasvihuone ratkeilee liitoksistaan, kun unikko puskee esiin. Olisihan sille parempiakin paikkoja ollut ainakin minun mielestäni. Mutta kuningatar päätti kasvaa kurkun ja tomaatin kainalossa, muoviseiniä nuoleskellen.

Kuinkahan monta vuotta siemenet saattavat maassa säilyttää elinvoimansa? Ei tässä viime vuonna ainakaan ole unikkoja kasvatettu.

Unikot kuin uni

Oikea pioni ei halua elää Toimelan tontilla. Yritetty on ja epäonnistuttu monta kertaa. Onneksio sentään köyhän naisen pioni eli pioniunikko menestyy. Olin oikeastaan aivan unohtanut, että kylvin niitä vuosi sitten keväällä kirsikkapuun juurelle ja ne siellä kukkivatkin. Tänä kesänä ne tupsahtivat maailmaan ihan itsekseen. Ihania ovat.

Muut unikot katosivatkin hyötymaan suurmyllerryksessä. Viime kesänä sielläkin kasvoi monenväristä unikkoa edellisestä kesästä siementäneenä siellä täällä.

Jos on unikon kukka kaunis, niin lähes yhtä paljon pidän unikon nupusta. Voiko tällaista ollenkaan olla olemassa, niin tyylikästä ja herkkää?

Joskus kun oikein jotakin yrittää kasvattaa ja lopputulos on kitulias, tulee miettineeksi, miten toiset tupsahtavat ja siementävät niin helposti itsekseen. Ja levittävät kauneutta ympärilleen.

Syksyisiä puuhia ja vapaata

Kesäkukat alkavat nuupahtaa, onhan jo aikakin. Vielä voi poimia kimppuja muistuttamaan päättyvästä kesästä. Tässä astereita, revonhäntiä ja unikoita. Ja mukana tietenkin pieniä mustia ötököitä :). Mutta sehän on vain elämää.

Juuri tänään pienet ötökät eivät haittaa. On nimittäin vuorotteluvapaan ensimmäinen päivä. Vähän outo olo, mutta eiköhän tähän totu pian.

Puolukkasato on tänä syksynä ainakin Toimelan suunnilla hyvä. Ensimmäinen reissu puolukkamättäille tuli tehtyä ja saalista maisteltua.

Sainpa myös kairattua maahan kukkasipuleita. Kovin paljon en laittanut. Toivon, että viime keväänä hienosti kukkineet sipulikukat jaksaisivat vielä toisenakin keväänä sulostuttaa pihaa. Lannoittelin niitä vain. Samalla heittelin syyslannotteita perennoilla, pensaille ja omenapuille.

 

Pakkasta ei ole vielä nähty, mutta villiviini on innostunut hehkumaan ruskan väreissä. Puihin ei kovin kummoista ruskaa oleo dotettavissa, kun lehdet jo lentelevät.

Ihana ajatus, että on aikaa tehdä rauhassa pihan syyshommia ja selvitellä paikkoja sisälläkin. Alkusyksy olikin sen verran hektinen, että kaikki työt kotona ovat jääneet rästiin. Opiskelu tosin nielaisee aikaa tästäkin syksystä, mutta toisaalta mukava keskittyä siihenkin kunnolla. Hyvät hallitusherrat: Älkää lopettako vuorotteluvapaata! Se auttaa jaksamaan ja keräämään ideoita myös tuleviin töihin.

Hurmaavat unikot

Nyt on päästy kesässä vaiheeseen, jossa suoraan penkkiin kylvetyt siemenet avaavat värikylläiset kukkansa. Pioniunikkoa minulla ei ole ennen ollut. Nyt kylvin sitä kirsikkapuun alle. Sateen välissä kukat näyttävät hienoilta, vaikka eivät yhtä hienoilta kuin siemenpussin kuvassa. Piti olla enemmän kerrottuja, mutta aika yksinkertaisilta näyttävät. Kauniita kuitenkin.

 

Kesäkukkaseoksessa oli mukana myös unikoita. Olisikohan tämä  syvänpunainen idänunikko?

 Nuputkin ovat pieniä taideteoksia.

Punaisen unikon nuppu on juuri avautumaisillaan.

Keltaiset unikot hehkuvat kuin aurinko sadepisaroiden kimaltaessa lehdillä. Niin herkkää.

Viime kesänä kylvin pikkuriikkistä tuliunikkoa. Sekin oli ihanaa, mutta nämä isommat ovat kyllä vielä ihanampia. Pienistä asioista on ilo tänä kesänä nyhdettävä, aina kun hetken on satamatta.