Unikot kuin uni

Oikea pioni ei halua elää Toimelan tontilla. Yritetty on ja epäonnistuttu monta kertaa. Onneksio sentään köyhän naisen pioni eli pioniunikko menestyy. Olin oikeastaan aivan unohtanut, että kylvin niitä vuosi sitten keväällä kirsikkapuun juurelle ja ne siellä kukkivatkin. Tänä kesänä ne tupsahtivat maailmaan ihan itsekseen. Ihania ovat.

Muut unikot katosivatkin hyötymaan suurmyllerryksessä. Viime kesänä sielläkin kasvoi monenväristä unikkoa edellisestä kesästä siementäneenä siellä täällä.

Jos on unikon kukka kaunis, niin lähes yhtä paljon pidän unikon nupusta. Voiko tällaista ollenkaan olla olemassa, niin tyylikästä ja herkkää?

Joskus kun oikein jotakin yrittää kasvattaa ja lopputulos on kitulias, tulee miettineeksi, miten toiset tupsahtavat ja siementävät niin helposti itsekseen. Ja levittävät kauneutta ympärilleen.