Pahuksen rusakot

 

Rusakot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja viime talvi oli niiden kulta-aikaa. Työmatkoilla niitä loikkii päivittäin tielle ja myös auton alle jääneitä rusakoita näkyy lähes päivittäin. Toimelan pihapiirissä on käynyt koko talven iso - tai isot, en tiedä onko sama yksilö aina - rusakko syömässä lintulaudan alla ja näköjään muuallakin. Papanoita on piha täynnä.

 

Talvella minusta oli hauska katsella hämärissä saapuvia jättijänöjä, jotka tulivat pihalle kuin kotiinsa. Ovat melkein kengurun kokoisia. Enää ei ole hauskaa. Kun lunta on ollut paljon ja rusakot todella suuria, ne ovat ulottuneet  järsimään korkealle. Esimerkiksi kaikki omenapuiden oksien latvat on napsittu ja suojaamattomat rungot kuorittu.

 

 

Heikosti tuli koristeomenapuita suojattua, mutta tuskinpa mikään suojaus olisi tässä edes auttanut. Jopa Makamik-omenapuu on maistunut, vaikka sen väkevät hedelmät eivät kelpaa edes linnuille.

 

Eipä tarvitse puutarhurin omenapuita leikellä. Mitä nyt karuimman näköisiä oksantynkiä sahailin kokonaan pois. Vadelmia en ole enää jaksanut edes surra, kun ne syödään joka talvi.

 

 

 

Istutin muutama vuosi sitten talon länsipäätyyn valamonruusuja. Moni epäili, että ne kasvavat liian isoiksi. Ei pelkoa! En tiedä mistä rusakkojen suut on tehty, mutta piikit eivät tunnu missään, kun ne rouskuttavat myös ruusujen versot.

Toki näitä on hyvä välillä siistiä ja leikelläkin, mutta ehkä minulla ja rusakoilla on toteutuksesta hiukan eri näkemys. Valamonruusujen paikka on sellainen, että ei haittaisi, vaikka kasvaisivat parimetrisiksi pöheiköiksi. Tällä menolla eivät taida kasvaa.

Kesä karkaa käsistä

 

Voi sentään! Kun kylmästä kesästä ja hurjista vesisateista päästiin helteisiin, kesä alkoi edetä vauhdilla. Tuntuu, että pitäisi painaa jo jarrua, että ehtisi kaikki tuoksutella ja ihmetellä. Runsaasti kukkineet ja tuoksuneet tuomet tiputtavat jo terälehtiään ja syreenitkin ovat nupuillaan.

Viikonloppuna avasivat kukkansa koristeomenapuut makamik ja salla. Kaikki kasvit rynnistävät vauhdilla ja lähes samaan aikaan loistoonsa.

 

 

Koholla olevan rinnepenkin perennat ovat saaneet kerrankin kyllikseen vettä ja lämpöaallon tullessa huomaa, että täysihän se penkki on. Karsintaa joutuu tekemään syksyllä.

 

 

Vaatimaton kullero melkein ehti kukkia kasvimaan laidassa huomaamatta. Onneksi osuin paikalle, sillä tykkään tästä perinnekasvista, jota meillä ei luonnonvaraisena tässä meren rannalla kasva.

 

 

Sipulikukatkin vielä sinnitelevät. Niillä kesti tänä kevään pitkään vauhtiin pääseminen, mutta kyllähän sieltä kaunottariakin lopulta nousi. Esimerkiksi kerrottu pionitulppaani.

 

 

Ilta-aurinko tuo hienot sävyt kuviin. Itse kasvattamani ahkeraliisat ovat vielä kovin pieniä, mutta kyllä ne siitä vielä reipastuvat. Ensimmäistä kertaa muuten aloe verassa on nuppu jo keväällä ulos tuotaessa. Yleensä ehtii kukkimaan vasta syyskesällä.

 

 

Sitä vain mietin, että työt eivät tekemällä loppu. Maalia huutavaa pintaa, ruohottuneita laattakäytäviä, rikkaruohoja siellä ja täällä... Juuri, kun ajattelit kaiken olevan hetken kunnossa, saat aloittaa alusta. Ja nurmikko kasvaa lähes silmissä, vaikka keväällä tuntui, että pelkkää sammalta on koko piha. Voisi sekin vähän painaa jarrua.

Mutta kas, maurinmalvahan se siellä jo availee kukkasiaan. Jaksoin tänä keväänä esikasvattaa maurinmalvaa ja nyt se näyttää ehtivän hyvin mukaan kesään.

Eilen vasta heittelin loput siemenet äitini kukkapenkkeihin, liekö ehtivät mihinkään. Päätin kuitenkin kokeilla, kun siellä oli penkeissä tilaa ja lahjaksi saatua kasvia olisi kiva lisätä tai pitää ainakin hengissä myös tuleviin kesiin.

Aah, melkein pakahdun tähän alkukesän ihanuuteen. Kunpa aika ei menisi niin nopeasti!

Julmasta huhtikuusta leppeään toukokuuhun

Kevät on nopeiden muutosten aikaa säätiloissa ja pihalla. Huhtikuun toiseksi viimeinen aamu näytti näin jouluiselta Toimelan leveysasteilla. Kesärenkaat tuntuivat pahasti alimitoitetuilta ja perinteinen vappukeli näytti olevan tulossa.

Tulossa oli myös pitkä viikonloppua ja mielessä pihan siivous ja mullan möyriminen. Ei näyttänyt lupaavalta.

Onneksi tilanne muuttui nopeasti. Vappuna sää lämpeni ja eilen päästiin jo pihan siivouspuuhiin. Ensimmäiseksi pesin piha-altaan talven aikana kertyneestä moskasta.

Ennen haravointia noukin Makamikista viime kesän käyneen sadon. Makaminkin kauniit, punaiset pikkuomenat eivät kelpaa edes talvella linnuille. Keväällä puu on täynnä pehmenneitä hedelmiä, jotka eivät näytä kivoilta aukeamassa olevien silmujen vieressä.

Uskokaa tai älkää, mutta keräsin näitä haisevia "rusinoita" yhdestä pienestä puusta puoli ämpärillistä kompostiin.  Kun Makamik pian toivottavasti puhkeaa taas täyteen vaalenapunaisia kukkia, ei kukaan enää muista, kuinka pahoja hedelmiä se tekee.

Talousjätekomposti on maatunut kasvatuslaatikoissa talven yli muovin alla. Ilmeisesti mustan muovin alla on ollut lämmintä, koska ruohosipuli on kasvanut vaivihkaa ja vahingossa syömäkelpoiseen kokoon. Mukava löytö!

Krookukset antavat toivoa, että kesä lähestyy. Haravointi on toiminut hyvänä hyötyliikuntana ja linnut pitivät vallan mahdotonta konserttia aamuyöllä, kun päästin kissaa ulos.

Tulppaanitkin pikkuhiljaa heräilevät, varsinkin pihan lämpimimmässä, eteläisessä penkissä. Aivan ihana nähdä, mitä kaikkea on tullut syksyllä multiin istuteltua. Sipulikukkien aika on niin parasta. Tai kevät on.

Lähden takaisin pihalle nauttimaan öisen sateen tuomasta pehmeästä, keväisestä tuoksusta ja raikkaasta ilmasta.

Hedelmäsatoa nuuskimassa

Heinäkuun alkupuolta elellään, mutta syksyn merkit alkavat näyttäytyä. Vai mitä tuumitte koristeomenapuu sallan satonäkymistä? Eikö näissä ole jo hiukan syksyn tunnelmaa? 

Kaunista, mutta haikeaa. Kesä kuluu niin mahdottoman nopeasti.

Makamikin raakileet näyttävät kirsikoilta. Valmiina makamikin hedelmät ovat kirkkaanpunaisia ja pahanmakuisia. Ne eivät kelpaa edes linnuille. Makamik on kuitenkin vaaleanpunaisin kukin kukkiessaan aivan upea. Kukkien vuoksi sitä kannattaa istuttaa puutarhaan.

Pieni kirsikkapuun alkumme kukki tänä keväänä runsaammin kuin aiempina vuosina. Kaikki kukat  eivät päätyneet hedelmiksi asti. Kyllä siellä silti jokunen kirsikkanraakilekin on!

Kesä kuluu pihaa kierrellessä ja kasvua seuratessa. Syksy on nopeammin kuin uskoisi, vaikka toisin toivoisi.

Uusi omenalajike ilmestyi!

Piti katsoa oikein kahdesti ja nostaa vielä silmälaseja nenälle, kun menin poimimaan viimeisiä hedelmiä koristeomenapuu Sallasta. Pikkuomenat alkavat olla jo ylikypsiä ja lehdetkin ovat puusta pudonneet. Mutta mitä ihmettä! Yhtäkkiä huomasin, että omenapuun haarasta kasvaakin aivan toisenlaisia omenoita, isoja ja punavihreitä. Haarassa on myös vihreät lehdet vielä paikoillaan.

Olen vain kuvitellut, että vuosia sitten hankkimamme Salla on kasvattanut juuresta uuden verson, enkä ole asiaa sen enempää ajatellut. Nyt tuo verso kuitenkin teki aivan toisenlaisia hedelmiä. Ei mikään koristeomenapuu, vaan ihan hyvän kokoisia omenoita tekevä lajike. Mikä sitten onkaan.

Taimen mukana on täytynyt tulla astiassa myös toinen. Mikään hybridi tämän Sallan ei pitänyt olla, vaikka tiedän sellaisiakin omenapuita olevan. Yllätyksiä riittää näköjään.

Näitä pikkuriikkisiä omenoita lähdin poimimaan lehdettömistä oksista.

Tällainen teeseitse-hybridi siellä sitten odotteli. Miten sitä on niin sokea, että ei mitään huomaa, ennen kuin omena kirjaimellisesti putoaa puusta päähän.

Jälkikommentti:

Kiitos hyvät blogiystävät! Taas kerran viisastuin. En ollut uhrannut ajatustakaan omenapuun taimen kasvatukselle, enkä perusrungolle, enkä varttamiselle. Kun luin alle tulleita kommenttejanne, ymmärsin kaivaa esiin Salla-omenapuuni mukana tulleen taimilapun. Siellä kerrotaan, että Sallamme perusrunko on Antonovka eli itäinen hapokas talviomena, johon Salla on vartettu. Sehän tämä varmaan on. Näin sitä oppii koko ajan uutta. 

Tomaatti punastuu

Jos ei ole itse kokeillut kasvattaa tomaattia siemenestä saakka avomaalla kypsäksi  ja syötäväksi, ei ehkä voi täysin ymmärtää, minkälaisen riemun ensimmäisen tomaatin punastuminen kasvattajassa saa aikaan. Nyt se on siis tapahtunut! Lukuisista vihreistä raakileista ensimmäinen osoittaa kypsymisen merkkejä.

Lupaa vielä viikon verran ainakin lämpimiä päiviä. Jospa näistä edes muutama pääsisi täyteen punaan ennen syksyä. En välttämättä itsekään uskonut, että avomaalla onnistuisin. Tuntuu hienolta :). Pienet on ilot, jne...

Kurkkuja olen jo muutaman ehtinyt syömään. Tämä kasvulavasta yli jäänyt yksilö päätyi amppeliin ja pyrkii nyt sisään leikkimökkiin. Liekö syksyä enteilee. Tuolla lehtien alla muuten pötköttelee kohta syötävän kokoinen kurkku. Ei siis kannata heittää keväällä ylimäräisiä taimia pois, vaan tunkea ne jonnekin ja lähes unohtaa. Palkinto saattaa odottaa loppukesästä.

Satokausi on muutenkin niin mahtavaa, että aivan henkeä salpaa. Marjalaji toisensa perään kypsyy syötävän herkulliseksi niin, ettei meinaa perässä pysyä.

Harakat vain ovat keksineet uuden eineen sen jälkeen, kun rakensimme mansikkamaalle häkin marjojen suojaksi. Lihava herra harakka tepastelee herukkapensaalle, taittaa taitavasti nokkaansa kokonaisen marjatertun ja siirtyy nurmikolle syömään. Rastaat sentään vievät vain marjan kerrallaan, mutta nämä ahnehtijat koko tertun :(.

Aika pitkällähän tässä jo syyskesää mennään, vaikka hellelukemissa vielä ollaan. Sen huomaa esimerkiksi omenoista, jotka myös ovat saaneet poskensa punaisiksi. Sallan hedelmät ovat pieniä, mutta makeita. Kohta päästään niitäkin maistelemaan.

Somat turhakkeet

Pienet koristeomenapuut ovat pihan odotettu kaunistus, mutta vain pienen hetken. Kukinta on ohi nopeasti, eivätkä vuodet ole veljeksiä tässäkään suhteessa. Joskus kukinta on runsasta, joskus todella niukkaa. Tänä vuonna omenapuiden kukkia ei ole erityisen paljon.

Ensin valkoiset kukkansa räväyttää auki Salla. Se kukkii runsaammin kuin viime vuonna.

Vain muutamaa päivää myöhemmin puhkeaa kukkimaan vaaleanpunainen Makamik. Tänä vuonna varsin vaisusti. Joskus Makamikin oksat ovat niin täynnä kukkia, että oksia ei edes näy. Nyt kukkia on maltillisesti siellä täällä. Nuputkin ovat kauniita.

Vahinko, että Makamikin pienet punaiset hedelmät ovat niin kitkerän makuisia, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Pihan soma pieni turhake siis :).

Kukkaispuiden siimeksessä

Radiossa joku puutarhuri viikonloppuna puhui "kukkapuista" ja suositteli, että ihmiset veisivät niitä lahjoiksi ja istuttaisivat pihoilleen. En tiedä mitä puita hän tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta kun katson omalla pihalla vaatimattoman kokoisia, mutta täysinä kukkivia koristeomenapuita, uskon ymmärtäväni mitä hän ajoi takaa. Kukinta on lähes käsittämättömän kaunista, suorastaan pakahduttavaa sekä valkoisella sallalla...

... että punaisella makamikilla. Viime keväänä makamik kukki, jos mahdollista, vielä runsaammin, mutta sallassa oli vain muutama kukka. Nyt molemmat ovat tasaisessa kukkaloistossa. Muutaman pölyttäjäpörriäisenkin näin niiden ympärillä pyörimässä.

Jos lämpömittari näyttäisi vähänkään enemmän kuin +8 astetta, voisin kuvitella makoilevani näiden alla sinistä taivasta kukkahunnun läpi katsellen. Mutta sää ei suosi, ei. Monelaista pettymystä on tänä keväänä tullut kesäkukkien kanssa, vaikka monivuotiset porskuttavat. Mutta postailen pettymyksistä myöhemmin.

Viime elokuussa siirsimme näiden omenapuiden viereen lähes yhtä korkean kirsikkapuun, joka oli putkahtanut anopin kukkapenkkiin, emonsa viereen. Juuret pätkittiin pahasti poikki ja puuraasu varistikin lähes heti lehtensä. Ajattelin, että mennyttä koko kirsikkapuu.

Yllätys oli iloinen, kun se keväällä rupesi availemaan silmuja. Kukkia kirsikka ei ehkä vielä tänä keväänä jaksa, mutta hengissä näyttää olevan. Iloitkaamme siitä. Näköjään aika isonkin hedelmäpuun saa siirrettyä sijoiltaan, jos olosuhteet sattuvat olemaan suotuisia.

Omenankukkia ja mehiläisiä

Makamik-koristeomenapuuhun tuskin voisi mahtua enempää kukkia kuin siinä nyt on. Pieni puu on kuin karamelli punaisine kukkineen. Tämä aika onkin makamikin parasta antia, sillä sen pikkuruiset punaiset hedelmät ovat niin väkeviä, että niitä eivät syö edes linnut. Nättejä nekin toki ovat. Kun tänään lähestyin puuta kameran kanssa, kuului korvissa surina ja pörinä. Pölyttäjät olivat liikkeellä. Mehiläiset pörräsivät kukasta kukkaan eli kyllä makamikin anti jollekin kelpaa! Ja pörinä puolestaan tietää paljon heldelmiä.

 

 
Jostakin syystä koristeomenapuumme näyttävät kukkivan runsaasti vuorovuosin. Kun makamik pursuaa punaisia kukintoja, vieressä seisova isoveli salla onnistuu tuottamaan vain muutaman valkoisen kukan. Viime keväänä oli toisin päin, salla kukki runsaasti makamikin levätessä.

Sallan kukat eivät ole yhtä näyttävät, mutta keltaiset omenat ovat isompia ja erittäin makoisia.