torstai 23. marraskuuta 2017

Huonekasvien ihmettelyä



Jos ulkona sää ei inspiroi, voi aina kääntää huomion ikkunalaudalle ja huonekasveihin. Tämä mokoma pääsi yllättämään, teki kukat aivan puskista! En edes tiedä mikä kasvin nimi on, mutta jonkin sortin orkidea lienee. Lehdet ja varret muistuttavat vähän bambua.

Ostin kasvin taannoin marketin poistokärrystä pilkkahintaan. En ole ennen nähnyt sen kukkia, koska kukat olivat ostettaessa jo kuihtuneet. Ajattelin kokeilla, innostuisiko se uudestaan kukkimaan.

Aikaa kului varmaan pari vuotta. Kasvi työnsi varren toisensa perään, ja niiihin uusia versoja sekä ilmajuuria. Monta kertaa luulin jo, että nyt tulevat kukat, kun varsiin ilmestyi pieniä nystyjä. Aina niistä tuli uusi verso tai ilmajuuri.


Kunnes tein päätöksen, että mokoma räähkä saa lähteä jouluvalojen tieltä. Käänsin purkkia ja kas! Sieltähän löytyi yhdestä varresta rykelmä nuppuja ja pari kukkaakin. Jopas jotakin. En siis heitäkään pois, vaan odotan, tulisiko muihinkin varsiin kukkaloistoa.

Mikähän tämä laji muuten mahtaa olla? Valitettavasti olen heittänyt laput pois, enkä enää muista.

Kiinanruusu jaksaa myös hämmästyttää. Se on kukkinut koko pitkän kesän ja edelleen ilmestyy pieniä nuppuja keskelle pimeyttä. Meinaakohan tuo ollenkaan ryhtyä talvilepoon?



On kyllä vaikea keksiä kiitollisempaa, helpompaa ja ilahduttavampaa huonekasvia kuin marraskuun kaktus. Että joku jaksaa keskellä pimeyttä työntää oksansa täyteen punaisia ja valkoisia kukkia. Punaiset jo puhjenneet, valkoiset vasta nupuilla. Voi että näitä!

maanantai 20. marraskuuta 2017

Oi ja voi, marraskuu

Marraskuu on kulunut minulta jonkinasteisessa koomassa. Aamulla pimeyden keskeltä töihin ja illalla pimeyden keskellä takaisin kotiin. Kolmen päivän viikonloppuvapaa, hitunen lunta ja vähän jouluvaloja piristivät kummasti.

Ehdin jopa ihmetellä meren rannassa iltapäivän sinistä hetkeä, josta olen aina niin kovasti pitänyt. Kylmää oli, hyistä ja kosteaa, mutta myös karulla tavalla kaunista.


Olen polttanut koko syksyn pihalla lyhtyjä. Nyt tuli tunnelmoitua myös sisätiloissa. Kun selvisin perjantain hirveästä lumisateesta ja liukkaasta kelistä hengissä kotiin, oli aika rauhoittua. Aina ei tarvitsekaan rientää paikasta toiseen, vaan tuijotella vaikkapa tulta.



Pihalla ei tapahtunut lintujen ruokintaa ihmeellisempää. Tuijaan ripustettiin valot ja sepäs olikin venähtänyt viime talvesta. Piti hakea tikkaat, jotta ylimmille oksille ylettyi.

Hämmentävää, että tuija voi näinkin isoksi kasvaa ja talvista selvitä pienehkössä betonipurkissa. Kaveri vierestä kuoli, mutta tämä porskuttaa yli kaksimetrisenä. Se näyttää muuten ikkunasta katsottuna ihan amerikkalaiselta joulukuuselta.


Pieni lumipeite tuo joulumielen. Ensimmäiset lahjatkin jo hankittiin. Ja siianmätiä joulupöytää varten. Kyllä se tästä. Intoa lisää se, että jälkikasvu on kokoontumassa jouluna Toimelaan.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivän puuhia


Oli pyhä tai arki, enpä malttanut olla pois pihapuuhista pyhäinpäivänä. Arkena kun ei päivänvalolla ehdi pihalle, viikonloppuna sattuvat kaikki tekemättä jääneet puuhat silmiin. Lumen keskeltä siistein kuihtuneita penkkejä ja kärräsin kompostiin. Että teki hyvää!
Oli niin valoisaa, kun oli lumikerros maassa ja silti kirkas päivä.


En muista koskaan nähneeni pihlajissa niin paljon marjoja kuin tänä syksynä. Puut loistavat punaisina kuin olisivat jouluksi koristellut. Tämä kuva on torstailta, kun sateli lunta. Myös orapihalaja-aita hehkuu punaisen marjanauhan koristamana.

Väri on kaunista syksyn tumman ja synkän keskellä. Onneksi lumi ei ainakaan tänään kokonaan sulanut pois.



Lintujen ruokintakin piti jo aloittaa, kun olivat raukat koputtelemassa tyhjiä ruokintalautoja. Taitaa tulla pitkä ruokintakausi tänä vuonna.