Atsalean kanssa valohoidossa

Runkoatsalea avasi lopultakin ensimmäisen nuppunsa. Kehitys näytti tyrehtyvän, kun siirsin äitienpäiväkukkani ulkoa sisälle ja syksyn harmaus täyttää päivät. Kaivoin esiin kirkasvalolampun. Yhdessä atsalean kanssa vietämme nyt joka-aamuiset kahvihetket lisävalossa. Uskon, että apuvalolla on vaikutusta.

Vasta ensimmäinen kukka on auki, mutta nuppuja on lähes jokaisessa lehtiruusukkeessa. Mielenkiintoista seurata tämän keväällä kukkamerenä kukkineen kasvin syksyistä uutta tulemista.

Atsalean runkoon on muuten kasvanut pieniä versoja. Jospa näistä saisi kasvatettua uusia kasveja keväällä. Muistan jostain blogista lukeneeni, että joku oli saanut pistokkaat lähtemään kukkapenkissä kesällä kasvuun. Ehkä kuitenkin laitan ruukkuun, että ei tule pieniä nypittyä rikkaruohoina pois.

Runkoatsalea kääntelee selvästi lehtiään kirkasvalolamppua kohti. Ehkä muutkin huoneessa olevat kasvit hyötyvät lampusta. Itselleni se ainakin on nyt juuri tosi tärkeää.

Kesä ja kukinta jatkuu

Harvinaisen lämpimät ja kauniit syyskuun säät jatkuvat. Edelleen on päivisin kesäistä, 15-28 astetta lämminta ja aurinko hellii. Pitäisi jo tarttua syystöihin, mutta ei oikein saa ryhdytyksi mihinkään näin kesäisessä kelissä.

Ja miten ryhdyt, kun kukat vain kukkia porskuttavat. Yöhallaltakin olemme toistaiseksi välttyneet. Yhtenä aamuna oli kuuraa katoilla, mutta kukat eivät silti paleltuneet. Kummallista kyllä. Auringonkukat ovat parhaimmillaan.

Joriinipenkki pukkaa uutta nuppua ja kukkaa. Perhoset tosin ovat kaikonneet tästä perhosbaarista.

Viime kesänä halkaisin sahalla kolmeen osaan tosi isoksi kasvaneen pihahortensian. Kaikki lähtivät kasvuun, mutta tänä kesänä hävitin kaksi heikointa osaa ja jätin vain tämän yhden taistelemaan elämästä. Hyvin näyttää taistelleen, kun rupesi syksyllä vielä kukkimaan. Ehkä ne kaksi muutakin olisivat ajan kanssa innostuneet, mutta minulta loppui niiden kanssa kärsivällisyys.

Runkoatsalea pitänee ottaa piakoin sisään, ettei vain unohdu pakkaseen. Se on viihtynyt ulkona erinomaisesti, maahumalan kaverina. Nyt minusta näyttää kovasti, että äitienpäiväkukkani on intoutumassa kukkimaan toisen kerran tälle vuodelle.

Vai mitä mieltä olette? Eivätköhän nuo punertavat alut lehtiruusukkeiden keskellä olekin nuppuja? Tuollaisia vaaleanpunaisia kukkia runkoatsalea oli täynnä, kun sen keväällä sain. Onnistuneekohan kukinta, kun tuon kukan sisään ja syksy pimenee...

Kesäkukkia

Tuskin koskaan olen tehnyt kesäkukkaostoksia niiin myöhään kesällä kuin tänä vuonna. Hain kyllä taimia kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta homma jäi vähän kesken Salomon-myrskyn, Lapin reissun ja viikon rankkasateiden tiimellyksessä. Viikko sitten eksyin paikallisen puutarhan alemyyntiin ja mukaan lähti kaksi miljoonakelloamppelia.

Patio kaipasi kukkivia, kun humala ja muut köynnökset tuntuvat kasvavan niin hitaasti. Nyt sitten kukkii ja viime päivien lämpimät säät ovatkin olleet omiaan näille.

Patioruusut valitettavasti kärsivät härmästä. Nuppuja on vain muutama, eikä elo näytä ollenkaan ruusuiselta.

Myös aloe vera näyttää kesäkukkaistutuksessa lievästi sanoen voipuneelta. Uuden Guinean Liisat ja verbenat voivat paremmin. Koristeheinä pääsi jossakin välissä kuivahtamaan, mutta sitä ei näytä saavan helposti hengiltä.

Äitienpäiväksi saamani runkoatsalea on vehreä ja pukkaa kovasti uutta lehteä. Odotan mielenkiinnolla, voisiko se vielä kukkia uudestaan tälle suvelle. Ei ole mitään kokemusta. Myös maahumala ja poutapilvi näyttävät pärjäilevän atsalean juurella.

Jos joku kukka on tänä kesänä viihtynyt niin orvokki. Ainakin Toimelassa orvokit porskuttavat vielä heinäkuussakin, kun ne yleensä nuupahtavat nyppijän laiskuuteen jo alkukesästä. Orvokkien keskellä kasvavat joriini ja ihan tilaamatta taas lintujen kylvämät auringonkukat.

Filosofointinurkkaus on saanut uuden päivänvarjon. Apinankukat (Lapin orvokit) ovat kärsineet rankkasasteista ruukuissa.

Tässäpä viimeisin kukkaostos. Halpahallin viimeinen Canna tarttui mukaan, kun oli myynnissä poistohintaan. Ihanhan tuo näyttäisi hyvinvoivalta. Kokeilen nostaa juurakon kellariin talveksi.

Tässäpä se aika menee, pihalla kävellessä ja ihmetellessä. Milloin mitäkin. Välillä istun ihmettelemässä filosofointinurkan vesiaihetta ja kukissa pörrääviä mettisiä. Mitäpä sitä muuta, kesällä.

Aloe ulkoilee

Hehkuvat, syvät vihreän sävyt ovat alkukesässä parasta. Erityisesti vihreä loistaa saniaisissa. Korkansiipi on kestosuosikkini keväisin.

Saniaispenkki somistaa porraspään ensimmäiseen kunnon rankkasateeseen tai myrsyyn asti. Nyt on aika nauttia. Laonneita kotkansiipiä murehditaan, kun sen aika on.

 

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa aloe veraa (rohtoaloe) ulkona kesäkukkaistutuksessa. Kun kasvi selvisi vuoden takaisesta hyytävästä alkukesästä, rohkenin uusia kokeilun.

Tämä jättiläinen oli kasvanut aivan liian isoksi ikkunanlaudalle ja painoikin kilotolkulla. Isossa ja raskaassa piharuukussa se kuitenkin pysyy pystyssä. Seurakseen aloe sai koristeheinää ja Uuden Guinean Liisoja.

Myös äitienpäivälahajaksi saamani, upeasti kukkinut runkoatsalea saa jatkaa kasvuaan kesän pihalla "pikkupuuna". Sen juurella maahumalaa ja poutapilveä.

Ehkäpä vien kesäksi laitumelle myös marraskuun kaktuksen ja joulukaktuksen...