Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhoset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhoset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Pörriäisten pauloissa

Elokuussa minua viehättää erityisesti pihan pörriäisten, perhosten ja muiden öttiäisten seurailu. Neitoperhosia ei ole näkynyt ihan yhtä paljon kuin joinakin aiempina vuosina, mutta kauniisti ne istuvat sävy sävyyn tummien samettiruusujen kanssa. Niitä ei edes heti ohi kulkiessa huomaa. Tässä kuvassa on kuitenkin amiraali, kuten Puutarhaelon Riitta alla kommentissa toteaa. Kiitos Riitta! Olen surkea oppimaan lajeja.

  
Perhonen maastoutuu ovelasti myös sulkiessaan siivet yhteen. En saanut ihan vangituksi kuvaan, mutta ihmeellisesti luonto on maalannut petolinnun silmät ja nokan muodon perhosen siipien alapuoliskoihin. En saata olla ihastelematta näitä ihmeitä.
 
 
En tunne kuitenkaan perhoslajeja kovoin hyvin. Ken lienee hän? Ei suostunut avaamaan kameralle siipiään, vaan keskittyi jorinin meden imemiseen antaumuksella. Edit: Ja tämä on kuulemma sitruunaperhonen.


Sävy sävyyn istuu kimalainenkin samettiruusussa. Ja meidän pihalla näitä on pörräillyt reippaasti. Mustilanhortensia on esimerkiksi niin pörriäisten suosiossa, että jopa maljakkoon napsaisemani oksat saivat muutamat yksilöt seuraamaan minua sisään saakka. 
Pörräiäislajit eivät näytä olevan turhan tarkkoja omista mesipaikoistaan. Ihan hyvin ilman tappelua mahtuvat kaverin kanssa samalle lautaselle :). 

 
 
Sitkeän nihkeä, jo vuosia jatkunut, kukkaketoprojektimme on tältä kesää haalistunut ja odottaa niittäjää. Vaikka keto ei juuri nyt näytä miltään, sen uumenissa on paljon elämää. Kun menee viereen seisomaan ja kuuntelee herkällä korvalla, kuulee heinäsirkkojen ja sudenkorentojen pärinää. Ja monta muuta pörriäistä siellä viihtyy.
 
Niitty on niitettävä ja korret ainakin vielä kerättävä pois, jotta maa pysyy köyhänä ja niittykukat viihtyvät. Vanha tontti oli alunperin turhan ravinteikas luonnonniityksi, mutta pikkuhiljaa muuttaa muotoaan.


Täytyy tunnustaa, että näistä kavereista en ihan aina ole vilpittömän innostunut. Riippuu vähän paikasta, missä ne saalista jahtaavat. Tämä asustelee grillikatoksen ulkoräystäässä, joten se saa siellä minun puolestani elää. Enpä tunne häntäkään, mutta kohtalaisen iso, parisenttinen peto.

Pihapiiri on monen muunkin koti kuin minun, harakoiden, siilien ja rätkien. Se näyttää onneksi tarjoavan elämän eliksiiriä myös pienimmille luontokappaleille.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Tuntuu kesältä!


Kevät on tullut tänä vuonna kuin varkain. Meillä on ollut kuivaa, aurinkoista ja lämmintä. Lumikasat ovat vain hiljalleen hävinneet.

Pari päivää on tuntunut jo aivan kesältä. Perhoset lepattelevat, linnut pitävät kevätliverrystään, kissa menee edestakaisin ulos ja sisään, maa tuoksuu ja viherpeukaloa kutittaa.



Ensimmäiset krookukset ovat näilläkin leveysasteilla pinnistelleet esiin lehtien ja jäniksen papanoiden seasta kirsikkapuun alla. Tulppaanitkin näyttävät jo nenäänsä. Ihana, kun voi taas yllättää itsensä. Ei sitä vain muista, mitä mihinkin penkkiin on syksyllä pistellyt.



Puiden ja pensaiden silmut pullistuvat, pullistuvat ja pullistuvat...Tässä kirsikkapuun silmuja.

Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa!

tiistai 16. elokuuta 2016

Joriinien perhosbaari



Perhosbaareista en ymmärrä, mutta vanhan ajan joriini eli daalia näyttäisi olevan neitoperhosten mieleen. Melkoinen lepatus käy aurinkoisella säällä keltaisissa houkuttimissa. Kauniita ovat, niin kukat kuin perhosetkin.


Aika vaarallisen näköiset pelotesilmät kaunottarilla on tarkemmin katsoen siivissään. Neitoperhonen on varsin iso, siipien kärkiväli 4-5 cm.

En tunne kovin hyvin perhosia, mutta Wikipedia kertoo, että  Neitoperhonen (Nymphalis io, syn. Inachis ioon täpläperhosten heimoon kuuluva kulttuuriympäristöjen perhonen. Se on Suomessa tulokaslaji, joka on vasta 60-luvulta lähtien esiintynyt täällä.

Nykyisin neitoperhonen on yleinen Etelä-suomessa. Levinneisyyden raja kulkee Wikipedian mukaan Vaasa-Kuopio -linjalla. Toimela on parisataa kilometriä pohjoisempana, mutta runsaasti neitoperhosia on tänä vuonna liikkeellä.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tropiikin ihmeitä


Vierailin viikonloppuna Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa. Botanian kasvihuoneista löytyy neljän eri ilmastovyöhykkeen kasveja. Niissä sekä perhosissa ja papukaijoissa riittikin ihmeteltävää. Ensimmäisessä kuvassa kaunis ja herkkä kärsimyskukka.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka monet tutut huonekasvimme ovat lämpimämpien ilmastovyöhykkeiden uhkeita luonnonkasveja, mutta aivan erilaisiin mittasuihteisiin kasvaneina kuin kotoisat ikkunalautasomisteet. Esimerkiksi oma aloe verani, jota oli pitänyt isona, kutistui näiden rinnalla miniatyyriksi. Mahtaisikohan omastanikin kasvaa olohuoneen täyttävä puu, jos sen antaisi vapaasti rehottaa? Aloen yläpuolella muuten kiemurteli todella kaunis ihmeköynnös.

Botanien aloen kukatkin olivat vähän eri kokoa kuin normaalien huonekasvien. Alimmaisena maanpeitekasveja muistuttava suopa-aloe, jonka kukinto oli myös toisen näköinen.




Usein olen ihastellut kliivian kukkaa ja pitänyt sitä isona ja näyttävänä. Mutta huhhuh, miltä "pikkukliiviaksi" nimetty kasvi näyttikään Botaniassa. Sen halkaisija oli metri ja kukkia oli joka puolella. Tähän ei Toimelan kliivia koskaan tule yltämään.


Tiedättehän kissanhännän, mummolasta tutun honekasvin? Sen sukulaisia löytyy kasvitieteellisestä puutarhasta eri versioina, esimerkiksi isokissanhäntää ja amppelikissanhäntää. Miksiköhän en ole koskaan hankkinut kissanhäntää? Se on kaunis kasvi.

Syötävän kauniita ja hedelmätiskeiltä tuttuja: viikunakaktus sekä kiwano.

 

Kaikkea omituista luonto keksiikin kasvattaa kuten, kannukasvi...


...tai Botanian kuukauden kasvit, liskovehka ja mukkulapökkövehka, joiden mukuloita netin mukaan olisi ollut myytävänäkin. Enpä edes harkinnut hankkivani. Harvoin kukkivat (kukintoa ei kai voi pitää kauniina) kasvit levittävät ympärilleen mädän lemua houkutellakseen raatokärpäsiä hedelmöityspuuhiin. Löyhkä ulottui trooppisen kasvihuoneen puoliväliin ja karkotti tehokkaasti vierailijat myös vieressään sijainneelta kämmekkäosastolta. Alla olevassa kuvassa mukkulapökkövehka. 


Kierroksen päätteeksi jotakin herkkää ja kaunista. Perhoset olivat alkaneet kuoriutua koteloistaan. Vielä hiukan uneliaina ja pöpperöisinä ne kömpivät jopa vieraiden sormelle ihmeteltäviksi. Että näin monimuotoisia luonnon ihmeitä tällä kertaa tuli ihasteltua.