Syksy on ollut ihmeen lämmin ja aurinkoinen. Lintujen siementämät auringonkukat ovat loistaneet myös parhaansa mukaan. Usein linnut onnistuvat siementen kylvössä paremmin kuin minä, niin tänäkin vuonna.

 

 

Liekö tämä puutarhurin vai sopivasti tulleiden vesisateiden ansiota, mutta kuluneena kesänä syysleimut kukkivat upeammin kuin koskaan. Perannapenkkini on kivien sisään rakennettu "rinne", jota kuiva kesä koettelee. Nyt saatiin riitävästi vettä ja kukintaa riitti myös pitkälle syksyyn.

Kesäkukatkin vielä jaksavat sinnitellä. Yöpakkaset ovat odotuttaneet yllättävän pitkään tänä vuonna. Ei ole edes tarvinnut peitellä kukkia, enkä enää moiseen taida ryhtyäkään. On jo aika syksyn ja talvilevon.

Päivällä aurinko vielä hellii, mutta iltaisin on mukava sytytellä apuvaloja. Sekä eläviä lyhtyihin, että keinovaloja lehvistöjen suojiin. Rantasaunallekin saa nykyisin tunnelmaa aurinkokennovaloista ja tarvittaessa apuja löytyy paristoista, jotka riittävät lampuissa ajastimella yllättävän pitkään. Vuodenaikojen vaihtelu on parasta!

 

Työtä piisaa

On se hyvä, että tulee roiskaistua tällaisiakin kuvia kesällä. Eipä perennapenkki silmää hivele, kun sulassa sovussa sekaisin putkahtelee syysleimuja eri väreissä, iiriksiä ja vielä palavaa rakkauttakin. Keväällä ei muista, mitä penkissä viime kesänä tapahtui, ellei ole todistusaineistoa.

Iirikset ovat valloittaneet alaa leimujen keskellä, mutta ne eivät ole moneen vuoteen kukkineet. Tänä keväänä iirikset saavat toden totta vaihtaa majaa. Tämä oli lupaus.Vielä sieltä näyttää pilkistävän myös pieniä jaloangervoja kaiken keskeltä, vaikka luulin nekin viime keväänä siirtäneeni pois. Loputonta!

Valkoista syysleimua pitäisi hankkia lisää, kun se jostain syystä vähenee ja vähenee. Liilan taas voisi siirtää jonnekin muualle. Voi voi, ei tule aika pitkäksi, kun lumet sulavat. Mutta vielä on aikaa suunnitella ja hyvä niin.

Kuusi kuvaa kesästä

 

Marraskuun pimeydessä on lohdullista muistella mennyttä, helteistä ja kaunista kesää. Kruunu Vuokolta Puutarhan lumoa -blogista sain haasteen valita kuusi kuvaa kesästä. Kiitos haasteesta. Se sai minut heräämään horteesta ja postaamaan parin viikon hiljaiselon jälkeen. Tai ei elämä ole ollenkaan hiljaista ollut. Pikemminkin kiireistä töiden ja opiskelujen parissa.

Valitsin mukaan puutarhakuvien lisäksi vähän muutakin kesätunnelmaa. Viime kesänä uitiin ja soudeltiin.

Kesä oli myös rakennelmien aikaa. Nyt tuli vähän fuskattua ja tehtyä kuvakollaaseja, kun ei kesää yksinkertaisesti saa mahtumaan kuuteen kuvaan, sori. Siis Toimelassa tehtiin roskakatos, köynnöskehikko ja yläkuvassa vielä keskeneräisenä näkyvä istutusallas havuille, rodoille ja hortensioille. Lisätietoa löytyy aiemmista kesän postauksista.

Siemenestä kasvatettu amppelitomaatti tuotti leikkimökin verannalla satoja pikkuriikkisiä, makeita tomaatteja. Satoa riitti lokakuulle saakka.

Palava rakkaus, tuliunikko ja syysleimu. Perennat ja siemenkasvit hehkuivat rinta rinnan suotuisissa säissä. Tässä pimeydessä tuntuu unelta, että moisia värejä olisi pihalla ollutkaan.                           

Valkoinen kelloköynnös meinasi paleltua kesäkuussa, mutta vauhtiin päästyään kukki kauniisti lokakuun pakkasiin saakka. Ensi keväänä kylvän kelloköynnöksen siemenet myöhemmin. Nyt taimet ehtivät vähän turhan isoiksi sisällä, kun kylmä kevät piinasi ulkona.

Leppoisat kesäillat tarjosivat luonnon taidetta. Suomen kesä on vain niin ihana!

Oi ihana syyskuu

Onpa ihania syyskuun säitä, lämpö hellii ja aurinko paistaa. Hyvä niin, sillä amppelitomaatti on vasta nyt innostunut tekemään kunnolla hedelmiä. Ehkä vielä ehtivät kypsyä, osa on jo punastunut lupaavasti. Jaksaisipa paistaa vielä muutaman päivän.

Sama juttu kuukausimansikalla, jonka pääsato on kypsynyt vasta elo-syyskuussa. Kylmä alkukesä viivästytti kukintaa.

Syyskuun lempeässä auringossa kasvien värit ovat syviä ja  pehmeitä.

Läheltä katsoen keijunmekon kukat ovat varsinaisia taideteoksia. Näillä mekoillahan on alus- ja päällyshameet!

Pihahortensia on ehtinyt availla uusia kukkia keväisen kukinnan jatkoksi. Se on harvinaista. Yleensä syksyllä muodostuneet nuput avautuvat seuraavana keväänä. Jääköhän ensi kesäksi yhtään kukkaa. Olen joka tapauksessa ajatellut talvettaa pihahortensian ensi talvena pihalla uudessa istutusaltaassa. Se kun on kasvanut ja täyttänyt ruukkunsa siihen malliin, että kasvia ei enää meinaa jaksaa kantaa kellariin. Monta vuotta sitä on edestakaisin kiikuteltukin. Nyt kokeillaan talvisuojausta ulkosalla. Kerron keväällä, miten kokeilun kävi.

Hups, tästähän tuli vahingossa vaalenpunainen postaus :). Syysleimut kuuluvat syyskesän värihehkuun. Nämä jaksoivat vielä nostaa nenänsä pystyyn viime viikon rankkasateiden jälkeen.

Nautitaan lämmöstä ja syksyn väreistä!