torstai 30. toukokuuta 2019

Ei mörköjä vaan miinanköynnöksiä


Hiljalleen alkaa kesä hiipiä näillekin lakeuksille. Yöpakkasista on toistaiseksi selvitty säikähdyksellä, mutta kummajaisia on tullut ripusteltua iltaisin pitkin pihaa siltä varalta...

Eikä pelkästään pakkasen varalta, vaan myös tuulen. Helatorstai on kulunut rivakassa kaakkoistuulessa. Aika oudolta suunnalta nyt tuulee. Yleensä täällä tuuli tulee jäätävänä luoteesta, lännestä tai pohjoisesta. Nyt tuuli ei ole kylmää, mutta kyllä lämpimämpikin myrsky osaa kasveja riepotella.

Oli kuitenkin pakko siirtää kesäkukat sisänurkista pihalle. Jostakin syystä ne kasvoivat tänä keväänä tosi nopeasti ja korkeiksi. Siis aivan liian korkeiksi kestääkseen näitä arkitisia sääolosuhteita.

Tämän haamukaavun alla piileskelevät mahdottomat hujopit eli mukulabegoniat, joiden juurelle tueksi istutin jäljelle jääneet ahkeraliisat. Mutta en ole uskaltanut siirtää ruukkua tuuliseen porraspäähän suojaisalta autotallin seinustalta. Ehkä huomenna.


Tästä ruukusta löytyy aikanaan sama kattaus kuin edellisestä isommasta, mutta eri suhteissa. Pääosassa ovat ahkeraliisat, keskellä yksi mukulabegonia.


Portailla on sen verran pienet ahkeraliisaruukut, että ne on helppo napata tarpeen vaatiessa eteiseen turvaan. Helatorstain ne ovatkin viettäneet eteisessä koko päivän myrskyä paossa. On tämä touhua. Ovemme avautuu suoraan pohjoiseen ja kaikki, mitä sen ympärille laittaa on pohjoistuulen ja aamuauringon armoilla.


Köynnöskehikkoni sijaitsee valitettavasti myös pohjoisen tuulen mentävällä rei'ällä. Tämän päivän tuuli ei ole paha, mutta moni muu tuuli on tehnyt aiempina kesinä tuhojaan. Oikeastaan kelloköynnös on ainoa, joka on helteisenä kesänä tässä kunnolla menestynyt. Moni muu on jäänyt kituliaan pieneksi.

Tänä vuonna ostin puutarhalta minulle ennestään tuntematonta miinanköynnöstä. On kuulemma suosittu köynnös, kukkii keltapunaisin kukin ja kasvaa jopa kolmemetriseksi. Suvaitsen epäillä, että tässä niin isoksi kasvaisi. Mutta kokeillaan. Istutin rohkeasti jo pihalle, mutta peiteltyä on tullut kylminä öinä miinanköynnöstäkin.


Toistaiseksi miinanköynnös näyttää tältä ilman hallahuppua. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä tulle. Ja milloin kesä toden teolla alkaa.

torstai 9. toukokuuta 2019

Ylikasvaneet taimet



Kuukausi kesään ja maagiseen taimien ulosistuttamisen aikaan. Huolestuttavan suurilta näyttävät taimet jo nyt, mitenkähän näiden kanssa vielä kuukauden pärjää sisällä. Ryhmäsamettikukat rupeavat väkisin kukkimaan.


Myös ahkeraliisat ovat pitkiä ja vähän honteloita. Nuppujakin puskee esiin. Enpä tiedä, mihin nämä kannattaisi kuukaudeksi säilöä.

Tuli taas kylvettyä turhan aikaisin keväällä siemenet multiin. En vain malta odottaa. Kasvit taas eivät ymmärrä, että on vielä aikainen kevät, kun aurinko ikkunan läpi lämmittää. Ensi keväänä pidän varani. 


Tomaatit ehtinevät kattoon ennen kesää. Mistähän sitä keksisi pidemmät tukikepit näille?

tiistai 7. toukokuuta 2019

Voihan alppiruusut!


Voi voi näitä alppiruusuja. Samanlaiset Marjatan alppiruusut, vierekkäin samassa paikassa, samalla tavalla hoidettu ja varjostettu. Kun huput poistaa, tältä näyttää. Toinen on vihreä ja voimissaan, toinen ruskea ja lurpallaan.

Mikähän siinä on, että kasvitkin näyttävät olevan erilaisia yksilöitä? Harmittaa vietävästi, jos toinen alppiruusuista nyt kuolee pois. Ne ovat kuitenkin useamman vuoden jo säilyneet hengissä ja ehdin jo kuvitella, että vaarallisimmat ajat ovat ohi. Mutta näköjään ei, ainakaan tämän toisen osalta.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Suomi on pitkä maa


Kyllä Suomi on pitkä maa. Näin totesi äitini lauantaiaamuna, kun hän lapioi Pohjanmaalla lunta terassilta ja minä lähettelin eteläisestä Suomesta kuvia vihreistä koivuista. Kävimme pienellä lomalla ja nautimme kukkivista sipulikukista ja vihreistä nurmikoista.

Sillä välin Toimelan leveysasteilla satoi lunta, joka tosin sulaa nopeasti auringossa. Mutta vielä sunnuntaina iltapäivällä tulppaanipenkki näytti tällaiselta.


Harmaamalvikki ei onneksi pienestä lumisateesta hätkähdä. Päin vastoin kuivaa kevättä helpotti lumesta tuleva kosteus. Ja niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma.


Kun ei vapaapäivää pystynyt viettämään pihalla puutarhatöiden parissa, lähdimme lenkille. Olo oli jotenkin outo, kun kahlasimme lumessa, mutta samaan aikaan aurinko porotti kuumasti. Tuli vähän sellainen Lapin keväthankien tunnelma.


Ehdimmepä takatalven ansiosta nauttia kunnolla 30-vuotishääpäivän juhlimisesta. Helmihääpäivä se taitaa olla.