Hehkuvaa heinäkuuta

Tummaa oranssia hehkuvat samettikukat toivottakoot Toimelaan tulijat tervetulleiksi vanhoissa, reikäisissä kenkäkoreissa, joista en raaskinut vieläkään luopua. Itse siemenestä kasvattamani taimet innostuivat vähän hitaasti. Kun jaksaa odottaa ja uskoa, kukkaloisto kyllä tulee ja palkitsee.

Hieman vaaleammassa sävyssä samettikukat ovat innostuneet myös vanhassa kattilassa. Sen verran heikko oli uskoni taimien voimistumiseen, että työntelin alkukesästä kattilaan myös krassin siemeniä. Sieltä nekin nyt näyttävät työntyvän, mutta tunkekoon sekaan vain.

Sain työkaverilta keväällä maurinmalvan siemeniä. Muutaman kokeilin esikasvattaa ja loput kylvin suoraan penkkiin. Ensimmäinen kukka ilmaantui esikasvatettuun yksilöön. Valitettavasti malvat näyttävät olevan myös ötököiden mieleen. Lehdet on tikattu reikiä täyteen. Toivottavasti kukkia tulee enemmänkin, että saan siemeniä ensi kevääksi.

Myös valamonruusut ovat kärsineet kuivan kesän vitsauksena kirvoista. Olen yrittänyt ruiskutella ja torjua. Onneksi kukkia  näyttää silti tulevan. Ja tuoksu on sadeyön jälkeen huumaava.

Valamonruusun monet kokevat hankalaksi, koska se leviää juuriversoilla. Yritin istutuksen yhteydessä rajata näiden kasvualueen tarkasti. Toisaalta ihmettelen, jos Toimelan hiekkamaassa innostuvat edes leviämään. Tilaakin on ympärillä, joten saavat kasvaakin aika isoiksi. Saattaahan tämä silti vuosien mittaan osoittautua kiusankappaleeksi, mutta toistaiseksi ei ole isotellut.

Taimet venyvät, tai sitten eivät veny

Valoa riittää ja ensimmäistä kertaa ulkonakin tuntuu leppoisan keväiseltä. Huomasin kirsikkapuun juurella jäniksenpapanoiden lisäksi pieniä tulppaaninpäitä, vaikka lunta on vielä ympärillä. Ovat ne nopeita!

Sisällä taimikasvatus sujuu vaihtelevasti. Ahkeraliisat näyttävät menestyvän kohtuullisesti ja vankistuvan. Tosin yksittäisissä taimissa on yllättävän suuria kokoeroja.

Myös samettikukat nauttivat elämästään, varsinkin ryhmäsamettikukat. Isommat ovat vähän huippuroita.

Muutamien isojen samettikukkien kasvu on vain kertakaikkiaan lopahtanut. En ymmärrä, miksi joillekin käy näin. Ihan samalla tavalla kasvatettu ja koulittu kuin kaverit vieressä ja silti tulee tällaisia rääpisköjä.

Tomaatit vaativat jo tukikeppejä. Saapas nähdä, kuinka korkeiksi nämä vielä ennen kesäkuuta ehtivät.

Tänään kylvin vielä muutaman siemenen kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ne ovat sen verran nopeita, että ehtinevät kasvaa riittävästi ennen kesän tuloa.

Koruköynnöstä yritin kylvää ensimmäistä kertaa, enkä ole edes livenä koskaan sitä nähnyt. Enkä näe nytkään. Kylvöksistä ei nimittäin noussut piikkiäkään. Harmillista! Heitin tänään kylvöksen pois muiden tieltä ikkunalta. Mitäpä tuota väkisin yrittämään.

Pihallakin tapahtuu. Pikkulintujen ruokinta on lopuillaan, mutta näköjään ruokimme myös suurempia petolintuja. Tänään, keskellä aurinkoista iltapäivää, seurasin ikkunasta varpushaukan ruokahetkeä pihalla. Valitettavasti se ehti säikähtää ohikulkevaa liikennettä ja häipyi paikalta ennen kuin ehdin kameran kunnolla tarkentaa.

Luonto tarjoaa katsottavaa. Kumma, että ylipäänsä huomasin haukan ikkunasta, kun se oli niin maaston värinen lehtien seassa.

Ensimmäiset taimet koulittu

Nopeasti osa kylväksistäni on itänyt. Reilut kaksi viikkoa kylvöstä koulin ensimmäiset taimet omiin ruukkuihin. Nopeimpia olivat samettikukat. Päätin koulia myös ryhmäsamettikukan aivan normaaliin tapaan yksitellen, vaikka toisin suunnittelin. Taitavat purkit loppua kesken, kun olen viime keväänä heitellyt niitä reippaalla kädellä pois.

Kovin erilaista on eri lajien itäminen. Busy Liisat ovat vielä toki pieniä, mutta aika nopeasti itivät kuitenkin. Samana päivänä kylvetty koruköynnös ei ole osoittanut toistaiseksi minkäänlaista elon merkkiä. Ei piikkiäkään pinnalla! Noh, pussin päällä lukee, että itämisaika on 14-28 vrk. Nyt on mennyt 16 vrk. Toivoa on siis.

Tulin koulineeksi myös kolmen sortin tomaatit, vaikka taimet olivat vielä turhan pieniä. Laskeskelin, että ensi sunnuntaina ne ovat tällä menolla jo turhan isoja. Viikolla ei taimihommiin ehdi. Näin tällä kertaa, katsotaan miten tomaattien käy.

Siemenkylvöjä

Viime keväänä taisin tulla lausahtaneeksi, että ensi vuonna en sitten kylvä yhtään siementä esikasvatukseen! No, tässä sitä taas ollaan.

Kun ulkona on puolen metrin hanget ja kesä tuntuu vieläkin kovin kaukaiselta, mullan ja siementen kanssa tuuskaaminen jotenkin lohduttaa ja luo uskoa, että kesää kohti silti mennään.

Olen esikasvattajana myöhäisherännäinen. Innostuin puuhaan vasta joitakin vuosia sitten ja aloitin hyötykasveilla. Nytkin kylvin ensimmäisenä tomaatit.

Tuttujen runkotomaattien, Pear Shaped yellow ja Outdoor girl, rinnalle kokeilin minulle uutta lajiketta. Pensastomaatti Principe Borghesen pitäisi menestyä sekä kasvihuoneessa että ulkona isossa ruukussa. Kuva ainakin näyttää mehevältä.

Vuosi vuodelta enemmän purkkeihin on eksynyt myös kukkia. Tällä kertaa kokeilen ahkeraliisaa ja samettikukkia. Ahkeraliisa vaatii pitemän esikasvatuksen. Samettikukat olisivat ehtineet myöhemminkin multiin, mutta kylvin innoissani myös niitä jo nyt. 

Ryhmäsamettikukkaa voin laittaa itämään vielä lisää myöhemmin. Pusseissa ohjeistetaan koulimaan myös ryhmäsamettikukka yksitellen purkkeihin, mutta muistaakseni joku on kertonut siirtäneensä sitä onnistuneesti  myös isompana joukkona kukkapenkkiin? Voin muistaa väärinkin.

Köynnöskokeiluksi pääsi tänä vuonna koruköynnös. Olen testaillut monenlaista yksivuotista köynnöstä. Välillä onnistuneesti, mutta useimmiten lopputulos kehikossa on ollut vähemmän rehevä.

Kelloköynnös taisi onnistua toistaiseksi parhaiten ja ehti kukkiakin lämpimänä kesänä. Moni muu köynnös on jäänyt harvaksi ja kituliaaksi tai kukkinut toivottoman myöhään.

Aika näyttää, miten käy koruköynnöksen kanssa. Siemenpussissa luvataan, että koruköynnös olisi nopeakasvuinen ja runsaskukkainen köynnös, joka viihtyy auringossa. Nyt ovat siemenet mullan sisällä ja peukut pystyssä.

Auringossa elpyneet

Muutama päivä aurinkoa on saanut aikaan ihmeitä, vaikka erityisen lämmintä ei ole ollutkaan. Kesäkukat osoittavat elpymisen merkkejä. Samettiruusu Vanillan kukinta on voimallista. Ryhmäsamettiruusukin pinnistelee purkin reunalla.

Asterit ovat korkeita hoipukoita ja olen joutunut niitä tuulessa ja sateessa kepeillä tukemaan. Piti olla hyvä leikkokukka, mutta on kukkia on saatu odotella. Nyt näyttäisivät aukeilevan. Eivät kyllä erityisen suurina.

Marketta ja edelleen ryhmäsamettiruusu padassa elementeissään.

Ja perennat porskuttavat ennennäkemättömän suurina ja mehevinä. Kukintaansa aloittelee juuri palava rakkaus

Kivikkokasveista kukintavuorossa mätäsrikko. Tai ainakin luulen, että tämän nimi on mätäsrikko...

Kyllä luontoäiti osaa värittää, eivätkä kukat hellettä kaipaa.

Sateisen alkukesän kootut epäonnistumiset

Lupasin aiemmin tarinaa tämän kesän pettymyksistä pihalla. Nyt sitä tulee. Vaikka perennat ja pensaat ovat märän alkukesän jälkeen vihreitä ja reheviä, ovat monet omat taimet ja kesäkukat epäonnistuneet tyystin.

Kyllä minä todellakin olen mieleni pahoittanut esimerkiksi aloe veran kohtalosta kesäkuun vihreässä talvessa. Se suorastaan mätänee ruukkuun. Olisi kannattanut pitää juhannukseen saakka sisällä tai siirtää ruukku pois sateesta. Mutta kun sitä aina uskoo ja toivoo, että huomenna on pouta...Jälkiviisaus on turhaa. Leikkasin ruskeat osat pois, toivottavasti kasvi ei kokonaan kuole.

Joko kasvatustorni ei sovellu kurkuille tai kylmät ja myrskyt ovat olleet niillekin liikaa. Tässä yritti ensi kaksi avomaan kurkkua. Toinen kuoli pois. Hain tilalle puutarhalta amppelikurkun. Nyt sekin on nahistunut ja lähes poikki juuresta. Eikä toinen avomaan kurkuistakaan mitenkään loista vehreydellään. Olisikohan mullasta bongaamillani muurahaisilla osuutta asiaan. Ei taida tulla kurkkuja tänäkään vuonna.

 

Tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun kylvän porkkanaa. On meidän kasvimaassa aiemmin porkkana kasvanut. Nyt jo toistamiseen siemenet itivät todella heikosti. Onnistuin sentään löytämään yhden porkkanan alun, kun oikein tarkasti etsin. Rikkaruohot kyllä kasvimaalla rehottavat, kun vettä on tullut niille riittävästi.

Huonosti on itänyt krassikin. Kourallinen siemeniä ja vain muutama onneton alku. Olen vielä krassin suhteen toiveikas. Viime vuonna kesäkuu oli myös jäätävän kylmä, mutta heinäkuun lämpimien tultua krassit alkoivat itää, iloisena yllätyksenä. Ehkäpä nytkin. Edellyttäen, että heinäkuussa tulee lämmintä.

 

Kesäkukkien taimet onnistuivat ihan kohtuullisesti, niin kauan kuin olivat sisällä. Ulos jouduttuaan ne saivat shokin. Vanilla samettiruusut vaihtoivat lehtensä värin harmahtaviksi. Ovat vielä hengissä, mutta ei hyvältä näytä. En tiedä säikähtivätkö säitä vai liiallista kanankakkaa, jota ehkä tulin tänä keväänä kylväneeksi pihalle reippaanlaisesti.

 

Samettiruusut harmaantuivat kauhusta. Revonhännät puolestaan kellastuivat. Oi ja voi.

 

Syksyllä hankitut pienet alppiruusun alut säilyivät hengissä talven yli, mutta toinen näyttää näin lohduttomalta. Osa oksista on ruskistunut. Toisaalta nuo hengissä olevat puskevat uutta vihreää versoa. Ehkäpä tämä vielä elpyy.

 

Voisivat molemmat alppiruusut olla minun puolestani yhtä vehreitä kuin tämä ruskistuneen kaveri. Asuvat vierekkäin, mutta tämä on paljon elinvoimaisemman oloinen. Tänä kesänä monissa puutarhossa täällä viitosvyöhykkeelläkin on nähty upeaa alppiruusujen kukintaa. Jospa Toimelassakin vielä joskus.

No, näihin pitää yrittää suhtautua huumorilla. Aina ei voi onnistua. Usein käy myös niin, että joku menee täysin penkin alle, mutta vieressä joku toinen laji kukoistaa. Vähän sama juttu kuin se vesilasivertaus: toisella lasi on puoliksi täynnä ja toisella puoliksi tyhjä. Asenne ratkaisee.  

Samettisia ruusuja ja punainen sankari

Tätä kuvaa katsoessa en yhtään ihmettele, että samettikukkaa (Tagetes) nimitetään myös samettiruusuksi. Ruusultahan tuo vanilla-samettikukka näyttää, tai no, ehkä neilikalta myös.

Pieni ryhmäsamettikukkakin on läheltä tosi kaunis ja jotenkin "ruusumainen". Olen paaponut omia taimia vielä sisällä mukamas turvassa pohjoistuulelta ja sateilta. Huomenna heti aamusta nämäkin saavat luvan muuttaa ulos, lämpeni tai ei.

"Turva" on suhteellinen käsite. Olin eilen nostanut taimet ulkoilemasta eteisen lattialle. Illalla koiramme Pablo oli hiukan raivannut tilaa itselleen ja huiskinut taimiruukkuja pois edestä. Siellä karvainen ystävä makasi tyytyväisenä multakasassa eteisessä. Onneksi vain yksi taimi oli katkennut. Niin että se turvallisista sisätiloista. Eivätköhän nämä pärjää tuulessakin.

Siemenestä kasvattamani kesädaaliat sen sijaan ovat onnettomia pitkiä hoipukoita. Kukista ei tietoakaan. Nämä tuuli kyllä kaataa ulkona, mutta ei voi mitään.

Kysyin puutarhalla, että milloin siemenestä kasvatettujen daalioiden pitäisi kukkia. Vastaus kuului, että samaan aikaan kuin pistokkaista kasvatettujenkin. Niitä olikin puutarhalla riveittäin, komeita, tuuheita ja kukkivia taimia. Minun hoipukkani eivät ole edes niiden sokeriserkkuja :(. Mutta jospa kesän päälle. Siis jos lämpenee ja sitä rataa.

Edellisessä postauksessa ounastelin, ettei mustasta Black Hero -tulppaanista taidakaan tulla musta. Olin oikeassa. Tummia viininpunaisia, kerrottuja sankareitahan sieltä tupsahti. Mahtaisiko maaperä vaikuttaa näidenkin väriin? Sipulipaketin päällä oli aivan eri väri. Ihan sama, kelpaa punaisenakin.