lauantai 13. huhtikuuta 2019

Taimet venyvät, tai sitten eivät veny


Valoa riittää ja ensimmäistä kertaa ulkonakin tuntuu leppoisan keväiseltä. Huomasin kirsikkapuun juurella jäniksenpapanoiden lisäksi pieniä tulppaaninpäitä, vaikka lunta on vielä ympärillä. Ovat ne nopeita!

Sisällä taimikasvatus sujuu vaihtelevasti. Ahkeraliisat näyttävät menestyvän kohtuullisesti ja vankistuvan. Tosin yksittäisissä taimissa on yllättävän suuria kokoeroja.




Myös samettikukat nauttivat elämästään, varsinkin ryhmäsamettikukat. Isommat ovat vähän huippuroita.


Muutamien isojen samettikukkien kasvu on vain kertakaikkiaan lopahtanut. En ymmärrä, miksi joillekin käy näin. Ihan samalla tavalla kasvatettu ja koulittu kuin kaverit vieressä ja silti tulee tällaisia rääpisköjä.


Tomaatit vaativat jo tukikeppejä. Saapas nähdä, kuinka korkeiksi nämä vielä ennen kesäkuuta ehtivät.

Tänään kylvin vielä muutaman siemenen kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ne ovat sen verran nopeita, että ehtinevät kasvaa riittävästi ennen kesän tuloa.


Koruköynnöstä yritin kylvää ensimmäistä kertaa, enkä ole edes livenä koskaan sitä nähnyt. Enkä näe nytkään. Kylvöksistä ei nimittäin noussut piikkiäkään. Harmillista! Heitin tänään kylvöksen pois muiden tieltä ikkunalta. Mitäpä tuota väkisin yrittämään.


Pihallakin tapahtuu. Pikkulintujen ruokinta on lopuillaan, mutta näköjään ruokimme myös suurempia petolintuja. Tänään, keskellä aurinkoista iltapäivää, seurasin ikkunasta varpushaukan ruokahetkeä pihalla. Valitettavasti se ehti säikähtää ohikulkevaa liikennettä ja häipyi paikalta ennen kuin ehdin kameran kunnolla tarkentaa.

Luonto tarjoaa katsottavaa. Kumma, että ylipäänsä huomasin haukan ikkunasta, kun se oli niin maaston värinen lehtien seassa.

6 kommenttia:

  1. Koruköunnös on hidas itämään. Täällä ensimmäinen iti parin viikon kuluttua, toinen siitä parin viikon kuluttua ja nyt aamulla huomasin, että kaksi uutta on pilkistämässä mullasta. Koruköynnös on kylvetty 11.3., elikkä vielä kuukauden päästäkin voi itää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pah, ehkä olin liian hätäinen. En uskonut, että enää itäisi.

      Poista
  2. Ihan samaa olen miettinyt ja täälläkin pohdiskellut. Siemenissä on valtavasti eroa, ei kai sitä muuta voi päätellä. Vieressä oleva kukoistaa, toinen kituutta, hyvä jos hengissä selviää.
    Tässäkö se taimikasvatuksen viehätys piileekin? Uskallanko kylvää vain juuri tarvittavan määrän vai pitääkö laittaa muutama siemen kituvien varalta...ja sitten niitä on taas liikaa. Tätähän se on.
    Noita pikkusiemeniä kylvettäessä aina holahtaa liikaa ja yleensä niitä varataimia löytyy sitten liikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hankala on muutamaa siementä multiin laittaa. Ja toisaalta sitten itäneitä ei raaski heittää pois.

      Poista
  3. Olen ihmetellyt samaa ilmiötä eli toiset taimet kasvavat hurjaa vauhtia ja toiset kyhjöttävät pitkään pieninä. Samoissa olosuhteissa ja samalla kohtelulla. Vaikea on ymmärtää kasvien sielunelämää.
    Hyvin varpushaukka naamioituu maisemaan. Petolintuhan se on, mutta silti on jännä nähdä sellaisen. En nimittäin ole koskaan itse nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuntuu kyllä jännältä, että keskellä asutusta näitä petojakin elelee. Hieno on bongailla.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!