lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kurkkua, tomaattia ja rucolan reikiä




Innostuin kokeilemaan amppelikurkkua. Sepäs vasta vaikuttaakin satoisalta ja kiitolliselta lajikkeelta! Ensimmäiset kurkut ovat jo syötävän kokoisia, vaikka kasvi on säiden armoilla vanhan leikkimökin verannalla. En ole vielä maistanut, mutta kurkut ovat kuulemma makoisia.

Ensimmäiset tomaatitkin ovat minikasvihuoneessa ehtineet jo muhkeiksi raakileiksi. Kylvin kolmen eri lajikkeen siemeniä, mutta vasta punaiset runkotomaatit ovat ehtineet hedelmiksi asti. Olen luottavainen, että muutkin vielä kasvattavat satoa, kun kesä joutuu.

Ostin puutarhalta paprikan taimen. Ensimmäiset raakileet ovat nyrkin kokoisia ja vihreitä. Minulla ei ole mitään käsitystä, minkä värisiä näistä pitäisi tulla. Ovatko kenties vihreitä, punaisia vai keltaisia...Odotellaan ja katsellaan.


Kesäkurpitsa on aina yhtä varma tapaus. Kukkaa ja satoa pukkaa tasaista tahtia.


Rucolasta tykkää näköjään joku muukin kuin minä. Ja se joku on minua nopeampi. Jokainen lehti on rei'itetty. Vieressä kasvaa kolmen sortin salaattiseosta, mutta se ei rei'ittäjille kelpaa.


Tavallinen sipuli menestyy Toimelan kasvimaalla hyvin. Ensimmäistä kertaa kylvin myös purjoa tänä keväänä. Ilokseni se iti hyvin suoraan kasvimaalle kylvettynä. Taimet ovat vielä pieniä, mutta eivätköhän nuo tuosta vahvistu.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Lamohietakirsikka ei selvinnyt talvesta


Pettymyksiä riittää. Vuosi sitten elokuulla istuttelin suurin odotuksin etupihalle, entiseen saniaispenkkiin pikkupuita ja kuunliljoja. Valitettavasti kaksi vartettua lamohietakirsikkaa paleltui talvella ja jouduin kaivamaan ne keväällä ylös penkistä.

En raaskinut heittää kuolleita puita pois, kun ne olivat niin kivan näköiset talvella jouluvaloilla koristettuina. Rangat saavat toimittaa valopuun virkaa myös ensi syksynä.


Lamohietakirsikoiden keskelle istutettu pikkusyreeni sen sijaan selvisi talvesta ja pohjoisen viimoista. Niinpä päätin korvata reunoilla olleet lamohietakirsikat samanlaisilla pikkusyreeneillä. Jos ne kerran tuossa paremmin menestyvät, niin olkoot syreeniä. Vaikka pihalla on kyllä erilaisia syreeneitä jo niin paljon, että tuoksu välillä meinaa ylittää kestokyvyn. Tämä pikkupuu on kuitenkin ihan oma lukunsa.

Lamohietakirsikat olivat syksyllä istutusvaiheessa voimallisia ja näyttivät hyviltä, mutta koskaan ei voi tietää mikä menestyy. Jos veikata olisi pitänyt, olisin veikannut syreenin paleltuvan ennen lamohietakirsikoita.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kevätkesän päivitys 2


Keväällä lumien sulamisen aikaan harmittelin toisen alppiruusuni kohtaloa. Sen lehdet ja nuput olivat kuivaneet ruskeiksi, mutta pientä elonmerkkiäkin näkyi. Sain teiltä lukijoilta runsaasti kannustusta ja toivo heräsi. Annoin alppiruusuni rauhassa elpyä ja se jäi kuin jäikin henkiin.

Toinen puoli jopa kukki ja toisenkin puolen oksat ovat vihreät ja työntävät uusia lehtiä! Tilanne ei siis ole lainkaan toivoton.

Kiitos teidän, en keväällä hävittänyt tätä muotopuolta. Kasvit ovat yllättävän sitkeitä. Eihän sitä tiedä, vaikka tämäkin taas ensi keväänä loistaa kaverinsa lailla.





Vieressä toinen Marjatan alppiruusu nimittäin hehkui kaverinkin puolesta. Kukkia ei ole koskaan ollut yhtä paljon ja se selvisi talvesta täysin vihreänä ja hyvissä voimissa. Ehkä kylmä pohjoisen puhuri meinasi vieruskaverin viedä mennessään. Onnneksi ei ihan onnistunut.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...