torstai 30. syyskuuta 2021

Asukkaita hanskassa

 


Minulla on tapana säilyttää puutarhahanskoja pyykkinarulla roikkumassa. Nyt pitänee vaihtaa niiden paikkaa. Jostakin syystä syyskesällä ampiaiset ovat ihastuneet rukkasiini. Ensimmäisen kerran löysin unenpöpperöisen yksinäisen vaeltajan sormesta saakka, kun työnsin hanskan käteen. Seuraavan kerran kaksi amppari oli somasti vierekkäin hanskalla. 


Olisivatkohan nämä työläisraukkoja, jotka kuningatar on kesän päätyttyä ja töiden loputtua potkaissut pois pesästä. Siinä yrittävät sitten hanskassa selviytyä, mutta eipä taida olla tulevaisuutta tällä pariskunnalla. Syksy on myös julmaa aikaa.


Syksyn viimeisiä väri-iloitteluja sen sijaan on ihana tuoda sisälle maljakkoon, vaikka ne eivät enää pitkään kestäkään leikkokukkina. Katse alkaa pikkuhiljaa siirtyä sisätiloihin ja huonekasveihin. Onneksi ikkunanlaudallakin on sentään jotain kukintaa.

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kukkasipulit mullissa



60 tulppaanin sipulia pääsi viikonloppuna multaan Toimelan mailla. Hyvä tallentaa tiedot tänne blogiin, että keväällä voi sitten tarkistaa, mitä tuli tehtyä. Usein olen nimittäin talven aikana autuaasti unohtanut, mitä olen istutellut.

Kirsikkapuun alle päätyi 10 Negrita-tulppaania. Vilpolan ikkunoiden alle eteläpäätyyn taas kahta lajiketta: Spring green ja Queen of night. 30 sipuli sekoituksen työntelin lecaharkoista tehtyyn istutusaltaaseen, jota kutsun "majakkasaareksi".
 

Olen huomannut, että pohjoisen etupihalla narsissit ovat menestyneet ihan mukavasti. Paikka on kylmä ja keväällä kukinta lähtee hitaasti liikkeelle, mutta mitäpä siitä. Pikkusyreenien alle työntelin 25 ison narsissin sipulia sekoituksesta.

Krookuksia oli tässä nyt vain yksi pussi Romance-lajiketta. Sekin päätyi talon eteläpäädyssä olevaan penkkiin, jossa toivottavasti nähdään hyvin aikaista kukintaa. Ainakin näillä leveysasteilla aikaista, koska tuo on Toimelan lämpimin paikka, joka sulaa ensimmäisenä keväällä.

Hienoa odotella, mitä näistä keväällä nousee. Kaikki riippuu taas niin talvesta ja olosuhteista.

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Kelloköynnös kukassa


Kelloköynnös on varsinainen köynnösten kuningatar. Kukka on mielestäni todella kaunis, mutta valitettavasti kukintaa joutuu odottamaan turhan pitkään. Tänä kesänä taidettiin mennä syyskuun puolelle, ennen kuin ensimmäinen nuppu aukesi.

Joku aiemmin kommentoi, että ei enää kasvata kelloköynnöstä, koska se ei ehdi kukkia. Olen päätymässä samaan. Joinakin vuosina kelloköynnös on ehtinyt sentään elokuun puolella kukintaan, mutta tämä vuosi oli kyllä toivottoman hidas tässä suhteessa

Kelloköynnöksen taimi on helppo kasvatettava. Siemenet itävät hyvin ja taimet kasvavat keväällä vauhdilla. Vauhti vain hiipuu ulos siirryttäessä. Ehkä meilläkin kasvaa ensi kesänä jotakin muuta köynnöstä kelloköynnöksen paikalla.
 

Toisaalta kelloköynnöksen nuput ovat myös herkkiä ja kauniita. Kumpihan itse asiassa on kauniimpi, kukka vai nuppu? Tästä voisi järjestää äänestyksen. Mutta jos kukka aukeaa vasta lehtien siirryttyä ruskaan, niin onhan se vähän erikoista.

Tänä kesänä minulla saattoi mennä myös lannoitus pieleen, koska köynnös kasvoi poikkeuksellisen hitaasti ja vihreät osat muuttuivat tummanpunaisiksi hyvissä ajoin. Olisiko tullut lannoitettua liikaa?