torstai 6. kesäkuuta 2019

Hyötymaan kevätpuuhien kimara


Minullahan ei vieläkään ole kunnollista, oikeaa kasvihuonetta. Eikä tule täksi kesäksikään. Sen sijaan kokeilin viime kesänä muovista minikasvaria lavakauluksen päällä. Hyvin sielläkin tomaatit kasvoivat.

Kasvihuone ei paljon maksanut ja kertakäyttötavaraa se olikin. Syksyllä sai kerätä auringon haurastamat muovit roskiin. Mutta viime kesänä menestyksestä innostuneena tilasin hyvissä ajoin täksi kesäksi uuden samanlaisen. Mökki pystyyn ja kasvit kehiin vain.




Maanmuokkauksen ja mökin pystytyksen jälkeen näytti tältä. Ei muuta kuin istutuspuuhiin. Mökki tuettiin muuten viime kesästä viisastuneina tiilisikivillä ja laattakivillä tuulisten säiden varalta. Ja tarpeen olikin.



Myös tomaatintaimeni kasvoivat tänä vuonna valitettavan pitkiksi hoippuroiksi. Kokeilin kuitenkin siirtää ne jo pari viikkoa sitten minikasvihuoneeseen ja toistaiseksi ne ovat siellä menestyneet. Tämä kuva on istutuspäivältä.

Viereisessä lavakauluksessa kasvavat kesäkurpitsat eivät mitoilla komeile. Mutta ehkä ne siitä vielä innostuvat.



Sipulille laitoin hallaharsosta tunnelin ihan räkättirastaiden ja harakoiden vuoksi. Ne nimittäin luulevat istukassipuleita matosiksi ja nykkivät sipulit maasta. Harson alta puuha on hankalampaa.

Pieni mansikkamaani meni tänä keväänä uusiksi. Tavallisten mansikoiden lisäksi istutin pari kuukausimansikkaa. Niistä saa syötävää nopeasti ja satokausi kestää koko kesän.

Porkkana- ja kesäkukkapenkkeihin levittelin jälleen kuorikatetta, vaikka se ei varmaan paras mahdollinen kateaine tähän olekaan. Olen kuitenkin huomannut, että kate helpottaa kasvimaan hoitoa. Ei tarvitse rikkaruohoja kitkeä ja kastelussakin pääsee vähemmälle.

Mietin, että sopisikohan merenrantaan kevällä ajautuva edellisen kesän meriheinä kasvimaan katteeksi? Sitä riittää ja toisaalta se on jo valmiiksi aika lailla maatunutta. Säkitin muutaman jätesäkillisen ja ajattelin kokeilla salaatille ja sipulille myöhemmin. Onko jollakin kokemuksia?

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Balkaninvuokko


Pahasti likinäköisenä minun piti oikein hieraista silmiäni, kun yhtenä kevätpäivänä bongasin kukkapenkin laidasta sinisiä, pikkuriikkisiä tähtösiä. Mitä ihmettä tuossa kasvaa?

Likinäön lisäksi minua vaivaa ilmeisesti myös pätkittäin palaileva muisti. Kun oikein mietin, muistin, että taisin minä pimenevässä syysillassa jotakin kivennäköisiä kökkäreitä tuonne multiin työnnellä. Kellot soivat, että joku vuokko se taisi olla.

Ja niin olikin. Kun aikani googlettelin kuvia, niin löytyihän tuo tähtönen sieltä: Balkaninvuokko. Mättäinä leviävä reunuskasvi, joka kukkii sinisenliiloin, valkoisin ja vaaleanpunaisin kukin.

Eipä mitään, tervetullut olet Toimelaan balkaninvuokko! Leviä rauhassa penkinreunaan.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Sitkeimmistä sitkeimmät orvokit


On pakko ihailla pikkuorvokkien sitkeyttä. Mistä ihmeestä näitä oikein putkahtelee itsekseen talven jälkeen? Pation laattakiven sementtisaumoista...



Perennapenkistä kuin riviin istutettuina...



Kuivana viime kesänä keltaiseksi palaneelta nurmikolta. Miten nämä kasvavat sammaleen seassa, kun nurmikko kärsii pälvikaljusta?

Kauniitahan orvokit ovat, mutta kaikkia ei voi ruohonleikkurilla kiertää eikä säästää. Harmillista sinänsä. Joskus tuntuu, että orvokit viihtyvät paremmin aivan jossain muualla kuin siellä, mihin ne istutetaan.



Mutta kukka kuin kukka. Pääasia, että on kukkia ja nämä kaverit näyttävät ehtivän jokaiseen kukkaan. Kevätvuohenjuuri on erityisen suosittu pörriäiskukka keväällä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...