Huumorintaju koetuksella

Huumorintajua koetellaan tänäkin keväänä. Tai kesä nyt pitäisi olla, kun kesäkuun toinen päivä on takana tällaisissa tunnelmissa. Vettä tuli vaakasuorassa, luoteismyrsky möyri nurkissa ja aamulla herätessä mittarissa +3 astetta. Iltapäivällä nähtiin jo aurinkoa ja päästiin +8 asteeseen, mutta tuuli edelleen kovaa. 

Toisesta ikkunasta ihailin jälleen myrskyn kaatamaa puutarhakeinua. Angervon oksa oli pamahtanut katoksesta läpi, mutta muuten keinu oli tällä kertaa ehjä. Ihan tuli déjà vu -olo, kun viime heinäkuussa näkymät olivat kovin samanlaisia kuin nyt, kaatuneine keinuineen.

Koivut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla. Pihlajissa on ehkä suurimmat lehdet ja kukkanuput työntyvät esiin samaa tahtia lehtien kanssa. Rysähtääköhän kaikki kerralla, jos ensi viikon puolivälissä saadaan luvattua lämpöä?

Meillä ei sentään tullut lunta eikä rakeita, kuten Oulussa ja kai etelämmässäkin. Kesäkukista ei uskalla kuitenkaan edes haaveilla, kun orvokitkin nyyryävät samassa tilassa kuin istutettaessa.

 

Sisällä kurkut kukkivat ja työntyvät ahtaista ruukuistaan pitkin pöytää. Pitäisi jo päästä ulos, mutta ei puhettakaan mihinkään harson alle ainakaan viikkoon.

Kiekkokurpitsa työntää nuppua, vaikka kasvu muuten on maltillisempaa kuin kurkuilla. Tomaatitkin kaipaisivat jo aurinkoon. Ah, tule jo kesä!

Tervetuloa puhdistava kevätsade

Ensimmäistä kertaa aamulenkillä tuoksui kevät! Yöllinen kevätsade oli puhdistanut ilman ja vienyt mennessään pölyjä pientareilta. Kirpeät pakkasyöt ovat takana, leppoinen kevät linnunlauluineen edessä.

Mutta vaikka pidän keväästä, allekirjoitan juuri tällä hetkellä T. S. Eliotin runon sanat: "Huhtikuu on kuukausista julmin". Toisaalta kevään tulo on ihanaa, mutta vielä pihalla näyttää ruskealta ja ränsistyneeltä.

Pölyiset ojanpientareet eivät ole pientä valkoista koiraa - tai sen omistajaa - varten. Tekemättömät työt hyppivät silmille. Puutarhakalusteet kaipaavat maalia, viimeiset jouluvalot pilkistelevät vielä tuijan keväthupun alta, puolillaan oleva lintujen ruokintatirppa on hylätty. Ja missä ovatkaan keinun pehmusteet? No kaupassa, vanhat tuli heitettyä syksyllä pois.

Viitosvyöhykkeellä on vielä lumiplänttejä siellä täällä. Sade sulattaa niitä vauhdilla. Alta paljastuu roskainen, haravaa odottava pihanurmi vai olisiko sammal.

Puutarha-allas on sulanut ja odottaa putsaajaa. Ai niin, suihkulähteen pumppukin taisi viime syksynä hajota ja päätyi hyötsikälle. Uuden hankinta edessä.

Ja kiireinen autoilija on kerran jos toisenkin oikaissut talven mittaan vuorenkilpipenkin reunasta. Argh!

Mutta uskokaa tai älkää: Kaikesta julmuudesta huolimatta kevät on ihanaa aikaa. Tästä juhannukseen on edessä pelkkää kasvua ja kehitystä. Ensimmäiset raparperit muuten työntyvät jo maasta.

Edessä lomaviikko ja rutkasti kevätpuuhia. Hienoa!