Unelmien liikuntapäivää pihalla

Huomasin, että tänään vietetään eri puolilla maata Unelmien liikuntapäivää. Liikuntaa saatiin myös Toimelassa pihatöiden merkeissä. Lopultakin ovat lumet näiltäkin levysasteileta sulaneet ja olen päässyt haravanvarteen.

Routaa on vielä reippaasti. Ajattelin nykäistä rhodoista huput pois, kun aurinko niin muka jo lämmitti. Maa oli kuitenkin kivikovaa, kun sitä haravanvarrella koputtelin. Eipä auttanut ottaa aurinkosuojia pois, vaikka rumilta näyttävätkin.

Olen viettänyt lomapäiviä ihanan aurinkoisissa ja raikkaissa keleissä. Kylmää on ollut, joku yö pakkasta ja joinakin päivinä vain aste tai pari lämmintä. Ei oikein tunnu toukokuulta.

Toukopuuhien sijaan olemmekin tehneet retkiä lähimaastoihin. Siipojokivarsi Kalajoella tarjoaa keväällä hienoja näkymiä. Vanha metsä on paikoin lähes satumaista.

Olimme liikkeellä maanantaiaamuna ja joen pienemmät uomat olivat vielä paksun jään peitossa. Rannatkin yöpakkasen jäljiltä riitteessä.

Sunnuntaina retkeilimme Lohtajalla Karipolkua Ohtakariin. Sinnekin pääsi jo lähes kuivin jaloin. Lintuja oli paljon ja siistit paikat laavulla. Lähikohteita kannattaisi hyödyntää useamminkin.

Karipolun varrella on muutamia luontoon littyviä opastauluja. Tässä taulussa kerrotaan,että metsien loppumisesta on kannettu huolta jo 1800-luvulla.

No, retkeily on mukavaa, mutta kyllä mielelläni jo ryhtyisin kuopimaan myös kukkapenkkejä. Kunhan routa sulaisi, huoh...

Talvi tuli takaisin

Niinhän siinä kävi, että talvi tuli takaisin. Viikko sitten maa oli paljaana ja tuntui, että kevät tulee aikaisin. Ei tietenkään tullut, vaan aivan normaali helmikuu. Nyt kun on taas lunta, huomaa pihalla liikkuvat eläimet jäljistä. Jänö on suunnistanut suoraan omenapuille.

Viime lauantaina saimme tepastella näin keväisessä maastossa Lohtajan Karipolulla. Metsässä ei ollut ollenkaan lunta. Eikä onneksi liukastakaan, kuten joka paikassa muualla viikko sitten.

Rannoilla oli jäälauttoja, mutta meri liplatteli. Nyt on tilanne toinen, kun on ollut viikonpäivät 10 asteen pakkasia.

Uimarannalla ei ollut tungosta. Olisi hyvin voinut laulella, että Katson autiota hiekkarantaa..., Vattajan dyyneillä kun oltiin.

Pitkospuitakin pääsi metsään. Karipolku on Lohtajan kalastajien entisaikaan käyttämä polku. Sitä pitkin kuljettiin kyliltä merelle. Polku on merkitty ja se lähtee Kilpipakoilta. Matkan varrella on laavuja.

Nyt on lauantai kulunut siivotessa ja MM-hiihtoja seuratessa. Kannattihan noita seurata, kun suomalaiset pääsivät mitalikantaan. Ulkona on ihana, aurinkoinen talvipäivä. Seuraavaksi sitten sinne nauttimaan ja peittämään tuijaa varjostussäkillä. Kevätaurinko on yllättävän voimallista.