Kukkii!

 

Hiljalleen alkaa kevät koittaa myös Toimelan leveysasteilla. Yllättävän nopeasti ovat valtavat lumimassat sulaneet ja samantien putkahtavat ensimmäiset kukkijat esiin. Krookukset pääsivät tänäkin vuonna yllättämään.

 

 

 

Nämäkin pienet piipertäjät puskevat sinnikkäästi lumen keskeltä. Romance-krookus on todella kaunis, kun tähtikukka avautuu auringossa, mutta sitä pitää katsoa läheltä ja juuri sopivalla hetkellä päivällä. Illasta kukat menevät taas suppuun.

 

 

 

Innolla odotan, että lumet sulaisivat myös takapihalta. Havujen ja rhodojen vierestä pitäisi nousta tulppaaneja monessa värissä, mutta vielä joutuu odottelemaan.

 

Varjostushupuista huomaa, kuinka paljon lunta vielä kuukausi  sitten oli. Olin huputtavinani näkyvät osat, mutta tänään jouduin hakemaan lisää suojia, kun puolet rhodoista oli auringon armoilla.

 

Kasvihuone odottaa aikaa parempaa. Vain kuivuneet pääsiäiskoristeet töröttävät auringossa. Päivällä kasvarissa on jo kuuma, mutta yöpakkaset ovat petollisia.

Kesä lähenee päivä päivältä ja sitä on hienoa seurailla. Tästä juhannukseen on paras aika vuodesta, ehkä.

Käpytuija ruukussa

Viime vuosi taisi olla erityisen hyvä käpyvuosi tuijille. Toimelan tuijat kukkivat ja käpyilivät ruskeasti ja rehevästi. Samaa olen lukenut muistakin blogeista syksyn päivityksistä. En ole ainakaan itse aiemmin törmännyt yhtä runsaaseen käpysatoon.

Oikeastaan kiinnitin huomiota käpyihin vasta marraskuulla, kun ripustin tuijaan jouluvaloja. Minusta oli ihana nähdä, että tuijani viihtyy ja haluaa jopa lisääntyä plantaasillamme. Eivätköhän kävyt tuosta katoa vehreyttä ruskettamasta, kun sen aika on.

Enemmänkin minua ihmetyttää, että tämä yksilö on kasvanut samassa, pienessä betoniruukussa jo 15 vuotta. Se näyttää edelleen voivan hyvin. En olisi uskonut, kun kasvin aikanaan pienenä alkuna ruukkuun istutin. Sen kaveri vierestä kuolikin muutaman talven jälkeen, mutta tämä on pärjäillyt.

 
Ruukku ei ole suuren suuri. Epäilen, että juuriston ympärillä ei enää juuri multaa ole. Kastelen tuijaa kyllä ahkerasti kesällä ja heittelen muistaesani lannoitettakin. Ehkä se niillä porskuttaa vielä tämänkin talven yli. Jännittävää, kuinka vähään jotkut kasvit tyytyvät.

Vihreän kaipuuta

Maaliskuun loppu pääsi karkaamaan käsistä kaikenlaisten touhujen keskellä. Edelleen Toimelan leveysasteilla on paikoitellen jäistä ja liukasta, vaikka aurinko on paistanut voimalla päiväkausia. Yöpakkasten ansiosta lumet sulavat hitaasti, mutta toisaalta ei tarvitse talloa loskassa.

Kun eteläisen Suomen blogeissa alkaa jo kovasti vihertää, yritin epätoivoisesti etsiä kameraan jotakin tulevaan kesään ja kasvuun liittyvää myös täältä viitosvyöhykkeeltä. Tulos oli aika heikko, pelkkiä havuja.

Toisaalta huomasin, että havutkin näyttävät tässä vihreän kaipuussa lähes kukkasilta, kun läheltä katsoo.

Ei pidä väheksyä mitään kasvia, joka viihtyy ja kukoistaa pihalla.Tässä vuorimänty voimissaan.

Puutarha-allaskin vielä umpijäässä, vaikka se on pihan lämpimimmässä nurkkauksessa.

Jotta usko tulevaan kesään ei kokonaan hiipuisi, oli pakko ostaa ensimmäiset tete-narsissit, vaikka pääsiäiseenkin on vielä aikaa.

Pienestä on riemu revittävä ulkona, näillä mennään. Tuskin yöpakkanen sentään toiselle kymmennelle asteelle laskee.

Havaintoja havuista ja rhodoista

Kun lopultakin olen ehtinyt vähän enemmän pyöriskellä pihalla, olen tehnyt outoja löytöjä. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin lähempää monta vuotta betonipurkissa kasvanutta tuijaa (olisiko timanttituija). Siihen oli ilmestynyt kukintoja tai käpyjä tai siemeniä. Ihan miten niitä sitten haluaakin kutsua.

En ole ennen tuijissani havainnut siementuotantoa, mutta netin mukaan se ei ole mitenkään harvinaista. Ainakaan eteläisessä Suomessa. Näistä ilmeisesti voisi ottaa siemenet talteen ja perustaa tuijaviljelmän.

Viereisen betoniruukun kaverilla ei mene yhtä hyvin. Tuijat on hankittu ja istutettu samaan aikaan, samalla tavalla, samanlaisiin betoniruukkuihin. Mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kun naapuri vieressä tuottaa poikasia ja viheriöi, tämä rassukka ruskistuu jo toista vuotta. En vielä keväällä raaskinut sitä nuijia alas, kun vihreääkin vielä pilkistää. Ehkä olisi jo aika.

Ruskeasta puheenollen, tuota syksyn sulostuttajaväriä on valitettavasti ilmestynyt myös vuosi sitten istutettuihin alppiruusuihin. Rhodot istutettiin altaaseen ihan oikeaan rhodomultaan. Nuppujakin näyttäisi olevan tulollaan, mutta jokin nyt ruskistaa alaosan lehtiä. Allas on kyllä todella märkä. Seisoisiko vesi suodatinkankaan päällä, olisiko se pitänyt re'ittää? Auts.