Melkein on jo joulu

Perhoskämmekkä tai yleisemmin orkideaksi kutsumamme jalo kaunotar aloitti kukintansa Toimelassa sopivasti jouluksi. Myös tämä kasvi on anopin perintöä. Orkidean kukka on herkkyydessään ihana ja lisäksi pitkäikäinen ilo. Nuputkin ovat kauniita.

Kovinkaan monta varsinaista joulukukkaa en toistaiseksi ole itselle hankkinut. Amaryllis on sentään oltava joka joulu. Monta vuotta minulla on ollut valkoisia amarylliksiä, mutta tällä kertaa punainen.

Myös amaryllis on pitkäaikainen ilo. Parhaimmillaan iloa riittää useammmaksi vuodeksi, kun sipulin ottaa talteen ja istuttaa seuraavana syksynä uudelleen odottamaan joulun kukkaloistoa.

Hyasintti on nykyisin haastava joulukukka voimakkaan tuoksun ja allergioiden vuoksi. Minulle hyasintin tuoksu liittyy erottamattomasti jouluun. Tuoksuttelen ja nautiskelen siitä hetken. Kun allerginen tytär saapuu joulun viettoon kotiin, siirrän hyasintin ikkunanväliin. Sielläkin se näyttää kauniilta, eivätkä tuoksut haittaa.

Tämä rääpiskö ei tuottanut jouluiloa, mutta ei se ole tuottanut juuri iloa kesälläkään. Monta vuotta jouluruusu on kitunut ulkona penkissä. Kukkia ei ole näkynyt, vaikka kasvi on selvinnyt viitosvyöhykkeen talvesta.

Marraskuussa kaivoin jouluruusun puolijäisestä maasta ja toin sisälle rukkuun. Eipä se sanottavammin virkistynyt, eikä ryhtynyt kukkia kasvattamaan. Mitähän tälle kannattaisi tehdä vai kannattaisiko mitään?

Toimelassa jouluvalmistelut ovat jo hyvällä mallilla, kun olen saanut olla jo pari päivää vapaalla. Ehdin jopa nautiskella päivälenkeistä sumuisessa säässä, mutta sentään päivänvalossa. Huomenna päivä onkin jo kukonaskeleen tätä päivää pitempi.

Kevättä kohti mennään. Kukonaskelin, varovasti jäisiä pitkospuita pitkin puoliksi sulia ojia ylitellen. Ja pian ollaan keväässä.

Oikein rentouttavaa, rauhallista ja voimaannuttavaa joulua teille kaikille!

Jouluruusulla tunnelmaan

Sain lahjaksi jouluruusun. Voisiko ihanampaa lahjaa kuvitella? Tämä on lehdetön lajike. Nuppuja on runsaasti ja muutama kukka jo aukesikin. Niin herkkä ja kaunis! Kunhan vain osaisin sitä oikein hoitaa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä yksinkertaisemmat asiat tuovat tunnelmaa ja iloa. Sijoittelulla ja ruukuilla lähes kaikista kukista saa jouluisia ja varsinkin jouluruususta.

Toimelassa jouluvalmistelut ovat kohtuullisella mallilla, vaikka kiirettä on joulun alusviikkoina pitänyt joka suunnalla. Lahjoja täytyy viikonloppuna peitellä kääröihin ja viimeiset lapaset päätellä. Torttujakin ehkä paistellaan. Pääasiassa kuitenkin nautiskellaan joulun odotuksesta ja tunnelmoidaan. Ja odotellaan, että nuorisokin pitkästä aikaa kokoontuu saman pöydän ääreen.

 Hyvää joulun odotusta Sinullekin, joka blogissani vierailet!

Kasvimaan hahmotelma

Perjantai-iltana katselin keittiön ikkunasta lumen peittämälle pihalle. Kas vain, hyötymaan lavakaulukset alkavat hahmottua kinoksista! Ilo se on pienikin ilo.

Ajatella, että monena vuotena tähän aikaan on jo heiluttu haravan kanssa siistimässä pihaa. Nyt ei ole toivoakaan.

Kevään edistymisen huomaan kuitenkin joka päivä. Uskokaa tai älkää, vielä muutama päivä sitten lumikerros ylsi marjapensaiden kehikon yläosaan saakka.
Lämpimän viikonlopun jälkeen maata on näkyvissä jo siellä täällä ja meren jäällä sai jalat kastumaan. Tänään olikin parhaimmillaan 15 astetta lämmintä. Alkaa totisesti näkyä luonnossa ja puutarhassa!

Perjantaina tämäkin penkki oli vielä kokonaan lumen vallassa. Hämmästyinkin suuresti, kun tänään huomasin jouluruusujen paljastuneen. Kukista ei tietoa, mutta ehkäpä...

Lauantai kului sisällä kevätpuuhissa, kun pihahommiin ei vielä päässyt. Sain vaihdettua kesäverhoja ja mattoja sekä pestyä ikkunoita. Kuulun ihmisiin, joilla vuodenaika ei vaihdu, ellei verhoja ja mattoja vaihdeta. Mukava saada homma tehtyä ennen kuin ulkona kevättyöt käynnistyvät.

Ai niin, myös alppiruusut ovat ravistaneet lumikerrokset harteiltaan. Esillä on viljalti nuppuja ja hienosti lumen alla vihreinä säilyneitä lehtiä. Toivottavasti varjostussuojat toimivat, eikä kevätaurinko pääse hyvin onnistunut talvehtimista tuhoamaan.

Minusta tuntuu, että lumitalven jälkeen on odotettavissa hieno kukkakevät. Mutta on maltettava odottaa.

Perrennat ja kasvupyrähdys

Hyvää kannatti odottaa: Tänään oli mittarissa +19 ja pihalla vihreä kasvoi lähes silmissä. Vieläkään koivuissa ei ole lehtiä, mutta saniaiset kurottelevat jo pitkällä penkistä.

Viime kesänä istuttamani jouluruusut ovat talvehtineet penkissä. Kukista ei tietoakaan, mutta lehtiä sentään työntyy angervojen kainalosta.

Vuorenkilpien kukinta on ennätyksellisen runsasta, mutta jotenkin kukat näyttävät valmiiksi nuupahtaneilta. Aivan kuin olisivat kuivia, vaikka viime yönä satoi aika rankastikin vettä. Se ei juuri penkeissä tuntunut.

Kesän airut, kevätvuohenjuurikin kukkii vasta kesäkuussa. Mutta mitäpä siitä, iloisesti kukkii ja se on pääasia. Takana lintujen kylpypalju, jossa lihava harakka (ilmeisesti koko talven pähkinöitä laudalta napsinut) käy päivittäin pesemässä itsensä. Eipä sinne sitten juuri muita mahdukaan.

Miksi kasvit eivät voi pysyä siellä, minne ne on istutettu? Palavarakkaus näyttää olevan varsinainen levittäytyjä. Tässä kuunliljojen vaihdokkaana. Vaikeinta on varhain keväällä erottaa palavarakkaus syysleimuista. Niinpä minulla kukkivat lopulta kaikki yhtenä sekamelskana, varmaan tänäkin kesänä.

Olen niin onnellinen, että sammalleimukin vaihteeksi selvisi talvesta. Tai ainakin tämä punainen, valkoisia ei näy.

Pikkusydän on takuuvarmasti ensimmäisten joukossa. Päivänlilja tulee perästä voimallisesti. Enpä muistanut tutkia, onko iiriksiin tulossa tänä vuonna kukkia. Usein ovat jääneet kukkimatta tässä penkissä.

Muutamat kesäkukat sain jo istutettua, kun yöksikin lupasi peräti toistakymmentä astetta. Apinankukkaan eli lapinorvokkiin tykästyin muutama vuosi sitten ja sen jälkeen sitä on aina jossakin kasvanut. Hauska, värikäs ja helppohoitoinen kesäkukka.

Taimet ehtivät vähän kuivahtaa ennen istuttamista, mutta eiköhän tuo tuosta virkisty. Nuppuja ainakin on paljon.

Monen mielestä muratti ei näytä miltään, mutta minusta se vaatimattomana reunuskasvina sopii hyvin värikkään pelargonian kaveriksi.

Grillikatoksessa on Toimelassa perinteisesti ollut vaaleanpunaista, isokukkaista petuniaa. Tänä kesänä olin niinkin radikaali, että vaihdoin surffiniaan :). Jospa se riippuisi kauniimmin.

Kesäkukkia on haettava lisää. Köynnökset puuttuvat, samoin amppelit ja johonkin ruukkuunkin pitäisi vielä jotakin keksiä.

Huomenna aion kuitenkin istuttaa ulos kurkut, tomaatit, kiekkokurpitsat ja sitruunakurkut. On luvattu kaunista loppuviikkoa. Nyt tai ei koskaan on ulos menon hetki.

Lapin kesässä

Viime viikon loma Lapin helteisessä luonnossa tuntuu tänään lähes päiväunelta. Lapissa oli yötä päivää lämpöä ja aurinkoa. Uin joka päivä järvessä ja hikoilin onnellisena tuntureilla. Saisikohan tupasvillan kasvamaan pihalla? Lapin soilla on ihania "tupasvillapeltoja".

Lähes pilvien tasolla tunturilla tuntee itsensä pieneksi ja maailman avaraksi. Pallaksella 807 metrin korkeudessa ilma on raikasta, hyttyset eivät haittaa, eikä muutenkaan ole tungosta tai kiirettä. Mikäpä ollessa, kun mukana tallustavat mies ja koko jälkikasvu.

Pallaksella ei ole vielä liikaa rakennuksia. Toivottavasti ei tulekaan. Ihmisen jäljet näkyvät muutamalla polulla ja hotellissa.

Taivaskerolta olympialaisiin. Todistusaineisto oli pakko laittaa tänne, käyty on.

 Jääkylmä tunturipuron vesi virkisti tunturista palatessa. Matkapullot täyttyivät.

Ukkosen uhkaa Kesänkijärvellä. Kalastajat kastuivat, valokuvaaja ei. Kuvaa kun katsoo, ei uskoisi, että tämän väristä voi oikeasti olla. Luonto on monenlainen.

Telkät saivat enemmän saalista Kesänkijärvestä kuin meidän kalamiehet. Parasta kuulemma onkin kalastaminen, ei saaliin perkaaminen.

Yöttömän yön valo on aina juhannuksen tienoilla yhtä ihmeellistä. Hiljaista, tyyntä, lämmintä, valoista, kaunista.

Mitäpä oli tapahtunut Toimelassa viikon loman aikana? Vettä oli ainakin tullut reippaasti. Lämmintäkin oli ollut. Kasvit olivat venähtäneet pituutta, varsinkin ruoho. No, jouluruusun kasvu näyttää jämähtäneen. Mitähän lie se olisi vailla?

Mitään katastrofeja ei ollut. Varsinkin perennoilla näyttäisi pyyhkivän ihan hyvin. Palavarakkaus on aloittanut kukintansa.

Päivänliljat ovat kukintansa ehtoopuolella. Melkein meni loman aikana tämä riemu ohi ja tuuli näyttää riepottelevan nyt loputkin kukat.

Lapin reissua muistellessa voi ihailla apinankukkaa, joka myös Lapin orvokkina tunnetaan. On muuten kiitollinen kesäkukka, joka kukkii, kukkii ja kukkii. Vähän aikaa sateen jälkeen lurpottaa ja taas kukkii. Suosittelen.

Tänään Toimelassa on kyllä satanut enemmän kuin tarpeeksi. Myrskykin on taas. Kiikkua nurin ja kasveja maata vasten. Miten näitä myrskyjä nykyisin onkin koko ajan.

Aurinkoa pliis, pyytävät nyt puutarhuri ja varsinkin kypsyvät marjat. Vähäiset kypsät mansikat ovat menneet toistaiseksi harakoiden suuhun.

Yrttejä ja jouluruusuja

En ole kylvänyt tänä keväänä yhtään esikasvatettavaa kasvia, koska aika ei siihen tällä erää riitä. Tilasin kuitenkin muutaman pienen taimen ikkunanlautoja piristämään. Esimerkiksi tämän yrttimixin joka pitää sisällään lippiaa, oreganoa, timajamia ja rosmariinia.

Niinhän siinä sitten kävi, että unohdin seurata Postin lähetyskoodilla taimien matkaa lähipostiin. Tekstiviestiä saapuneesta lähetyksestä ei tullut, vaan noutoilmoitus tuli paperilla etanapostina. Tässä tulos. Lippia on mennyttä, ehkä rosmariinikin. Oregano ja timjami näyttäisivät selvinneen reissusta.

Vika ei tosiaankaan ole Postin eikä kukkakauppiaan. Unohdin vain yksinkertaisesti seurata asiaa.

Samassa paketissa tuli myös kolme jouluruusua. Ne olivat erittäin hyvissä voimissa ja isommissa multapaakuissa. Ihan käteviä nuo Kodin kukkien pakkaukset kuljetuksia ajatellen. 

Tässäpä nämä selvinneet yrtit nyt sinnittelevät ruukuissaan. Toivottavasti menestyvät.

Omenapuun oksissa maljakossa lehdet avatuvat hitaasti, mutta  varmasti. Kesää kohti mennään ja valoa totisesti nyt riittää. Hienoa!