Melkein on jo joulu

Perhoskämmekkä tai yleisemmin orkideaksi kutsumamme jalo kaunotar aloitti kukintansa Toimelassa sopivasti jouluksi. Myös tämä kasvi on anopin perintöä. Orkidean kukka on herkkyydessään ihana ja lisäksi pitkäikäinen ilo. Nuputkin ovat kauniita.

Kovinkaan monta varsinaista joulukukkaa en toistaiseksi ole itselle hankkinut. Amaryllis on sentään oltava joka joulu. Monta vuotta minulla on ollut valkoisia amarylliksiä, mutta tällä kertaa punainen.

Myös amaryllis on pitkäaikainen ilo. Parhaimmillaan iloa riittää useammmaksi vuodeksi, kun sipulin ottaa talteen ja istuttaa seuraavana syksynä uudelleen odottamaan joulun kukkaloistoa.

Hyasintti on nykyisin haastava joulukukka voimakkaan tuoksun ja allergioiden vuoksi. Minulle hyasintin tuoksu liittyy erottamattomasti jouluun. Tuoksuttelen ja nautiskelen siitä hetken. Kun allerginen tytär saapuu joulun viettoon kotiin, siirrän hyasintin ikkunanväliin. Sielläkin se näyttää kauniilta, eivätkä tuoksut haittaa.

Tämä rääpiskö ei tuottanut jouluiloa, mutta ei se ole tuottanut juuri iloa kesälläkään. Monta vuotta jouluruusu on kitunut ulkona penkissä. Kukkia ei ole näkynyt, vaikka kasvi on selvinnyt viitosvyöhykkeen talvesta.

Marraskuussa kaivoin jouluruusun puolijäisestä maasta ja toin sisälle rukkuun. Eipä se sanottavammin virkistynyt, eikä ryhtynyt kukkia kasvattamaan. Mitähän tälle kannattaisi tehdä vai kannattaisiko mitään?

Toimelassa jouluvalmistelut ovat jo hyvällä mallilla, kun olen saanut olla jo pari päivää vapaalla. Ehdin jopa nautiskella päivälenkeistä sumuisessa säässä, mutta sentään päivänvalossa. Huomenna päivä onkin jo kukonaskeleen tätä päivää pitempi.

Kevättä kohti mennään. Kukonaskelin, varovasti jäisiä pitkospuita pitkin puoliksi sulia ojia ylitellen. Ja pian ollaan keväässä.

Oikein rentouttavaa, rauhallista ja voimaannuttavaa joulua teille kaikille!