Tunteita ja tuoksuja vuoden viimeisenä päivänä

Taas eletään vuoden viimeistä päivää ja samalla vuorotteluvapaani ensimmäisen jakson viimeistä päivää. Aika ja joulu kuluvat nopeasti, olipa sitten töissä tai vapaalla. Nuoriso on rientänyt tahoilleen eri puolille Suomea ja joulun "kuorrutus" on siivottu uuden vuoden seesteiseen tunnelmaan.

Hyasinttini olivat tänä vuonna todella hitaita kukkimaan. Joulunpyhät odottelin kukkien aukeamista. Vasta välipäivinä se tuli: huumaava tuoksu! Lopulta se huumasi niin, että alkoi tuntua kurkussa, silmissä ja nenässä.

 

Pakkasta uhmaten siirsin hyasintit ikkunanväliin, mistä tuoksu ei tule sisään. Ihan mukaviltahan nuo hajupommit näyttävät ikkunanvälissäkin, myös ulkoa katsottuna.

Tämä lienee mehitähti, joka on aikalailla runsaasti koristeltu. Sain kasvin lahjaksi, enkä heti hoksannut, että kysymyksessä on elävä kasvi. Saapa nähdä, jääkö mehitähti henkiin joulukoristeista selvittyään. Eipä ole kokemusta, mutta toivottavasti selviää.

Joulun säät ovat vaihdelleet vesisateesta kipakkaan pakkaseen. Jouluaattona meillä oli jopa maa valkoisena. Tämä kuusipuu tuli myös lahjaksi ja sen sisältämä vaalea glögi on kotoisin Hammaslahdelta, missä se sitten lieneekin. Glögi on saanut arominsa mustaherukan lehdistä. Lämpimikseni ja orastavaa flunssaa torjuakseni olen sitä hörppinyt. Koriste on minusta oikein hauska ja jouluinen.

Meillä on tapana miehen kanssa rakennella palapelejä jouluna. Kellarin seinät jo pullistelevat aiempien vuosien satoa. Tänä jouluna rakensimme peräti 1500 palan pelin. Kuva on Pariisin Montmartrelta ja se valmistui yllättävän nopeasti miniän avustuksella.

No, ei hätää. Joululahjaksi saatiin toinen, joten näpertämistä riittää vielä loppiaisenakin. Kuva saattaa olla edellistä haastavampi.

En oikein itsekään ymmärrä, miten olen palapeleihin hurahtanut. Homma vain koukuttaa ja rentouttaa, mutta ei sitä ympäri vuoden jaksaisi tehdä.

Pablo ei muuten yhtään tykkää palapeleistä. Onhan se äärimmäisen tylsää, että toiset kököttävät tuijottamassa jotakin kuvaa illasta toiseen. Varsinkin, kun koirapojan keväthormonit alkoivat jouluna hyrräillä ja ulkona olisi ollut niin mahdottoman hyviä hajuja.

Muuten Pablon joulu oli mukiinmenevä. Valitettavasti maanantaina alkavat taas pitkät päivät yksin, kun kaikki muut lähtevät töihinsä ja opiskeluihinsa.

Mutta ensin juhlitaan vuoden vaihtumista. Hyvää uutta vuotta Toimelan lukijoille!

Jouluvalmistelut loppusuoralla

Säät vaihtelevat, mutta joulu jolkuttelee lähemmäksi oli keli mikä hyvänsä. Olen nostatellut paitsi pullataikinaa, myös joulutunnelmaa pala kerrallaan. Yllä olevan palasen eli ovikranssin hain Hohde-Kukasta. Itse olen laiska värkkäämään piikkisiä kransseja ja tähän sain itse valita koristeetkin.

Kranssi näyttää katajalta, mutta tuoksusta ja näppituntumasta päätellen materiaali on jonkin sortin sypressiä. Kysyin kyllä kauppiaalta, mikä kasvi on kyseessä, mutta en enää kotiin päästyäni muistanut vastausta :).

Jotkut ulkokoristeetkin ovat niin kestäviä, että ne puolustavat vuosia paikkaansa. Tämä lahjaksi saatu pukkisydän on toivottanut tervetulleeksi Toimelaan ja useamman vuoden, eikä ole moksiskaan edes ilmastonmuutoksesta.

Vesisadetta ja surkeita kelejä voi surkutellan loputtomiin. Välillä äkkinäiset lämpötilan vaihdokset tuottavat myös kaunista. Yhtenä aamuna puut olivat saaneet luonnon kimallekoristeet, kun illan sadepisarat olivat jäätyneet pieniksi jääpalloiksi salamannopeasti. Tietysti ne myös sulivat nopeasti, mutta hetkestä on otettava kiinni.

Viikonloppu on vienyt monta askelta joulua kohti: Tortut, toskakakut ja laatikot paistettu, kotikalja käymässä, joulusiivous tehty, viimeiset joululahjat valmisteltu ja hirvenlihapyörykät paistettu. Kukkia on tarkoitus vielä hankkia amarylliksen ja hyasinttien kavereiksi.

Kyllä joulu tulla saa minun puolestani, ihan milloin huvittaa. Herkuttelukin on jo ajat sitten alkanut.

Käsitöitä ja muuta piristystä kaamokseen

Kun pihalla on umpimärkää, lumet ovat sulanneet muutamaa plänttiä lukuunottamatta ja taivas on tasaisen harmaa, mikään ei näytä kauniilta. Potkukelkkakin tuntuu olevan aivan väärässä paikassa, vaikka se vielä muutama päivä sitten luisti mukavasti kylätiellä.

Estetiikkaa elämään on haettava aivan muualta kuin porraspäästä. Esimerkiksi käsitöistä. Jokin aika sitten mainitsin, että neulon tuubeja harpulla. Se tuntuu olevan monille aivan outo juttu ja kommenteissa pyydettiin kuvaa valmiista työstä. Vaikka tämä on puutarhablogi, en voi olla laittamatta käsityöpostausta yleisön pyynnöstä. Ja siksi, että ulkona on niin masentava tihkusade.

Tässäpä viimeisin harpulla tehty tuubi. Harppuneulonta ei loppujen lopuksi ole sen kummempaa kuin puikoilla neulominenkaan. Lykyt vain tehdään harpun piikkeihin ja niitä nostellaan koukulla toistensa yli. Jos tekee kaksirivisellä harpulla ohuesta langasta saa kuitenkin ilmavamman ja kuohkeamman lopputuloksen kuin puikoilla.

Tämä tuubi on pari vuotta vanha ja jo vähän käytössä nyppääntynyt. Se on neulottu paksusta langasta ja vaatii aikamoiset paukkupakkset, jotta sitä kannattaa käyttää. Kunnon talvina se on kyllä paikkansa ansainnut. Pipo on virkattu isolla koukulla. Tunnen itseni vähän maatuskaksi, kun näiden kanssa kuljen :).

Tässä vielä tasokuva. Jospa se selvittäisi paremmin, mistä on kysymys. Netistä löytyy tietoa harppuneulonnasta ja youtubesta myös runsaasti opetusvideoita. Tosin suurin osa on englanninkielisiä. Eli kannattaa hakea sanalla loomknitting. Harppuja voi tilata tilata netistä tai ostaa käsityöliikkeistä sekä muovisina että puisina.

Minun harppuni on amerikkalaista tuotantoa ja muovinen. Tässä Anders-verkkokirjaston artikkeli, jossa harppuneulontaa esittelee myös itse puisia harppuja valmistava Teija Paananen.

Artikkelissa on kuvia Teijan harpputöistä sekä harppuneulonnan historiaa. Harpullahan voi tietenkin tehdä myös paljon muuta kuin huiveja. Periaatteessa kaikkea, mitä puikoillakin ja myös pitsiä.

Joku kysyi, onko harppuneulonta nopeampaa kuin puikoilla neulominen. No, se vähän riippuu tekniikasta eli tekeekö isoja vai pieniä lykkyjä. Jos isoilla puikoilla kutoo, tulosta syntyy varmasti yhtä nopeasti. Mutta hauskaa vaihtelua se on.

Lopuksi päivän väripilkku. Isäni on harrastunut joskus huutokaupoissa kiertelyä ja tämä viinipullo lienee peräisin niiltä ajoilta. Löysin pullot jokunen vuosi sitten autotallin ylähyllyltä, siis tämän ja toisen vielä isomman. Liottelin ja putsailin ja ihastelin.

Ne ovat lojuneet takkahuoneessa, mutta nyt keksin työntää pulloon joskus arpajaisvoittona tulleet, kirkkaanpunaiset jouluvalot. Pullosta tulikin jouluinen tunnelmavalaisin. Tunnelma muuttuu, kun valot vaihtaa toisen värisiksi, joten pullo toimii valaisimena tarvittaessa muulloinkin kuin jouluna.

Aika rajun punainen, mutta tähän kaamokseen tarvitaan nyt väriä ja tunnelmaa.

Joulumieli kurkkii ovesta

Olen hokenut syksyn pimeydessä, että joulu ei nyt nappaa ei. No, eipä siihen tarvittu kuin luminen pakkaspäivä, niin sieltähän se joulumieli jo kurkkii ovesta. Iltapäivän sininen hetki, jouluvalot, yhteistyökumppanin tarjoama jouluaamiainen riisipuuroineen, kirjaston minijoulukuuset ja ensimmäiset joululahjahankinnat. Siinä sitä ollaan niin joulufiiliksissä jotta.

Radio on koko päivän varoitellut, että iltapäivällä ja illalla saamme räntää, lunta ja myrskyä. Aion kuitenkin uhmata surkeita ajokelejä ja huristaa kaupunkiin teatteriin. 

Valkoinen amaryllis puhkesi kukkaan juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Näyttää kiinnostavan perheen lemmikkejäkin.

Lyhtyjä on tullut poltettua pitkin syksyä ja joulua kohti tahti vain kiihtyy. Öljykynttilät ovat niin käteviä, kun ne palavat päiväkausia ja toivottavat tulijan tervetulleeksi .

Viikonlopun ohjelmassa on teatterin lisäksi ainakin joulumyyjäisiä, joulukoristeluja niin kotona kuin isän hoitokodissakin sekä piparien leipomista. Ja sunnuntaina tietenkin jumitetaan television ääreen katsomaan kättelymaratonia.Hyvää itsenäisyyspäivää!