Tilhen kylpyhetki

Orapihlaja-aidassa oli tänä syksynä marjoja enemmän kuin koskaan ennen. Punaiset helminauhat pensaissa innostivat paikalle myös valtaisat tilhiparvet. Orapihlajanmarjat näyttävät olevan niiden herkkua.

Ruokahetken jälkeen tilhet päättivät kylpeä keskellä pihatietä kuralätäkössä. Peseytyminen suoritettiin perusteellisesti katsojista tai pihaan pyrkivistä autoista piittaamatta.

Enpä ole ennen moista vesiesitystä nähnyt. Tutkittiin, uitiin, sukellettiin ja pörhistettiin höyhenet. Joskus olen nähnyt pikkulintujen kylpevän vesiastiassa, mutta tilhelle näköjään sadevesilätäkkö on juuri sopiva paikka.

Tilhet orapihlajaherkuilla

Tilhi on todella kaunis lintu. Sitä vain ehtii harvoin kovin pitkään seurailla, kun tilhiparvet ovat niin nopeita liikkeissään. Orapihlajan marjat maistuivat tilhille hyvin. Ilmeisesti täälläpäin on tänä syksynä niin vähän pihlajanmarjoja, että orapihlajatkin kelpaavat.

Mietiskellään varmaan, kumpi ehtii ensin tuohon marjaterttuun. Viimeiset punaherukat nämä kaverit pistelivät poskiinsa ennätysajassa. Ei jäänyt marjan marjaa. Eipä se haitannut, kun pakastin oli jo pullollaan marjoja.

Orapihlajaa tyhjentäessään tilhet pitivät tarkasti silmällä ohi kulkevaa liikennettä. Ensin katsottiin vasemmalle ja sitten oikealle...vasta tämän jälkeen rohkaistuttiin pensaisiin.

Aika hauska on tilhen väritys. Keltainen pyrstönpää ja punaiset pilkut siivissä. Kokonaisuus näyttää vähän jonkin isomman linnun nokalta, vai mitä?

Kuukauden kuva

Sain blogista Konnadonna - kotona ja puutarhassa haasteen, kiitos siitä. Tarkoitus on tiivistää kuukausi yhteen Kuukauden kuvaan. Se voi olla yleisnäkymä tai jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva pensas tai perenna. Lievästi haastava haaste, kun se tuli lokakuussa tänne viitosvyöhykkeelle. Pihalla ei enää kuki yhtikäs mikään.

Valitsinkin  kuukauden kuvaksi lokakuun väripilkun, orapihlajan, jonka marjat tavallisten pihlajanmarjojen rinnalla loistavat syksyssä punaisena helminauhana ja piristävät synkkiä päiviä.

Orapihlaja-aita on usein parjattu piikikäs puutarhan rajaaja, josta monet haluavat eroon. Minä olen sen ihan itse valinnut Toimelan kadunvarteen näkösuojaksi, enkä ole ollenkaan kyllästynyt piikkeihin. Kun pensasaitaa ei enää leikata kovin radikaalisti, se myös kukkii ja marjat ovat kauniita.

Ymmärrän, että orapihlaja-aidasta piikkeineen voi tulla ongelma pienellä pihalla tai jos se on päässyt hoitamattomana rönsyilemään. Toimelassa on sen verran iso piha, että orapihlaja-aita mahtuu hyvin kasvamaan ja pysyy aisoissa. Vuositaista leikkaustahan se vaatii, mutta muuten on erittäin vaatimaton, perinteinen pihojen aita-kasvi.