Kukkasipulit mullissa

60 tulppaanin sipulia pääsi viikonloppuna multaan Toimelan mailla. Hyvä tallentaa tiedot tänne blogiin, että keväällä voi sitten tarkistaa, mitä tuli tehtyä. Usein olen nimittäin talven aikana autuaasti unohtanut, mitä olen istutellut.

Kirsikkapuun alle päätyi 10 Negrita-tulppaania. Vilpolan ikkunoiden alle eteläpäätyyn taas kahta lajiketta: Spring green ja Queen of night. 30 sipuli sekoituksen työntelin lecaharkoista tehtyyn istutusaltaaseen, jota kutsun "majakkasaareksi".

 

Olen huomannut, että pohjoisen etupihalla narsissit ovat menestyneet ihan mukavasti. Paikka on kylmä ja keväällä kukinta lähtee hitaasti liikkeelle, mutta mitäpä siitä. Pikkusyreenien alle työntelin 25 ison narsissin sipulia sekoituksesta.

Krookuksia oli tässä nyt vain yksi pussi Romance-lajiketta. Sekin päätyi talon eteläpäädyssä olevaan penkkiin, jossa toivottavasti nähdään hyvin aikaista kukintaa. Ainakin näillä leveysasteilla aikaista, koska tuo on Toimelan lämpimin paikka, joka sulaa ensimmäisenä keväällä.

Hienoa odotella, mitä näistä keväällä nousee. Kaikki riippuu taas niin talvesta ja olosuhteista.

Kesä karkaa käsistä

 

Voi sentään! Kun kylmästä kesästä ja hurjista vesisateista päästiin helteisiin, kesä alkoi edetä vauhdilla. Tuntuu, että pitäisi painaa jo jarrua, että ehtisi kaikki tuoksutella ja ihmetellä. Runsaasti kukkineet ja tuoksuneet tuomet tiputtavat jo terälehtiään ja syreenitkin ovat nupuillaan.

Viikonloppuna avasivat kukkansa koristeomenapuut makamik ja salla. Kaikki kasvit rynnistävät vauhdilla ja lähes samaan aikaan loistoonsa.

 

 

Koholla olevan rinnepenkin perennat ovat saaneet kerrankin kyllikseen vettä ja lämpöaallon tullessa huomaa, että täysihän se penkki on. Karsintaa joutuu tekemään syksyllä.

 

 

Vaatimaton kullero melkein ehti kukkia kasvimaan laidassa huomaamatta. Onneksi osuin paikalle, sillä tykkään tästä perinnekasvista, jota meillä ei luonnonvaraisena tässä meren rannalla kasva.

 

 

Sipulikukatkin vielä sinnitelevät. Niillä kesti tänä kevään pitkään vauhtiin pääseminen, mutta kyllähän sieltä kaunottariakin lopulta nousi. Esimerkiksi kerrottu pionitulppaani.

 

 

Ilta-aurinko tuo hienot sävyt kuviin. Itse kasvattamani ahkeraliisat ovat vielä kovin pieniä, mutta kyllä ne siitä vielä reipastuvat. Ensimmäistä kertaa muuten aloe verassa on nuppu jo keväällä ulos tuotaessa. Yleensä ehtii kukkimaan vasta syyskesällä.

 

 

Sitä vain mietin, että työt eivät tekemällä loppu. Maalia huutavaa pintaa, ruohottuneita laattakäytäviä, rikkaruohoja siellä ja täällä... Juuri, kun ajattelit kaiken olevan hetken kunnossa, saat aloittaa alusta. Ja nurmikko kasvaa lähes silmissä, vaikka keväällä tuntui, että pelkkää sammalta on koko piha. Voisi sekin vähän painaa jarrua.

Mutta kas, maurinmalvahan se siellä jo availee kukkasiaan. Jaksoin tänä keväänä esikasvattaa maurinmalvaa ja nyt se näyttää ehtivän hyvin mukaan kesään.

Eilen vasta heittelin loput siemenet äitini kukkapenkkeihin, liekö ehtivät mihinkään. Päätin kuitenkin kokeilla, kun siellä oli penkeissä tilaa ja lahjaksi saatua kasvia olisi kiva lisätä tai pitää ainakin hengissä myös tuleviin kesiin.

Aah, melkein pakahdun tähän alkukesän ihanuuteen. Kunpa aika ei menisi niin nopeasti!

Myöhäinen kevät

 

Kulunut kevät on ollut ennätyksellisen myöhäinen, viileä ja hitaasti etenevä. Pääsiäisistutuksenikin puhkesi kunnolla kukkaan vasta helatorstain helteissä ja hukkui sen jälkeen aika pian vesisateesen. Olihan se vähän aika nätti.

Tulppaaneja on saanut odottaa ja odottaa penkeistä nouseviksi. Aika heikosti niitä on noussut ja pieniäkin ovat. Mutta iloitsen jokaisesta, yhdessä ja erikseen.

Pieniä valopilkkuja on sentään näkynyt joukossa. Idänsinililjat ovat kukkineet sinivalkoisina mattoina. Ne näyttävät viihtyvän ja valtaavan vuosi vuodelta lisää tilaa. Joku kuitenkin menestyy, ilman ihmeellisiä toimenpiteitä. Hyvä niin.

Syksyn kukkasipulit

 

Levollista pyhäinpäivää teille blogiystäväni. Lokakuussa olen pitänyt taukoa bloggaamisesta. Aika on kulunut syyssiivouksiin ja työkiireisiin. Pyhäinpäivän rauhassa päätin merkitä muistiin tämän syksyn kukkasipulit.

Luitte aivan oikein: Olen kuin olenkin istuttanut sipulikukkia myös tänä vuonna, vaikka keväällä taas toisin vakuuttelin. Vuosi sitten työnsin maahan massiivisen määrän kukkasipuleita, mutta kevään kukkaloisto ei vastannut odotuksia ja turhauduin. En vilkuillutkaan sipuliluetteloita, joita Posti kantoi kotiin saakka.

Jossain vaiheessa kuitenkin marketin valikoimista tarttui muutama pussi mukaan ja taas odotan ensi kevättä. Jospa näistä tulppaaneista saisin iloita: Valkoinen City Vancouver sekä punaiset Seadov ja Van Eijk.

Ja kirsikkana kakussa vielä kerrotut Pretty Partners-tulppaanit. Ja valkokeltaiset Barrett Browning-tähtinarsissit.

Nyt on kiva taas linnoittautua talven hämärään odottamaan kukkivaa kevättä. Eihän sitä tiedä, vaikka edellisen syksyn istutuksistakin joku olisi myöhäisherännäinen ja innostuisi vasta ensi keväänä kukkimaan.

Tulppaaneja putkahti ilmoille

Ehdin jo alkukeväästä ähkiä ja puhkua, että vain muutama tulppaani nousi syksyllä istuttamastani, mielestäni varsin komeasta sipulimäärästä. Sipulikukkien vuosi ei ollut mitenkään huimaava, mutta yllättäen tulppaaneja ja narsisseja nousi mullista vielä varsin myöhään kesäkuulla.

Kylmän toukokuun jälkeen nopeasti lämmenneet kelit tekivät temppunsa ja tällaista väriloistoa nähtiin etupihan penkissä viikkoa ennen juhannusta.

Myös kerrotut tulppaanit kirsikkapuun alla pinnistivät esiin samaan aikaan kirsikkaanpuun kukkien kanssa.

Vaikka sipulikukkia ei noussutkaan massoittain, yhdessä muiden kevään kukkijoiden kanssa ne toivat pihalle mukavasti väriä. Nyt tämä kaikki on jo taakse jäänyttä tältä kesältä ja on uusien kukkijoiden aika. Kesä etenee niin valtavalla vauhdilla, että ei meinaa perässä pysyä.

Sipulikukilla vaisu vuosi

Tämä vuosi ei ole ollut sipulikukkien vuosi. Istutin mielestäni viime syksynä reippaasti tulppaaneja ja odotin väriloistoa kevättä ilahduttamaan. Odottaa olen saanut, eikä odottavaa ole erityisemmin palkittu. Kovin kitukasvuisia ovat tulppaanit ja hitaasti nousevat maasta, jos ylipäänsä nousevat.

Liekö lumeton talvi ollut sipulikukille haastava? Vai kylmä ja kuiva kevät? Intoni sipulikukkien istuttamiseen hiipuu.

Ihmettelen, miten kukat voivat olla niin pieniä ja kukkavarret lyhyitä.

Joitakin väripilkkuja putkahtelee, iloitkaamme niistä. Taustalla on kerrottua tulppaania, joka on osoittautunut miniminikokoiseksi. Aina ei voi onnistua. 

Julmasta huhtikuusta leppeään toukokuuhun

Kevät on nopeiden muutosten aikaa säätiloissa ja pihalla. Huhtikuun toiseksi viimeinen aamu näytti näin jouluiselta Toimelan leveysasteilla. Kesärenkaat tuntuivat pahasti alimitoitetuilta ja perinteinen vappukeli näytti olevan tulossa.

Tulossa oli myös pitkä viikonloppua ja mielessä pihan siivous ja mullan möyriminen. Ei näyttänyt lupaavalta.

Onneksi tilanne muuttui nopeasti. Vappuna sää lämpeni ja eilen päästiin jo pihan siivouspuuhiin. Ensimmäiseksi pesin piha-altaan talven aikana kertyneestä moskasta.

Ennen haravointia noukin Makamikista viime kesän käyneen sadon. Makaminkin kauniit, punaiset pikkuomenat eivät kelpaa edes talvella linnuille. Keväällä puu on täynnä pehmenneitä hedelmiä, jotka eivät näytä kivoilta aukeamassa olevien silmujen vieressä.

Uskokaa tai älkää, mutta keräsin näitä haisevia "rusinoita" yhdestä pienestä puusta puoli ämpärillistä kompostiin.  Kun Makamik pian toivottavasti puhkeaa taas täyteen vaalenapunaisia kukkia, ei kukaan enää muista, kuinka pahoja hedelmiä se tekee.

Talousjätekomposti on maatunut kasvatuslaatikoissa talven yli muovin alla. Ilmeisesti mustan muovin alla on ollut lämmintä, koska ruohosipuli on kasvanut vaivihkaa ja vahingossa syömäkelpoiseen kokoon. Mukava löytö!

Krookukset antavat toivoa, että kesä lähestyy. Haravointi on toiminut hyvänä hyötyliikuntana ja linnut pitivät vallan mahdotonta konserttia aamuyöllä, kun päästin kissaa ulos.

Tulppaanitkin pikkuhiljaa heräilevät, varsinkin pihan lämpimimmässä, eteläisessä penkissä. Aivan ihana nähdä, mitä kaikkea on tullut syksyllä multiin istuteltua. Sipulikukkien aika on niin parasta. Tai kevät on.

Lähden takaisin pihalle nauttimaan öisen sateen tuomasta pehmeästä, keväisestä tuoksusta ja raikkaasta ilmasta.

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäinen lähestyy. Pakko oli laittaa portaille tete-narsisseja, vaikka lunta oli istutuspäivänä vielä maassa ja kylmä viima puhalsi. Onneksi tetet ovat kestäviä ja lämpimämpää on luvissa. Tänä vuonna innostuin etsimään pääsiäisasetelmiin vihreää metsästä. Mustikanvarvut ovat jo ihanan vihreitä, maljakossa niihin tulisi hetkessä lehdet ja kukat.

Sisällekin varpuja riitti keltaisten tulppaanien seuraksi. Kyllä on ihana, että on kevät ja kesä tulossa, olipa korona tai ei.

Pääsiäistipuni on tänä vuonna mallia "sinitiainen". Jostakin askartelulehdestä nappasin ohjeen ja kuvittelin värkkääväni näitä parven. Sen verran oli kuitenkin hidasta puuhaa, että yhden jaksoin väkertää. Tässäpä se saa laulaa lirutella teille hyvää pääsiäistä!

Ystävänpäivän tulppaanit

Ystävänpäivä on tulppaanien kulta-aikaa. Ihanaa väri-ilotulitusta talven keskellä!

Valoisaa ystävänpäivää teille blogiystäväni, kevättä rintaan ja valoa päin!

Mitä teille kuuluu kukkasipulini?

Satsasin tänä(kin) syksynä enemmän kuin tarpeeksi kukkasipuleihin. Tuli isoa ja pientä tulppaania, kerottua ja yksinkertaista. Lisäksi vähän krookuksia ja pikkunarsisseja.

Kesä oli kuiva ja alkusyksy lämmin. Niinpä sipulit tuli laitettua multiin aika myöhään lokakuulla. Pian istutuksen jälkeen alkoikin sataa reippaasti ja sadetta tuli ja tuli. Sateen jälkeen saimme sitten saman tien pakkasta ja luntakin, mutta aika ohuesti.

Nyt vähän mietityttää, mitä sipuleille mahtaa kuulua. Ehtikö maa kuivua ennen pakkasia riittävästi vai jäätyivätkö sipulini? Ja kaivoinko ne riittävän syvälle?

Ei ole montaa vuotta syksystä, jolloin vettä satoi viikko tolkulla ja saman tien iski -20 asteen pakkaset. Silloin sipuleille kävi huonosti. Useimmat paleltuivat tai eivät kukat ainakaan nousseet maasta keväällä. Toivottavasti nyt ei ole käynyt yhtä huonosti, vaan pieni lumikerros suojaisi riittävästi. 

Tätäkö pohtii myös kissavanhuksemme Eppuli, kun katsoo kauas ja ihmettelee? Oikeasti Eppu ei ole huolissaan kukkasipuleista, vaan talvesta ja tarkenemisesta. 18-vuotias kissa tulee vuosi vuodelta viluisemmaksi ja inhoaa pakkasia, lunta ja talvea ylipäänsä. Tämäkin kaihoisa katse taitaa suuntautua lämpimiin sisätiloihin.

Eppu on vielä elämänhaluinen, vaikka kuulo on mennyt. Näkö kuitenkin pelaa ja ruokahalu on hyvä.

Kevätkesän päivitys

Juhannus alkaa olla paketissa. Keskikesän juhla sujui meillä äärettömän rauhallisesti ja mukavasti. Aattona oli upea rantasaunakeli, mutta juhannuspäivänä tuli ukkosmyrsky. Sen jälkeen onkin tuullut ja kovaa. Mutta tänään ei sentään enää satanut ja sain kasvimaasta kitkettyä rikkaruhot.

En tiedä mikä tässä alkukesässää on mättänyt, mutta en ole juuri ehtinyt blogia päivitellä. Ehkä olen vain vanhemmiten hidastunut. Toisaalta en ole jaksanut pihallakaan puuhastella yhtä suurella innolla  kuin aikaisempina kesinä, jonkinlainen turnausväsymys on iskenyt.

Ihmettelette varmaan, miksi postaan juhannuksena tulppaaneja. No, kun kevät tuli hitaasti ja ajattelin, että tulppaanit eivät tänä keväänä erityisemmin loistaneet. Mutta nousihan niitä lopulta jonkin verran.

Kukinta on toki ohi, mutta tuleville vuosille muistin virkistykseksi laitan muutaman tulppaanikuvan. Toivottavasti kestätte vielä keskikesällä katsella niitä. En ole merkinnyt muistiin tulppaanien lajikkeita ja nyt niitä onkin kertynyt pihalle sekalainen lajitelma eri vuosilta. Siinähän kukkivat ja eri väreissä leiskuivat.

Kuvia olen räpsinyt pitkin kesää, mutta vasta juhannuksena tuli istuttua koneelle niitä katselemaan. Päivittelen lisää lähipäivinä. Muuten, viimeiset sipulikukat - tilaajalahjana tulleet freesiat - ovat vasta nupuillaan!

Suomi on pitkä maa

Kyllä Suomi on pitkä maa. Näin totesi äitini lauantaiaamuna, kun hän lapioi Pohjanmaalla lunta terassilta ja minä lähettelin eteläisestä Suomesta kuvia vihreistä koivuista. Kävimme pienellä lomalla ja nautimme kukkivista sipulikukista ja vihreistä nurmikoista.

Sillä välin Toimelan leveysasteilla satoi lunta, joka tosin sulaa nopeasti auringossa. Mutta vielä sunnuntaina iltapäivällä tulppaanipenkki näytti tällaiselta.

Harmaamalvikki ei onneksi pienestä lumisateesta hätkähdä. Päin vastoin kuivaa kevättä helpotti lumesta tuleva kosteus. Ja niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma.

Kun ei vapaapäivää pystynyt viettämään pihalla puutarhatöiden parissa, lähdimme lenkille. Olo oli jotenkin outo, kun kahlasimme lumessa, mutta samaan aikaan aurinko porotti kuumasti. Tuli vähän sellainen Lapin keväthankien tunnelma.

Ehdimmepä takatalven ansiosta nauttia kunnolla 30-vuotishääpäivän juhlimisesta. Helmihääpäivä se taitaa olla. 

Tulppaanikooste

Nytpä taltioin kuluvan kevään tulppaanisatoa. Olen huomannut, että syksyllä en muista enää ollenkaan, minkä värisiä sipulikukkia keväällä missäkin kukki. Niinpä minulla kukkiikin valitettavan runsas värikirjo sikin sokin.

Jospa kuvat vähän auttaisivat päättämään, mihin ensi syksynä kannattaisi lisätä sipuleista ja minkä värisiä. Harvemmin tulppaanit Toimelassa useampaa vuotta kukkivat, mutta mennyt talvi oli armollinen ja moni sipuli selvisi.

Enimmäkseen tulppaanit ovat kuitenkin viime syksynä maahan laitetuista sipuleista. Tässä kukkii Cafe Noir edessä ja taustalla valkoisia Violet -lajitelmasta.

Tres Chic on varsinainen kaunotar. Hentoa keltaista ja valkoista raitoina, pikarimallia ja monesta sipulista ovat nousseet "kaksoset". Herkkä ja kaunis lajike.

Tässäpä Violet -lajitelman violettia osuutta. Nousevat valkoisia hitaammin, mutta sieltä kuitenkin tulevat. Ei kiirettä.

En ole satavarma, mutta luultavasti tämä on aniliini Aafke. Tai sitten jotain vanhempaa vuosikertaa. Mutta jos tämä on vanhempaa, niin missähän anliinit Aafket luuraavat?

Ehkäpä täällä, kirsikkapuun alla. Pikkupenkki puun alla on lämpimässä paikassa ja sipulikukat alkavat olla tältä keväältä entisiä. Oranssikeltainen Blushing Lady on vanhempaa vuosikertaa, mutta todella kaunis. Tässä jo hieman elähtäneenä.

Punainen Red Impression oli vuosi sitten valtavan suurikukkainen. Nyt kukan koko on hieman maltillisempi, mutta kukkia on noussut kiitettävästi. Tres Chicin seasta tietenkin.

Huonomuistisen kannattaisi varmaan harrastaa vain paria yhteensopivaa väriä tulppaaneissa vuodesta toiseen. Näistä kuvista saa hyvin käsityksen, mikä värien kakofonia täällä on vallalla. Mutta nautin näistä silti täysin siemauksen, yhdessä ja jokaisesta erikseen.