Kesä ja syksy yhtä aikaa

Sää on edelleen lämmintä kuin kesällä, eikä meillä täällä meren rannalla ole nähty vielä yhtäkään pakkasyötä. Siitä huolimatta ruska on kaunis, maailma täynnä värejä. Ei ruska pakkasta näytä tarvitsevan.

Osa puista on jo lehdettömiä, mutta samaan aikaan saamme vielä kerätä satoa. Tänään poimin viimeiset omenat puusta, andovkat. Kuukausimansikkaa kypsyy yhä. Haen silloin tällöin kourallisen aamupuuron päälle. Viimeksi tänään, vaikka lokakuuta jo eletään.

Viimeiset tomaatit ovat kypsymässä kasvihuoneessa. Tai siinä muoviteltassa, joka kertakäyttöisestä minikasvihuoneesta on tässä vaiheessa syksyä jäljellä. Se ei enää näytä kauniilta, mutta viimeksi toissapäivänä keräsin pussillisen kypsiä pikkutomaatteja. Samoin ananaskirsikoita.

Perunat nostettiin viikko sitten. Samoin porkkanat.

 

Kasvulavat on tyhjennetty ja täytetty kesän aikana kerätyllä talousjätekompostilla. Se saa maatua laatikoissa talven. Keväällä komposti levitetään laajemmalle ja taas kasvaa.

Ruohonleikkaus kuuluu inhokkipuuhiini, mutta tätäkin härveliä piti kerran tälle kesälle ulkoiluttaa. Osittain ruohonleikkuu meni kyllä lehtien silppuamiseksi, mutta sinnepähän silppuuntuivat höysteeksi.

Silppuamisesta puheenollen. Silppusin tänään myös oksia oksasilppurilla. Se on puolestaan lempipuuhiani. Oksasilppuri ei pidä yhtä kovaa meteliä kuin ruohonleikkuri ja homma on kevyempää. Isonkin kasan oksia saa hetkessä silputuksi ja lopputuloksena on muutama ämpärillinen kateainetta pensaiden juurelle. Tällä kertaa katteen sai elokuussa istutettu karviaispensas. Oksien silppuaminen on palkitsevaa puuhaa.

Olo on säiden suhteen ristiriitainen. Samaan aikaan, kun syysistutuksia tehdään, osa kesäkukista porskuttaa vielä täyttä häkää. Riippupelargonia oli elokuun sateissa vähällä hukkua. Kun pelastin sen katon alle, kasvi elpyi ja aloitti uuden kukinnan. Miten näitä nyt pois heittää, ei mitenkään.

On kesää jäljellä, mutta toisaalta eletään ihanan raikasta ja kuulasta syksyä.

Uusi omenalajike ilmestyi!

Piti katsoa oikein kahdesti ja nostaa vielä silmälaseja nenälle, kun menin poimimaan viimeisiä hedelmiä koristeomenapuu Sallasta. Pikkuomenat alkavat olla jo ylikypsiä ja lehdetkin ovat puusta pudonneet. Mutta mitä ihmettä! Yhtäkkiä huomasin, että omenapuun haarasta kasvaakin aivan toisenlaisia omenoita, isoja ja punavihreitä. Haarassa on myös vihreät lehdet vielä paikoillaan.

Olen vain kuvitellut, että vuosia sitten hankkimamme Salla on kasvattanut juuresta uuden verson, enkä ole asiaa sen enempää ajatellut. Nyt tuo verso kuitenkin teki aivan toisenlaisia hedelmiä. Ei mikään koristeomenapuu, vaan ihan hyvän kokoisia omenoita tekevä lajike. Mikä sitten onkaan.

Taimen mukana on täytynyt tulla astiassa myös toinen. Mikään hybridi tämän Sallan ei pitänyt olla, vaikka tiedän sellaisiakin omenapuita olevan. Yllätyksiä riittää näköjään.

Näitä pikkuriikkisiä omenoita lähdin poimimaan lehdettömistä oksista.

Tällainen teeseitse-hybridi siellä sitten odotteli. Miten sitä on niin sokea, että ei mitään huomaa, ennen kuin omena kirjaimellisesti putoaa puusta päähän.

Jälkikommentti:

Kiitos hyvät blogiystävät! Taas kerran viisastuin. En ollut uhrannut ajatustakaan omenapuun taimen kasvatukselle, enkä perusrungolle, enkä varttamiselle. Kun luin alle tulleita kommenttejanne, ymmärsin kaivaa esiin Salla-omenapuuni mukana tulleen taimilapun. Siellä kerrotaan, että Sallamme perusrunko on Antonovka eli itäinen hapokas talviomena, johon Salla on vartettu. Sehän tämä varmaan on. Näin sitä oppii koko ajan uutta. 

Syksy saapui ja toi syksyn puuhat

Syksy on saapunut, ei voi mitään. Illan pimeys yllättää pihalla puuhastelijan ja viime yönä pakkanenkin pääsi puraisemaan. Mutta onhan nyt jo lokakuu.

Makamikin hedelmät ovat kuin koruja, mutta maistuvat väkeviltä. Ei ihmisen syötäviä, eikä ilmeisesti lintujenkaan, koska viikonlopun tilhiparvet jättivät nämä rauhaan. Koristavat kuitenkin syksyistä pihaa.

Viikonloppu kuluikin syksyisissä puuhissa, jotka eivät ole mitenkään esteettisiä tai kauniita. Tässä nousevat joriinin mukulat maasta kellariin.

Kaivelin ylös myös keltaisen Callan, joka tarttui mukaan loppukesästä halpakaupan tarjoushyllystä. Yritän talvettaa kellarissa, mutta ei kyllä ole harmainta aavistusta miten se pitäisi tehdä. Kasvi kun on uusi tuttavuus.

Jotenkin kuvittelin, että Callalta löytyisivät vähän saman taipaiset mukulat kuin joriinilta ja sipulit tai juurakko kuin ruusulta. Mutta tämä paakku näyttää kyllä ihan tavalliselta kasvin juuristolta.

Hmm. Netissä puhutaan huonecallasta, joka menestyy ihan purkissa sisällä. Mutta tämä oli kyllä myynnissä ihan puutarhaosastolla perennojen seassa. Kertokaapa, mitä tälle pitäisi tehdä. Minulla ei ole tarjota sille viileää ja valoisaa yksiötä, on tyydyttävä joko valoon tai viileään.

Huom! Alla kommenteissa Sussi aivan oikein arvelee, että tämä kasvi ei ole calla vaan kanna! Eipä ihme, että ei netistä löytynyt  sopevia hoito-ohjeita. Tämä siis pääsee kellariin :). Pahoittelen nimisekaannusta, jonka sain aikaiseksi. (Jälkihuomautus)

Otin itsestäni reippaan niskaotteen, ja sahasin kivikkopenkin taustalle aikanaan istutetut norjanangervot alas. Ne ovat mestareita valloittamaan kasvutilaa kaikelta muulta ja ovat lopulta melkoisia risukasoja.

Keväällä niitä ei tule katkotuksi, kun ovat juuri aloittamassa kukintaa. Ensi keväänä eivät ole kukkapenkin kaunistus, mutta ehkä jo seuraavana saadaan taas valkoista kukkamerta.

Oksien hävittäminen on sitten oma hommansa. Oksasilppuri on loistopeli, mutta tällaiset pienet, haaroittuvat käppyrät eivät ole parasta mahdollista silppurin ruokaa.

Nyt on ihana auringonpaiste. Toivottavasti päivisin vielä kauniit säät jatkuvat, että joskus ehtisi tyhjentää kompostit, haravoida ja viimeistellä pihaa muutenkin talven tuloon.

Mansikkaa, aina vain lisää mansikkaa!

Mansikan satokausi se vain jatkuu. Herukat on kerätty, mustikatkin poimittu. Mutta tuoreita mansikoita löyty viilenevästä säästä huolimatta joka päivä puuron päälle. Aika mukavia nämä uudet jatkuvasatoiset lajikkeet, vai mitä :).

Ennen mansikkakausi kesti vain muutaman viikon. Nyt sato kypsyy ehkä vähän myöhemmin, mutta sitä tulee, tulee ja aina vain tulee. Kumpa ei vieläkään tulisi pakkasta. Ei aivan vielä, pliis.

Aina marjoja jokunen homehtuu kosteassa kelissä tai harakka käy verottamassa omansa. Mutta aina jää minullekin muutama.

Kesäkurpitsan kasvu on hiipunut, mutta niitäkin näyttäisi vielä muutama olevan tulossa. Jos vain ehtivät syötävän kokoisiksi. Lämpimillä ne kasvoivatkin aivan liian isoiksi.

Omenoita ei tule tänä vuonna paljon, mutta muutaman saa omastakin puusta maistella. Nämä kesäomenat tosin ovat anopin puusta. Minulla on vain pikkuomenoita kasvamassa. Anopin talviomenapuussakaan ei juuri ole satoa tänä vuonna. Onneksi kotimaisia omenoita on aika hyvin saatavilla kaupasta.

Mutta sadonkorjuu alkaa olla loppusuoralla. Kunhan perunat ja porkkanat saa maasta syötyä ja sipulit sisään asti, niin sato on laarissa.

Syksyn suuntaan mennään

Uskottava se on, että syksy tulee, kun omenat alkavat näyttää näin punakoilta. Jotenkin mieli ei ole vielä jättänyt kesää taakseen, kun loppukesän säät olivat niin kauniita ja lämpimiä. Ja vieläkin sääennusteet lupaavat lämpenevää.

Sato kuitenkin kypsyy ja säilöä pitäisi. Herukat sain viikonlopun aikana lähes poimittua ja mehuakin keitettyä, onneksi.

Katse alkaa pikkuhiljaa kääntyä sisätiloihin ja huonekasveihin. Syypäitä ovat sisällä kukkimaan innostuneet kukat. Tässä elämäni ensimmäinen kiinanruusu aloittelee kukintaansa. Nuppuja on vaikka millä mitalla, joten nopeasti lakastuville kukille on luvassa jatkoa.

 

Sain kiinanruusun keväällä anopilta, joka oli kasvattanut sen pistokkaasta. Hyvin näyttää onnistuvan ja nyt minulla onkin toisesta kiinanruususta napattu pistokas juurtumassa. Tämä anopin kasvattama meinasi kesällä kohdata päiviensä pään, kun se joutui ankaran kirvahyökkäyksen kohteeksi. Vein ulos ja suikuttelin erinäisillä aineilla ja työnsin vielä multaan kirvamyrkkytikkuja. Johan kaikkosivat.

 

Vuosi sitten ostamistani orkideoista toinen kuolla kupsahti, mutta tämä jäljelle jäänyt on innostunut kukkimaan kolmatta kertaa. Tällä kertaa kukkavarsia on samaan aikaan peräti kaksi ja kukat ovat aiempaa isompia.

Kasvin lehdet sen sijaan ovat huolestuttavasti nahistumaan päin. Saapas nähdä mitä jatkossa seuraa, mutta nyt nautitaan kukista.