Arktista

 

Viikonvaihteen paukkupakkasissa oli vaikea uskoa sääennusteita. Lupailevat loppuviikolle vesisateita. Mieluummin pitäisin paukkupakkaset ja silmiähivelevän kauniit talvimaisemat.

Lenkkipolku muistuttaa joulukorttia. Joskus ajattelee, kun tällaisia tauluja katselee, että ei oikeasti voi olla tuon näköistä. Kyllä voi!

Kuurankukat koristivat viikonloppuna kesämökin ikkunaa. Vanha, alkeellinen mökki on talvet omillaan, vähän lohduttoman näköistä.

Meren jää on kovasti rosoista ja röpöläistä. Jäätelejä on paljon. Voi olla, että tänä talvena ei tule kovinkaan hyviä jäähiihtokelejä. Kävellen siellä jo pääsee, olipa joku aurannut tietäkin. Jää nähtäväksi, miltä maisema näyttää luvattujen vesisateiden jälkeen.

Kaksihaarainen aloen kukka

Tässähän tulee jo "deja vu -olo", kun katselee portailla kehittyvää aloe veran nuppua. Viime syksynä jännitettiin, ehtiikö aloe ulkona kukkaan ennen pakkasia. Ei ehtinyt, vaan yhtenä lokakuun puolivälin yönä se nuupahti. Viime vuonna aloe oli ulkona niin isossa ruukussa, että sitä ei jaksanut sisälle siirrellä. Tässä linkki viime syksyn postaukseen.

Tänä kesänä istutin aloen pieneen ja kevyempään ruukkuun. Nupun kehittyminenkin alkoi edellisvuotta aikaisemmin. Nyt aion olla skarppina ja nostaa kukan sisälle ennen ensimmäistä yöpakkasta.

Pidän ulkona niin kauan kuin mahdollista, sillä keväällä minulla teki aloe sisällä kukkaa, mutta se kukinto ei kunnolla auennut. Kasvoi kyllä pitkäksi ja isoksi, mutta oranssi loisto jäi puuttumaan. Jospa se tarvitsee enemmän ulkoilmaa ja aurinkoa... Tästäkin löytyy muuten kuvia ja tarinaa.

Nyt nuppu on kaksihaarainen! Ennen en ole nähnyt, että samassa varressa olisi tulossa kaksi kukkaa. Jännittävää. Olen jotenkin juuttunut aloen kukintaan. Ehkä pääsen asiasta yli, jos tämä nyt onnistuu :).

Talvi!

Talvi tuli taas yhtäkkiä ja yllättäen, kerrasta. Aamulla herättiin -11,8 asteeseen pakkaseen, mutta päivästä tuli kaunis, kuulas ja aurinkoinen. Rannat ovat riitteessä, mutta lunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rajamailla ei vielä ole. Mietityttää, miten alppiruusut taas selviävät tästä äkkinäisestä talventulosta. Viime syksy oli niille myrkkyä.

Tykkään myös syksyn kuulaudesta ja selkeydestä. Viikonloppu oli oikein mukava, nostalginen, kotoisa, lämminhenkinen ja juhlavakin. Nuorta polvea oli kotona käymässä, osallistuttiin pienimuotoisiin sukujuhliin ja kirjan julkkareihin.

Olen ollut mukana tekemässä urheiluseuran 80-vuotisjuhlakirjaa, joka saatiin vuoden pakerruksen jälkeen juhlavasti päätökseen. Julkkareissa katsottiin mainetta ja kunniaa niittävä Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuva. Mieleenpainuva elämys sekin, varsinkin urheiluseuran vanhan toimitalon salissa katsottuna.

Viikonlopun päätteeksi saatettiin Pablo-koiran tuhkat loppusijoilleen rantamaisemiin, joissa kesäkuussa kuollut, 12-vuotias lenkkikaverimme niin hyvin viihtyi. Vieläkin on lenkkikaveria ikävä.

Tästäpä tuli erikoinen puutarhablogin postaus. Näin tällä kertaa, pyhäinpäiväviikonlopun kunniaksi. Hyvää työviikon alkua kaikille!

Puuterilunta ja heleää vihreää

Melkoista hengissäselviytymistaistelua on tammikuu ollut. Huikeat pakkaslukemat hyydyttivät ihmiset, eläimet ja autot. Pikkuhiljaa kooma alkaa helpottaa, kun on pitkästä aikaa päästy -10 asteen lämpimämmälle puolelle.

Vanha ystäväni poskiontelotulehdus saapui sulostuttamaan elämääni, joten hiihtolenkki jää vielä tältä viikonlopulta väliin. Koiran kanssa onneksi pääsee haahuilemaan pitemmälle päivälenkille, ehkäpä merenrantaan.

Huonekasvit näyttävät tähän vuodenaikaan enimmäkseen nuutuneilta, paitsi orkidea. Se pukkaa jälleen uutta kukkaa vetoisella ikkunanlaudalla, kuumana hohtavan sähköpatterin päällä. Joitakin eivät olosuhteet lannista.

Myös joulun amaryllis innostui työntämään kolmannen kukkavanan tälle vuodelle. Niin valkoista on koko maailma ja kaunista omalla tavallaan. Toivottavasti tuuli ei ravista kaikkea "puuterikuorrutetta" puista ja pensaista.

Luonnon valohoitoa

Tänä aamuna jäi kirkasvalolamppu sytyttämättä, kun oli mahdollisuus nauttia luonnon valohoidosta. Auringonnousu on ihana kesällä, mutta myös talvella.

Joskus kannattaa nostaa katse maasta ja tiirailla taivaalle. Voi nähdä hienoja valoilmiöitä.

Lopuksi hieman arkirealismia "Vilpolan" ikkunanlaudalta. Sää on kaunis, mutta hyytävän kylmä.