Huonekasvien keväthuolto

Syksyllä kevät tuntuu aina olevan tavoittamaton ihanuus. Odottavan aika on pitkä, mutta siitä huolimatta huonekasvien keväthuolto tulee aina yllättävän pian joulun jälkeen. Mullanvaihto ei ole maailman ihaninta puuhaa, mutta työ palkitsee tekijänsä.

Onneksi jotkut kasvit innostuvat kukkimaan juuri helmi-maaliskuulla, kuten viirivehka. Sille ei tehty tänäkään vuonna keväthuoltoa. Purkki alkaa olla täynnä, mutta viirivehka taitaa tykätä täyteläisestä ruukusta.

Kahvipensas on Toimelan viimeisimpiä tulokkaita. Se ei mitenkään hehku eikä kukoista eikä tuota satoakaan. Kesällä ikkunalla on turhan kuumaa ja talvella kuivaa. Tällä kertaa kahvipensaskin sai vain uutta pintamultaa.

En ole vuosiin omistanut kultaköynnöstä. Viime syksynä istukainen löysi tiensä ostoskärryyn ja paikkansa keittiön nurkassa. Mullat vaihtuivat ja ruukku isoni. Perinteinen takuukasvi onkin kasvattanut juuria ja lehvistöä massiivisesti talven aikana.

Luin jostain, että kultaköynnös on taas trendikäs, tosin limen värisenä. Tämä on tavallinen vihreälaikullinen laji, mutta kiitollinen huonekasvi.

Tämän veijarin vuoksi oikeastaan ryhdyin mullanvaihtopuuhiin. Aloe verat viihtyvät Toimelan talvessa niin hyvin, että purkit ja ikkunalaudat loppuvat kesken. En ole juuri ajatellut koko kasvia, heittänyt vain talven mittaan vettä silloin tällöin. Kun lopulta havahduin aloe oli kasvattanut kymmenkunta poikasta ja venyttänyt suurinta ruusukettaan 70 cm.

Aloe on raskas kasvi. Ei ole mitenkään epätavallista, että se kellahtaa purkkeineen päivineen ikkunalaudalta, jos pääsee liian isoksi. Niinpä ryhdyin voimaa vaativaan puuhaan. Kiskoin kasvin liian pienestä ruukusta ja jaoin.

Minulla on tapana istuttaa suurin ruusuke isoon ruukkuun keväällä ja viedä se kesäksi ulos, missä se on viime vuosina myös kukkinut. Poikasista laitan kasvamaan tulevien vuosien ulkokukat. Istukaisia riittää muillekin jakoon.

Välillä olen jo kyllästynyt koko aloeen sen massiivisen kasvun ja lisääntymisen vuoksi. Toisena hetkenä tykkään siitä kovasti. Jos olisi kokonainen huone viidakkona, aloella sen saisi hetkessä täytettyä.

Mehitähti on tullut Toimelaan pienenä alkuna jouluistutuksessa. Se oli ulkona aloen juurella yhden kesän, mutta ei kavanut ollenkaan. Nyt mehitähti on viettänyt pari vuotta sisällä ja halkaisija on jo 25 cm.

Tämäkin pitäisi siirtää jo isompaan ruukkuun, mutta lehdet ovat niin hauraat ja helposti katkeilevat, että en vielä raaskinut. Näyttäähän tuo viihtyvän, jopa lämpöpatterin päällä ikkunalla. 

Helpoin huonekasvi on ilmakasvi, jonka sain muutama vuosi sitten tyttäreltä joululahjaksi. Ei multaa, eikä mullanvaihtoa.

Kuvasta huomaan, että alkuperäinen emo on ruskistanut lehtien kärkiä. Emoa isommaksi kasvanut poikanen sen sijaan näyttää voivan hyvin. Kannattaisikohan nämä erottaa toisistaan?

Vaikka huonekasveista on vaivaa ja riesaa, en osaisi ilmankaan olla. Talvikuukausina huonekasvit tuovat vihreyttä ja kesän tuntua kotiin.

Istukaisten vaihtoa

Merkillisesti jotkut huonekasvit viihtyvät liian hyvin ja toiset nyyryävät. Yli-innokaisiin kuuluu Toimelassa aloe vera. Tämän istukaisen sai muinoin tyttäreni synttärilahjaksi ja kasvi todella menestyy valoisassa, isoikkunaisessa talossa.

Taas on purkki käynyt pahasti ahtaaksi poikasista. Emokasvi taas on kasvanut niin isoksi, että ei mahdu enää ikkunanlaudalle. Mies valittaa, että se pistää sohvalla istuessa niskaan. Lisäksi aloe on täynnä sitä terveellistä aloemömmöä eli nestettä ja kasvi painaa kilotolkulla.

On mullanvaihtoaika ja aloeperheeni on aika ottaa asumusero, ahtaastihan nuo asuvatkin!

Suurimman istutan tilapäisruukkuun odottamaan kesää ja pihaistutuksiin pääsyä. Toiseksi suurin pääsee paraatipaikalle ikkunalle pistelemään miestä niskaan.

Ylimääräisten kanssa ei tule ongelmaa. Vien ne nimittäin työpaikallani järjestettävään huonekasvien vaihtopäivään tai Viherpeukalon päivänä se tänä vuonna kulkee. Olemme järjestäneet kasvien vaihtoa ennenkin menestyksellä. Hauska nähdä mitä löydän aloeni ja kaktusteni vaihtareiksi :)

Saapas muuten nähdä, mitä aloe tykkää, kun päätin istuttaa sen tällä kertaa kaktus- ja mehikasveille tarkoitettuun multaan. Mehikasviksi kai aloekin lasketaan? Tähän saakka olen kyllä käyttänyt aivan tavallista kukkamultaa, mutta nyt sattui olemaan tuota toistakin.

Vanhasta perinnekasvista nimeltä valkotupsukki postailin pari vuotta sitten. Kasvi on herättänyt kiinnostusta, koska sitä ei ole enää kovin helppo hankki esimerkiksi kukkakaupoista.

Nämä kaksi valkotupsukin poikasta lähtevät lähiaikoina Toimelasta kohti Turkua. Kaisa sieltä melkein vuosi sitten kaipaili istukaisia ja lupasin toimittaa, kun jakamisen aika tulee. Toivottavasti pääsevät hyvissä voimissa perille.

Periaatteessa valkotupsukki viihtyy sitä paremmin, mitä ahtaammin sipulit täyttävät purkin. Mitään kiirettä jakamisella ei sinänsä tässä tapauksessa ole. Valkotupsukin pensselimäisiä kukkia en ole hetkeen saanut aikaiseksi. Jospa tänä keväänä senkin ihmeen taas näkisi.

En raaskinut heittää pois jouluasetelman sypressiä, vaan istutin senkin multiin. Joskus aikaisemmin olen saanut sypressin menestymään sisällä monta vuotta. Nyt meinaan kyllä siirtää senkin ulkoistutuksiin kesällä. Sisällä kun ikkunanlaudat tuppaavat käymään ahtaiksi.

Mullalla on väliä?

Löysin marketista vähän erivärisiä saintpaulioita eli paavalinkukkia, tällaisia kauniin syvän punaisia, ja tulin ostaneeksi kaksi. Eihän tämä tietenkään mikään upouusi väri ole, mutta minulla on vuosia ollut ikkunanlaudalla vain liilan sinisiä.

Olen pitänyt paavalinkukkaa helpoimmista helpoimpana kasvina. Siinä ovat kukkineet vuodesta toiseen pohjoisikkunalla, kun välillä on heittänyt vettä ja lannoitetta lautaselle. Samaa kasvia olen istuttanut uusiin multiin keväisin.

Mutta viime vuonna tapahtui jotain outoa: Paavalinkukkani näivettyivät yksi toisensa jälkeen. Ostin uudet samanlaiset ja istutin samalla tavalla kuin aina ennenkin. Näivetys- tai mädätystauti vei nekin. Ajattelin, että antaapi olla. Ei enää paavalinkukkia minulle, kun eivät kerran enää tykkää meillä elää.

Nyt kuitenkin sorruin jälleen näitä ihanuuksia hankkimaan. Haluaisinkin tietää, onko muilla ollut vastaavia ongelmia?

Olisiko mullassa voinut olla jotain vikaa tai kasvitautia? Ihan tavallista kaupan kukkamultaa olen kaikki nämä vuodet käyttänyt. Tuli vain mieleen, että jos mullassa oli jokin pöpö, joka sitten siirtyi samoista ruukuista uusiinkiin taimiin?

Nyt tein esivalmistelut huolellisesti. Pesin harjalla  ja suorastaan desinfioin ruukut ennen istuttamista. Pohjalle ruukkusoraa ja tavallista kukkamultaa kasvualustaksi. Aika näyttää, mten näiden punaisten käy. Jos vielä näivettyvät, luovutan ja siirryn muihin lajeihin.

Samalla, kun kerran ryhdyin mullan kanssa sotkemaan, iskin myös joulukukkien kimppuun. Yritin pestä mehitähdestä jouluhileet pois, mutta eihän niitä kaikkia saanut lähtemään. Toistaiseksi kasvi näyttää sen verran elinvoimaiselta, että kokeilin istuttaa multaan.

 

Otin varman päälle eli käytin kaktus- ja mehikasvimultaa. En tiedä onko mullan laadulla lopulta kovin suurta merkitystä, mutta onpa kokeiltu tätäkin. Muistaakseni olen kyllä aikaisemminkin käyttänyt kaktusmultaa kaktuksille.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmeitä. Ja ensi viikolla isketään isomman mullanvaihdon kimppuun. Johan täällä vesi lotisee ulkona ränneissä ja linnut lrkuttavat kevättä.