Tapaninpäivän tunnelmia

Joulu on vietetty Toimelassa erinoimaisessa kelissä. Maiseman peittää jouluinen lumipeite ja olemme saaneet nauttia pikkupakkasista sekä liukkaista hiihtokeleistä. Itselläni ulkoilua ovat hivenen häirinneet poskiontelotulehdus ja antibioottikuuri. Jotain kulkutautiakin taisi olla liikkeelle, kun uni voitti kesken seurapelien. Tapanina kuitenkin pääsin suksille ja oli tosi nautinnollista hiihtää hiljaisessa metsässä.

Sairastelu ei onnistunut joulun tunnelmaa pilaamaan, kun ympärille kerääntyivät rakkaat ihmiset ja joulun perinteet vietiin läpi rauhalliseen ja varmaan tapaan.

Joulukukkia oli, sekä itse hankittuja että joulutervehdyksinä saatuja. Punainen marraskuunkaktus oli mukava yllätys. Entinen olikin kasvanut liian suureksi ja ajattelin sen pätkiä istukaisiksi keväällä. Ehkä ei nyt tarvitse, kun sain pienemmän uuden, vielä nupuilla olevan.

Allergioita uhmaten ostin taas yhden hyasintin. Sen tuoksu tuo joulun. Samoin amaryllis.

Jouluruususta tykkään yli kaiken, vaikka se jonkun mielestä voi näyttää vaatimattomalta. Ehkä vien tämän kesällä ulos ja otan syksyllä sisään odottamaan uutta joulua.

Joulu on tietenkin myös erilaisia valoja, sekä sähköisiä että eläviä tulia. Lyhtyjä ja kynttilöitä onkin tullut polteltua koko joulukuu. Pimeään vuodenaikaan lisävalot tuovat tunnelmaa.

Pöllökynttilän sain lahjaksi, mutta en ainakaan vielä raaskinut sytyttää. Minulla tuppaavat hahmokynttilät jäämään polttamatta, kun en raaski katsella niiden sulamista. Ajatelkaa nyt tuotakin pöllöä palamassa :(.

Jouluun kuuluu tietenkin hyvä ruoka. Herkut tuntuvat jo vyötäröllä, mutta joulun jälkeen on taas aikaa kevennellä. En itse sienestä, mutta tykkään sienistä kuin hullu puurosta. Äitini on aina tehnyt jouluksi suolasienistä saalaattia. Ensimmäistä kertaa tein sitä nyt myös itse joulupöytään paikallisesta suoramyynnistä hankkimistani suolasienistä. Hyvää oli smetanan kanssa.

Lopuksi vielä kuva puikkokämmekästä Tapaninpäivän loistossa. Kukat kestävät käsittämättömän pitkään ja niitä on paljon. Tästä tuli tämän joulun hitti.

Hyvää Tapaninpäivän iltaa ja välipäiviä Toimelan lukijoille!

Perinteistä Joulua!

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän kaipaan näköjään jouluun kimallusta ja uusia krumeluureja. En jaksa innostua naistenlehtien esittelemistä joulupöydän uutuuksista ja koristelupuolellakin perinteinen linja alkaa miellyttää silmää.

Tänä vuonna Toimelan ovea koristaa pelkistetty havukranssi, muutamalla yksinkertaisella koristeella. Tämäkin on myyjäisistä ostettu, kun olen laiska väkertämään kransseja, vaikka niistä tykkäänkin kovasti.

Kaunis ja seesteisen valkoinen sisustus olisi rauhoittava ja ihana, mutta vanhassa talossa se vaatisi remontin ja koko sisustuksen uusimisen. Tyydyn vähempään, vaikka se näyttääkin vanhanaikaiselta. 

Viileä eteisemme on alunperin ollut kylmä kuisti, eikä siellä ole pistorasioita. Tähän saakka nämä pajupallot ovat riippuneet ikkunassa sellaisinaan, mutta tänä vuonna lisäsin niihin valot. Varsin mainio keksintö nuo patterilla toimivat, ajastetut ledit, joita kaupoissa on nyt tarjolla joka lähtöön. 

Valot on ajastettu tahtiin 6 h päällä, 18 h pimeänä. Näillä ajoilla samat patterit ovat kestäneet jo useamman viikon. Jouluna valaistaan enemmän ja silloin varmasti joutuu ottamaan uudet paristot kehiin. Mutta ilman pistorasioitakin saa nykyisin kivoja jouluvaloja.

Kukkarintamalla menään tänä jouluna myös perinteisellä, valkoisella linjalla. Amaryllis näyttää avaavan useamman kukkavanan lähes yhtä aikaa.

Hyasintin laitan joka vuosi lahjaksi saamaani maljakkoon. Sen tuoksu tuo minulle joulun. Huomenna kuopus tulee kotiin joulun viettoon. Hänen allergiansa ei siedä hyasinttia, joten joudun siirtämään joulutuoksuni ikkunanväliin. Sieltäkin se näkyy kivasti, vaikka ei tuoksukaan.

Vielä olisi yksi työpäivä jäljellä. Sen jälkeen on aika rauhoittua nauttimaan aikuisen jälkikasvun kotiinpaluusta ja nuorekkaasta seurasta. Vanhempaa polvea tapaamme toivottavasti jouluaterialla. Perinteet siis kunniassa silläkin rintamalla.

Toimela toivottaa blogiystäville rentouttavaa ja rauhallista Joulun aikaa!

Käsitöitä ja muuta piristystä kaamokseen

Kun pihalla on umpimärkää, lumet ovat sulanneet muutamaa plänttiä lukuunottamatta ja taivas on tasaisen harmaa, mikään ei näytä kauniilta. Potkukelkkakin tuntuu olevan aivan väärässä paikassa, vaikka se vielä muutama päivä sitten luisti mukavasti kylätiellä.

Estetiikkaa elämään on haettava aivan muualta kuin porraspäästä. Esimerkiksi käsitöistä. Jokin aika sitten mainitsin, että neulon tuubeja harpulla. Se tuntuu olevan monille aivan outo juttu ja kommenteissa pyydettiin kuvaa valmiista työstä. Vaikka tämä on puutarhablogi, en voi olla laittamatta käsityöpostausta yleisön pyynnöstä. Ja siksi, että ulkona on niin masentava tihkusade.

Tässäpä viimeisin harpulla tehty tuubi. Harppuneulonta ei loppujen lopuksi ole sen kummempaa kuin puikoilla neulominenkaan. Lykyt vain tehdään harpun piikkeihin ja niitä nostellaan koukulla toistensa yli. Jos tekee kaksirivisellä harpulla ohuesta langasta saa kuitenkin ilmavamman ja kuohkeamman lopputuloksen kuin puikoilla.

Tämä tuubi on pari vuotta vanha ja jo vähän käytössä nyppääntynyt. Se on neulottu paksusta langasta ja vaatii aikamoiset paukkupakkset, jotta sitä kannattaa käyttää. Kunnon talvina se on kyllä paikkansa ansainnut. Pipo on virkattu isolla koukulla. Tunnen itseni vähän maatuskaksi, kun näiden kanssa kuljen :).

Tässä vielä tasokuva. Jospa se selvittäisi paremmin, mistä on kysymys. Netistä löytyy tietoa harppuneulonnasta ja youtubesta myös runsaasti opetusvideoita. Tosin suurin osa on englanninkielisiä. Eli kannattaa hakea sanalla loomknitting. Harppuja voi tilata tilata netistä tai ostaa käsityöliikkeistä sekä muovisina että puisina.

Minun harppuni on amerikkalaista tuotantoa ja muovinen. Tässä Anders-verkkokirjaston artikkeli, jossa harppuneulontaa esittelee myös itse puisia harppuja valmistava Teija Paananen.

Artikkelissa on kuvia Teijan harpputöistä sekä harppuneulonnan historiaa. Harpullahan voi tietenkin tehdä myös paljon muuta kuin huiveja. Periaatteessa kaikkea, mitä puikoillakin ja myös pitsiä.

Joku kysyi, onko harppuneulonta nopeampaa kuin puikoilla neulominen. No, se vähän riippuu tekniikasta eli tekeekö isoja vai pieniä lykkyjä. Jos isoilla puikoilla kutoo, tulosta syntyy varmasti yhtä nopeasti. Mutta hauskaa vaihtelua se on.

Lopuksi päivän väripilkku. Isäni on harrastunut joskus huutokaupoissa kiertelyä ja tämä viinipullo lienee peräisin niiltä ajoilta. Löysin pullot jokunen vuosi sitten autotallin ylähyllyltä, siis tämän ja toisen vielä isomman. Liottelin ja putsailin ja ihastelin.

Ne ovat lojuneet takkahuoneessa, mutta nyt keksin työntää pulloon joskus arpajaisvoittona tulleet, kirkkaanpunaiset jouluvalot. Pullosta tulikin jouluinen tunnelmavalaisin. Tunnelma muuttuu, kun valot vaihtaa toisen värisiksi, joten pullo toimii valaisimena tarvittaessa muulloinkin kuin jouluna.

Aika rajun punainen, mutta tähän kaamokseen tarvitaan nyt väriä ja tunnelmaa.

Joulumieli kurkkii ovesta

Olen hokenut syksyn pimeydessä, että joulu ei nyt nappaa ei. No, eipä siihen tarvittu kuin luminen pakkaspäivä, niin sieltähän se joulumieli jo kurkkii ovesta. Iltapäivän sininen hetki, jouluvalot, yhteistyökumppanin tarjoama jouluaamiainen riisipuuroineen, kirjaston minijoulukuuset ja ensimmäiset joululahjahankinnat. Siinä sitä ollaan niin joulufiiliksissä jotta.

Radio on koko päivän varoitellut, että iltapäivällä ja illalla saamme räntää, lunta ja myrskyä. Aion kuitenkin uhmata surkeita ajokelejä ja huristaa kaupunkiin teatteriin. 

Valkoinen amaryllis puhkesi kukkaan juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Näyttää kiinnostavan perheen lemmikkejäkin.

Lyhtyjä on tullut poltettua pitkin syksyä ja joulua kohti tahti vain kiihtyy. Öljykynttilät ovat niin käteviä, kun ne palavat päiväkausia ja toivottavat tulijan tervetulleeksi .

Viikonlopun ohjelmassa on teatterin lisäksi ainakin joulumyyjäisiä, joulukoristeluja niin kotona kuin isän hoitokodissakin sekä piparien leipomista. Ja sunnuntaina tietenkin jumitetaan television ääreen katsomaan kättelymaratonia.Hyvää itsenäisyyspäivää!

Se on sittenkin kukkavarsi!

Aivan ensin toivotan tervetulleiksi Toimelan uudet lukijat. Viimeksi on mukaan liittynyt Minna, jonka kommenteille kävi hassusti. Silloin tällöin blogeissa kerrotaan bloggerin toimimattomuuksista tai omituisuuksista. Itselläni on toistaiseksi ollut hyvä tuuri, eikä isompia ongelmia ole ilmennyt. Mutta nyt Minnan kommentit vanhempiin postuaksiini hortensioista ja luonnonkukkaniitystä olivat jostakin käsittämättömästä syystä päätyneet odottamaan tarkistusta, vaikka en edellytä kommenteilta ennakkotarkistusta ja yleensä ne menevät suoraan eetteriin. No, luin kommentit ja klikkasin tyytyväisenä Julkaise -linkkiä.

Mitä tapahtuikaan? Kommentit katosivat taivaan tuuliin. Olen pahoillani Minna. Luin kuitenkin kommenttisi ja ne ilahduttivat minua suuresti. Kokeile ihmeessä äitienpäivähortensian talvetusta!

Jonkun mielestä juutun ehkä jankkaamaan samoja asioita, kun postailen taas kesällä hankkimistani orkkideoista. Mutta kun on aivan pakko kertoa, että edellisessä orkideapostauksessa esittelemäni kasvuston alut olivat kuin olivatkin uusia kukkavarsia, vaikka niitä lehdiksi tai ilmajuuriksikin veikkailtiin. Korkeammalla varrella on mittaa jo 25 cm, joten tuskin se enää lehdeksi muuttuu. Vau! Nyt odotellaan kukkia. Ja toisessa orkideassa uusi kukkavarsi tulee perässä vähän viiveellä.

Toimelan leveysasteella on maassa ja kasvustoissa kevyt lumikuorrute. Jouluvaloja on hissukseen ripusteltu ulos ja pikkuisen sisällekin. Joulumieli antaa vielä arkikiireissä odottaa itseään, mutta eiköhän sekin sieltä taas löydy. Ensi viikolle sääennusteet lupailevat taas loskaa ja vettä. Tässä vanhat ja ainoat värivalot tuijissa. En ole niistä raaskinut luopua, kun loistavat marraskuun pimeydessä kuin karamellit.

Tapanin tunnelmia

Ihanan pitkä ja rauhallinen luppojoulu kulkee kohti välipäivien tohinaa ja työpäivää, mutta pakko on vielä laittaa yksi jouluinen postaus. Toimela nimittäin uhmasi sääennusteita ja sai yllensä valkean vaipan aatonaattona ja aattona päivällä (illalla vesisade jo lakaisi lumet maisemasta, mutta valkea joulu ehti yllättää ja tuoda tunnelmaa). Märkä lumi jäätyi kauniisti puiden ja pensaiden oksiin. Maisema oli hetken kuin postikortissa.

Tältä näytti pihan pensas aatonaaton "sinisenä hetkenä".

Ja tässä hetkeä myöhemmin illan pimetessä.

Sisällä joulutunnelma on vieläkin valloillaan, vaikka ulkona nurmikko jo vihertää.

Tässä joulun mieluisa kukkalahja. Asetelmassa on perhosorkidea, jota aion antaumuksella yrittää pitää hengissä. Luin jostakin, että joulukuusi voi olla sen surma. Toivottavasti pikkuorkidealleni ei ehdi tapahtua kamalia, ennen kuin kuusi kannetaan pirtistä ulos.

Levollista tapaninpäivän iltaa!

Joulurauhaa

Joulurauha on saavuttanut Toimelan tontut.

 Toivotan kaikille muillekin bloggareille ja lukijoille jouluista mieltä ja onnellista oloa vesisateesta, loskasta ja liukkaista keleistä huolimatta!