Käväisimme Kuusamossa. Matkan pääkohde oli Suurpetokeskus karhuineen, mutta ehdittiin poiketa monessa muussakin paikassa. Esimerkiksi Kalle Päätalon maisemissa Taivalkosken Kallioniemessä, Päätalo-viikko kun sattui olemaan.
En ole erityinen Päätalo-fani, mutta kirjailijan syntymäkodin luonnonkaunis pihapiiri Iijoen törmällä teki vaikutuksen. Siellä kasvoi luonnonkukkaniittyjä, joita somistivat sinisen liilat metsäkurjenpolvet niittyleinikkien kanssa rinta rinnan. Kuvassa metsäkurjenpolven väri on valitettavasti hailakampi kuin luonnossa. Tienpientareiden ja niittyjen sininen kaunistaja teki Koillismaalla vaikutuksen, koska sitä ei meillä Pohjanmaan lakeuksilla näe. Oikein piti pompata autosta tutkimaan, mitä kissankellon seassa kasvaa. Oi jospa tuota Kajaanin nimikkokukkaa saisi tännekin pientareille.
Ottaisin mieluusti pihalle leikattavan nurmikon tilalle myös Päätalon lapsuudenkodin pihapiirin luonnonkukkaniityt ja Iijoen kauniit rantamaisemat näkymään pirtin ikkunasta. Joen vesi oli muuten kirkasta ja puhdasta, toisin kuin oman lähijokemme Lestijoen ruskea lirinä. Rantatörmä lämmin ja suojaisa.
Kaunista voi olla ihmisen tekemäkin, kun sopivasti sattuu. Tässä Rukan revityn tunturin juurella suihkulähteen tuottama sateenkaari. Oikeaa sadetta emme Kuusamossa nähneet, mutta kotiin palattuamme sade alkoi ja tunnelmat Toimelassa ovat tänään aika syksyiset. Parempaa on onneksi luvassa, lopultakin.
