Lupaus kesästä

Hitaasti lämpenee, mutta lupauksia kesästä löytyy jo. Viime vuonna tähän aikaan tuoksuivat tuomet, nyt niissä ei ole edes lehtiä. Tuomien alta sentään löytyy kesää lupailevaa kasvua eli idänsinililjoja. Ne ovat aika kivasti levittäytyneet pensaikkojen alle ja nurmikollekin.

Tulppaaneja saamme täällä vielä tovin odotella, mutta nuppuja on näkyvissä. Odotan mielenkiinnolla, mitä syntyy sinivalkoisesta tulppaani-istutuksestani.

Uskalsin lopulta ottaa suojahuput pois alppiruusujen päältä ja ne näyttävät ainakin vielä hyvinvoivilta nuppuineen ja lehtineen. Jos jostakin olen iloinen, niin näistä talven yli selvinneistä uusista taimista.

Eilen olin vähällä saada sydänhalvauksen, kun kastelin alppiruusuja lämpimällä vedellä. Kuorikatteen seassa en havainnut mitään ylimääräistä, mutta kun tyhjensin ämpärin, alkoi hirveä metakka. Sammakko-raasu järkyttyi lämmintä "sadetta" ja loikkasi kiljuen seuraavan pensaan alle.

Perennat ovat alkaneet työntyä esiin heti, kun vähän on aurinko lämmittänyt. Tätä punaista punnertajaa jäin ihmettelemään. Ostin penkkiin vuosi sitten uudet särkyneetsydämet talven viemien tilalle. Nyt muisti tekee tepposet, enkä muista, olisiko tämä ollut valkoinen? Vai mikä lie?

Ainakin vieressä kasvava punainen särkynytsydän on aivan erinäköinen. Miten sitä muistaakin niin huonosti vuoden takaiset istutuksensa. Joka tapauksessa tuolta punaiselta 
punnertajalta on kadonnut kaveri vierestä talven aikana. Aina ei kaikki voi sentään onnistua.

Viikonloppu on kulunut muutamaa kukkapenkkiä siistiessä, autotallia siivotessa ja matonpesu-urakkaa käynnistellessä. Keväällä eivät puuhat lopu, mutta ulkona on ihana puuhastella.

Elämää märällä pihalla

Sade sen kuin ropisee, mutta kaikkia se ei näytä haittaavan Tämäkin konna näyttelee kuollutta kuin kivi, kauhusta kankeana kameran edessä. Mutta annas olla, jos käännän selkäni, niin se muuttuu taas kivestä sammakoksi ja loikkaa kauas pois. Vetisissä keleissä sammakot ovat elementeissään pihalla.

Kasvimaa menestyy huonosti. Se kaipaisi kipeästi aurinkoa ja lämpöä. Nämä veijarit sen sijaan rouskuttavat innosta soikeina lehtisalaattini reikäiseksi. Meillä ei vielä toistaiseksi ole näkynyt Espanjan etanoita, joista lehdissä on taas paljon kirjoitettu. Näitä pikkuriikkisiä kotimaisia vain. Tuhojaan nämäkin osaavat tehdä, kun niitä kertyy kasvimaalle paljon.

Kimalaiset ja mehiläisetkin ehtivät aina jossakin sateen välissä lennähtää kukasta kukkaan. Kiirettä niillä näyttää pitävän.

Nyt rupeaa vesi riittämään tälle lomalaiselle. Pensasaita sentään tuli eilen leikatuksi. Ja matot olen liotellut puhtaiksi, kunhan ne vielä saisi kuiviksikin. Ei ole sen mukavampaa näkyä kuin tilapäisesti tyhjä likaisten mattojen komero :).

Puutarha-altaan asukas

Mitähän mahtaa talven lähestyessä kuulua tälle kaverille, joka useamman kesän on lymynnyt puutarha-altaassamme. Joskus se vaanii altaan reunalla kivenkolossa, joskus ponkaisee pintaan pohjalta säikyttäen kastelukannun täyttäjän perinpohjaisesti. Sammakko on iso, eikä se tunnu pelkäävänä meitä ollenkaan. 

Wikipedia kertoo, että sammakko voi elää jopa 15 vuotta. Se tulee sukukypsäksikin vasta neljävuotiaana. On siis aivan mahdollista, että meitä on jo useamman vuoden viihdyttänyt sama yksilö. Ilmeisesti se on naaras, koska tietolähteeni kertoo, että uros on vain 4-8 cm pitkä ja naaras huomattavasti isompi. Ja tämä on iso, uskokaa tai älkää!

Kiinnostaisi tietää, missä sammakkomme talvehtii. Tuskin kuitenkaan muovisen puutarha-altaan pohjassa. Muita lampia tai järviä ei ole lähistöllä. Mielenkiintoinen otus seurattavaksi, vaikka täytyy myöntää, että ei se noin lähikuvassa kovin sympaattiselta tai söpöltä vaikuta. Kissakin jättää nykyisin sammakot rauhaan. Pentuna se yhtä maistoi ja maha oli kipeä monta päivää.