Olen haikeansekaisella kateudella lueskellut eteläisen Suomen ja Turun saariston puutarhablogeja. Siellä jo kasvit vihertävät ja kevät etenee, kun meillä ovat vielä penkit lumen alla ja pohjoistuuli jäätää aivotkin. Poikkeuksellisen lämmin, parin viikon pikakevät on tältä erää ohi.
Mutta aamulla jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin ikkunasta ulos. Todellakin! Kirsikkapuun juurelle syksyllä istuttamani krookukset työntävät jo täysillä vihreää lehteä. Enpä muista, että näillä leveyksillä olisivat ennen krookukset maaliskuussa heränneet. Kunpa eivät nyt nyykähtäisi tuohon jäätävään viimaan.
Viime kesänä makamik-koristeomenapuu kukki upeasti ja teki sen mukaisen, runsaan sadon. Pahaksi onneksi puun pikkuriikkiset omenat ovat niin pahoja, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Monena keväänä olen joutunut nykkimään hedelmät roskiin uusien kukkien tieltä. Niin näyttää käyvän nytkin, puu notkuu pehmenneitä omenia.
Kevään ihmeet jatkuvat sisällä: Jouluna runsaasti kukkinut valkoinen joulukaktus aloitti uuden ilotulituksen maaliskuussa. Kylläpä valkoiset kukat ovatkin ihania kevätvalossa, vielä ihanampia kuin joulun pimeinä päivinä.
Myös punainen marraskuun kaktus on taas nupuilla, mutta siihen on tulossa paljon vähemmän kukkia kuin syksyllä. Voi tätä kevään intoa ja ihmettä!
Ps. Tervetuloa Toimelan seuraajaksi Piia!