maanantai 20. elokuuta 2018

Uniikki unikko


Unikko on yksi lempikasveistani. Se on herkkä, arvoituksellinen ja samalla voimakas kukka. Myös unikon nuput ovat ihania.



Kasvimaan reunassa siemenkukkien joukossa unikko on ehdoton kuningas. Kaikki kunnia ruiskaunokeille, kehäkukille ja muille väriläiskille, mutta unikko johtaa joukkoa.



Mutta unikko on myös röyhkeä ja tunkeileva kuten tässä. En ymmärrä mistä nämä ovat saaneet alkunsa? En muista koskaan tälle paikalle unikkoa kylväneeni, mutta kas kummaa, minikasvihuone ja lämmin kesä ovat houkutelleet siemenet kasvuun.



Kertakäyttöinen minikasvihuone ratkeilee liitoksistaan, kun unikko puskee esiin. Olisihan sille parempiakin paikkoja ollut ainakin minun mielestäni. Mutta kuningatar päätti kasvaa kurkun ja tomaatin kainalossa, muoviseiniä nuoleskellen.

Kuinkahan monta vuotta siemenet saattavat maassa säilyttää elinvoimansa? Ei tässä viime vuonna ainakaan ole unikkoja kasvatettu.

perjantai 17. elokuuta 2018

Tuoretta hernettä



En ole moneen vuoteen kasvattanut hernettä, vaikka se on kiitollinen ja helppo puutarhan hyötykasvi. Herneenpalot ovat monen herkkua, mutta meillä niistä ei oikein kukaan ole koskaan välittänyt. Herneen kasvattaminenkaan ei sen vuoksi ole innostanut.

Tänä keväänä päätin kuitenkin kylvää kokeeksi kasvulavaan yhden rivin hernettä. Lähinnä oli ajatus harrastaa viljelykiertoa ja maan parannusta, mihin herne ja muut palkokasvit ovat omiaan.




Hyvin herne kasvoikin. Kukki komeasti ja teki myös kohtalaisesti satoa. Keräsin kaikki talteen. Eihän sitä paljon tullut, mutta jotakin kuitenkin kertyi laariin.

Kävi mielessä, että ei herneenkasvattajan urakaan mikään helppo olisi, jos siitä pitäisi leipä saada. Onneksi ei tarvitse, vaan huvikseni kaivelin herneitä palkojen sisältä astiaan.



Mutta mitä herneistä sitten tekisi, kun en mikään herneensyöjä ole. Hernekeitosta en ole koskaan välittänyt. Mikä neuvoksi?

Netti on pullollaan tuorehernekeiton ohjeita. Kokeilin yhtä. Yritti-kasvisliemessä keitetyt herneet soseutettiin, lisäsin creime fraichea ja vähän kinkkuakin heitin joukkoon.

Ensimmäisellä keittokerralla herneet olivat vielä pieniä ja pehmeitä. Keitto syntyi käden käänteessä ja siitä tuli herkullista. Ei muuten maistunut ollenkaan tavalliselle hernekeitolle, joka on inhokkiruokaani.


Toisen kerran keitin samalla ohjeella keiton, kun herneet olivat jo pulleita ja kovia. Lopputulos muistutti huomattavasti enemmän perinteistä hernekeittoa sekä koostumukseltaan että maultaan. Ei niin minun mieleeni, mutta mies tykkäsi toisesta versiosta enemmän.

Tuorehernekeitosta voisi tulla uusi lempiruokani, siis siitä pienistä ja pehmeistä herneistä keitetystä.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Terveisiä preerialta



On tämä ihmeellinen kesä. Helteitä viikko tolkulla ja kuivuutta. Olemme täällä Pohjanmaan rannikolla kärsineet vielä sisämaatakin enemmän kuivuudesta. Perennat, pensaat ja jopa puut näyttävät kitukasvuisilta. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, senhän tietää jo sananlasku, eikä kukaan jaksa kaikkea kastella.

Muutama päivä on ollut viileämpää ja saatiin jopa jokunen reipas sadekuuro, lopultakin. Se ei tuntunut juuri missään. Nurmikko on palanut keltaiseksi preeriaksi. Sitä ei tälle kesälle enää mikään pelasta. Eipä ole tarvinnut ruohonleikkuria juoksuttaa.

Eiköhän kuivan kesän tuhoja saada tuta ensi keväänä. Ainakin edellisen kerran, kun näin kuivaa oli, jouduimme tekemään syreeniaidalle melkoiset metsurinhommat keväällä. Niin paljon oli kuolleita oksia. Onneksi pensaat uusiutuvat.

Saniaiset leikkasin pois porraspäästä keltaisina rötköttämästä jo pari viikkoa sitten. Aikomus on kaivaa ne kokonaan pois ja istuttaa tilalle jotakin, joka ilahduttaa pitempään kuin muutaman viikon keväällä.


En ole helleihmisiä muutenkaan, mutta jotakin hyötyä sentään on lämpimästä. Aloe vera nimittäin ehtinee tänä kesänä kerrankin avata nuppunsa ulkona ennen pakkasia.

Ruukkukukista on muutenkin pitänyt nauttia. Niitä olen sentään jaksanut kastella.


Jotkut muutkin kuin aloe vera ovat kesästä pitäneet. Esimerkiksi pelargoniat ovat kukkineet ennätyksellisen runsaasti ja pitkään.


Mukulabegonioita kasvatin tänä keväänä ensimmäistä kertaa mukuloista saakka. Siis kuvassa nämä korkeammat vasemmalla, keltaiset ja vaaleanpunaiset. Myrsky katkaisi heti keväällä puolet taimista harmittavasti. Istutin "paikkavärkiksi" puutarhalta ostamiani mukulabegonioita, mutta ihan erilaisia ja kokoisiahan ne olivat. Eripari-istutus tuli.

Kuivuudesta ovat näidenkin lehdet käpristelleet, vaikka olen yrittänyt kastella. Itse kasvatetuista tuli kyllä isoja ja komeita kukkia. Jospa niitä vain olisi ollut purkki täynnä kuten oli tarkoitus. Ehkä kokeilen ensi keväänä uudestaan ja olen tarkempana myrskysuojauksen kanssa istutusvaiheessa. Talvettaakin mukulat tietysti voi.


Vanhan ajan jorinit eli daaliat ovat myös tykänneet auringosta. Näitä on minulla jo vähän liikaakin joka puolella purkeissa ja penkeissä. Mukulat vain lisääntyvät vuosi vuodelta.

Ne ovat talvehtineet hyvin 70-luvulta olevassa vanhassa kylmiössä, joka tänä kesänä sanoi sopimuksen irti. Saapas nähdä miten mukuloiden ensi talvena käy ilman kylmiön tasaista lämpötilaa.


Tämä vanha rouva on ollut koko suven aivan pihalla, kirjaimellisesti. Puskissa ja velttona kuin mato hellettä paossa. Itsekin olen tuntenut itseni onkilieroksi kuumuudessa.

Monet suunnitellut pihapuuhat ovat jääneet tekemättä, kun on jaksanut vain uida ja lojua riippumatossa. Kissanpäiviä on pidetty.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Munakoisoja ja paprika


Jestas! Ehdin jo muutama viikko sitten julistaa munakoison (white egg) kauniiksi, kukkivaksi huonekasviksi. Olin luopua toivosta, että kukista kehittyisi munakoisoja. Mutta mitäpä sanotte tästä?

Valkoinen muna ei ole peräisin kanasta vaan se kasvaa hitaasti, mutta varmasti minikasvihuoneessa. Ja viereisessä taimessa möllöttelee toinen saman moinen.


Kävi nyt sitten niin, että kasvihuoneessa taimet jäivät kooltaan pieniksi, mutta tekivät hedelmiä. Sisällä ikkunanlaudalla munakoiso sen sijaan venyi pituutta ja kukki komeasti violetein kukin, mutta toistaiseksi siellä ei näy hedelmiä. No, muutama kukinnon jämä on lupaavasti pullollaan, ehkäpä...

Jospa pölyttäjät ovat hoitaneet kasvihuoneessa hommansa kunniakkaasti. Sisällä ei minun pölytystoimistani ole ollut apua. Joksikin aikaa siirsin sisäkasvinkin ulos porraspäähän. Ehkä sielläkin alkaa syntyä vielä tulosta.


Chilillä (dorset naga black) asiat ovat toisinpäin. Kasvihuoneessa taimet eivät ole edistyneet juuri mihinkään sitten ulos siirron, eikä hedelmiä näy. Sisächili sen sijaan on lopultakin päättänyt tehdä yhden paprikan. Pienihän alku vielä on, mutta kyllä se taitaa kasvaa.

Eihän sitä tiedä, vaikka chilikin vielä innostuisi hedelmiä lisää kasvattamaan. Yritin lannoittaa ja pensselillä pölyttääkin. Nyt tarkkaillaan tilannetta. Kesää on vielä jäljellä.