Käpytuija ruukussa

Viime vuosi taisi olla erityisen hyvä käpyvuosi tuijille. Toimelan tuijat kukkivat ja käpyilivät ruskeasti ja rehevästi. Samaa olen lukenut muistakin blogeista syksyn päivityksistä. En ole ainakaan itse aiemmin törmännyt yhtä runsaaseen käpysatoon.

Oikeastaan kiinnitin huomiota käpyihin vasta marraskuulla, kun ripustin tuijaan jouluvaloja. Minusta oli ihana nähdä, että tuijani viihtyy ja haluaa jopa lisääntyä plantaasillamme. Eivätköhän kävyt tuosta katoa vehreyttä ruskettamasta, kun sen aika on.

Enemmänkin minua ihmetyttää, että tämä yksilö on kasvanut samassa, pienessä betoniruukussa jo 15 vuotta. Se näyttää edelleen voivan hyvin. En olisi uskonut, kun kasvin aikanaan pienenä alkuna ruukkuun istutin. Sen kaveri vierestä kuolikin muutaman talven jälkeen, mutta tämä on pärjäillyt.

 
Ruukku ei ole suuren suuri. Epäilen, että juuriston ympärillä ei enää juuri multaa ole. Kastelen tuijaa kyllä ahkerasti kesällä ja heittelen muistaesani lannoitettakin. Ehkä se niillä porskuttaa vielä tämänkin talven yli. Jännittävää, kuinka vähään jotkut kasvit tyytyvät.

Havaintoja havuista ja rhodoista

Kun lopultakin olen ehtinyt vähän enemmän pyöriskellä pihalla, olen tehnyt outoja löytöjä. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin lähempää monta vuotta betonipurkissa kasvanutta tuijaa (olisiko timanttituija). Siihen oli ilmestynyt kukintoja tai käpyjä tai siemeniä. Ihan miten niitä sitten haluaakin kutsua.

En ole ennen tuijissani havainnut siementuotantoa, mutta netin mukaan se ei ole mitenkään harvinaista. Ainakaan eteläisessä Suomessa. Näistä ilmeisesti voisi ottaa siemenet talteen ja perustaa tuijaviljelmän.

Viereisen betoniruukun kaverilla ei mene yhtä hyvin. Tuijat on hankittu ja istutettu samaan aikaan, samalla tavalla, samanlaisiin betoniruukkuihin. Mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kun naapuri vieressä tuottaa poikasia ja viheriöi, tämä rassukka ruskistuu jo toista vuotta. En vielä keväällä raaskinut sitä nuijia alas, kun vihreääkin vielä pilkistää. Ehkä olisi jo aika.

Ruskeasta puheenollen, tuota syksyn sulostuttajaväriä on valitettavasti ilmestynyt myös vuosi sitten istutettuihin alppiruusuihin. Rhodot istutettiin altaaseen ihan oikeaan rhodomultaan. Nuppujakin näyttäisi olevan tulollaan, mutta jokin nyt ruskistaa alaosan lehtiä. Allas on kyllä todella märkä. Seisoisiko vesi suodatinkankaan päällä, olisiko se pitänyt re'ittää? Auts.

Lecaharkoista allas havuille, rodoille ja hortensioille

Syyskesän urakkamme alkaa valmistua. Tammikuussa esittelin takapihan ryteikön postauksessa Uusia haasteita kohti. Vanhan, toispuoleisen vuorimännyn kupeeseen olivat pesineet poppelit ja unkarinsyreenit. Ajattelin, että pois koko roska kantoineen päivineen ja tilalle jotain kaunista kukkivaa, esimerkiksi lumipalloheisi.

Kuten kuvasta huomaatte, lapsen mieli muuttuu...Lumipalloheisi kuulosti monen mielestä olevan kirvamagneetti, enkä halunnut sellaista pihalle. Minua rupesi myös säälittämään vanha vuorimänty ja ajattelin, että viettäkööt siinä eläkepäiviään. Päätimme poistaa ylimääräiset asukkaat ja tehdä vuorimännyn ympärille istutusaltaan havuille, alppiruusuille ja hortensioille.

Reunuskivistähän olisi varmasti tullut kaunis allas, mutta lecaharkoista muuraamalla se saatiin aikaiseksi puolta halvemmalla. Kasvit tuskin valittavat. Toivottavasti ne innostuvat kasvamaan ja kukoistamaan niin, että peittävät ennenpitkää harkot :).

Pohjalta kaivettiin pois maata ja juuria niin paljon kuin irti saatiin. Sitten levitettiin juurieste koko altaan mitalle, myös vuorimännyn juurakon päälle (saa nähdä mätäneekö se). Multaa meni niin paljon, että en kehdannut laskea säkkejä. Sekä havu- ja rodomultaa että tavallista. Päälle vielä kuorikatetta. Keskelle jäi rumannäköinen möhkäle kankaalla peitettyä männyn kantoa, joka pitäisi keväällä jotenkin maisemoida. Ehkä siihen voisi lisätä multaa ja istuttaa jotakin maanpeitekasvia.

Altaan asukkaaksi pääsi pihahortensia, jota olen monta vuotta kuljettanut talveksi kellariin. Nyt se on jo niin iso ja raskas, että en enää viitsi raahata. Kokeilen, jos se menestyisi tässä talven yli suojattuna. Jos ei, hankin tilalle vaikkapa syyshortensian.

Sitten kävin puutarhalta hamstraamassa syksyn viimeisiä istukaisia.

Yakushimanalppiruusu Morgenrot.

Yakushimanalppiruusu Sneezy.

Lamosinikataja Juniperus squamata Blue Carpet.

Timanttituija Thuja occidentalis Smaragd.

Mustilanhortensia

Lisäksi vielä mustilanhortensian oikealle puolelle pieni kiinankatajan alku. Ja sipulikukkia väleihin.

Nyt odotellaan jännityksellä, mitä altaasta keväällä löytyy vai löytyykö mitään. Näen silmissäni haavekuvan kukkivista alppiruusuista ja kaksimetriseksi kasvaneesta mustilanhortensiasta.

Lopuksi vielä kuva ryteiköstä viime syksyltä. Ei kehitys ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt.