Kuusi kuvaa kesästä

 

Marraskuun pimeydessä on lohdullista muistella mennyttä, helteistä ja kaunista kesää. Kruunu Vuokolta Puutarhan lumoa -blogista sain haasteen valita kuusi kuvaa kesästä. Kiitos haasteesta. Se sai minut heräämään horteesta ja postaamaan parin viikon hiljaiselon jälkeen. Tai ei elämä ole ollenkaan hiljaista ollut. Pikemminkin kiireistä töiden ja opiskelujen parissa.

Valitsin mukaan puutarhakuvien lisäksi vähän muutakin kesätunnelmaa. Viime kesänä uitiin ja soudeltiin.

Kesä oli myös rakennelmien aikaa. Nyt tuli vähän fuskattua ja tehtyä kuvakollaaseja, kun ei kesää yksinkertaisesti saa mahtumaan kuuteen kuvaan, sori. Siis Toimelassa tehtiin roskakatos, köynnöskehikko ja yläkuvassa vielä keskeneräisenä näkyvä istutusallas havuille, rodoille ja hortensioille. Lisätietoa löytyy aiemmista kesän postauksista.

Siemenestä kasvatettu amppelitomaatti tuotti leikkimökin verannalla satoja pikkuriikkisiä, makeita tomaatteja. Satoa riitti lokakuulle saakka.

Palava rakkaus, tuliunikko ja syysleimu. Perennat ja siemenkasvit hehkuivat rinta rinnan suotuisissa säissä. Tässä pimeydessä tuntuu unelta, että moisia värejä olisi pihalla ollutkaan.                           

Valkoinen kelloköynnös meinasi paleltua kesäkuussa, mutta vauhtiin päästyään kukki kauniisti lokakuun pakkasiin saakka. Ensi keväänä kylvän kelloköynnöksen siemenet myöhemmin. Nyt taimet ehtivät vähän turhan isoiksi sisällä, kun kylmä kevät piinasi ulkona.

Leppoisat kesäillat tarjosivat luonnon taidetta. Suomen kesä on vain niin ihana!

Oi ihana syyskuu

Onpa ihania syyskuun säitä, lämpö hellii ja aurinko paistaa. Hyvä niin, sillä amppelitomaatti on vasta nyt innostunut tekemään kunnolla hedelmiä. Ehkä vielä ehtivät kypsyä, osa on jo punastunut lupaavasti. Jaksaisipa paistaa vielä muutaman päivän.

Sama juttu kuukausimansikalla, jonka pääsato on kypsynyt vasta elo-syyskuussa. Kylmä alkukesä viivästytti kukintaa.

Syyskuun lempeässä auringossa kasvien värit ovat syviä ja  pehmeitä.

Läheltä katsoen keijunmekon kukat ovat varsinaisia taideteoksia. Näillä mekoillahan on alus- ja päällyshameet!

Pihahortensia on ehtinyt availla uusia kukkia keväisen kukinnan jatkoksi. Se on harvinaista. Yleensä syksyllä muodostuneet nuput avautuvat seuraavana keväänä. Jääköhän ensi kesäksi yhtään kukkaa. Olen joka tapauksessa ajatellut talvettaa pihahortensian ensi talvena pihalla uudessa istutusaltaassa. Se kun on kasvanut ja täyttänyt ruukkunsa siihen malliin, että kasvia ei enää meinaa jaksaa kantaa kellariin. Monta vuotta sitä on edestakaisin kiikuteltukin. Nyt kokeillaan talvisuojausta ulkosalla. Kerron keväällä, miten kokeilun kävi.

Hups, tästähän tuli vahingossa vaalenpunainen postaus :). Syysleimut kuuluvat syyskesän värihehkuun. Nämä jaksoivat vielä nostaa nenänsä pystyyn viime viikon rankkasateiden jälkeen.

Nautitaan lämmöstä ja syksyn väreistä!

Tomaatit kypsyvät ja muita hyötymaan kuulumisia

Ensimmäiset siemenestä kasvatetut amppelitomaatit ovat kypsyneet. Itse asiassa ensimmäiset on jo napsittu parempiin suihin kuin karkit ja lisää on kypsymässä. Nami nami.

Sipuleilla on hurja kasvuvauhti. Kuiva ja helteinen sää näyttää ruskettavan varsien nokat, mutta itse sipulit ovat kasvavat hyvin.

Kasvimaan laitaan on puoliksi itsekseen ilmestynyt jos jonkinlaista kukkijaa. Varsinaisesti olen kylvänyt vain ruohosipulin. Päivänliljan alku on joskus tullut siirrettyä tuohon "talteen" ja päivänkakkara on päättänyt saapua itse. Siinähän nuo näyttävät elävän sulassa sovussa, joten kukkikoot perunan ja mansikan vieressä.

Salaattisikermä karkaa kohta naapuriin. Valitettavasti makoisat lehdet kelpaavat myös joillekin öttiäisille. Salaatinlehtiin on ilmestynyt kutsumattomia reikiä. Myös tillissä on tavalliseen tapaan kirvoja. Että näitä vitsauksia riittää!

Tomaatit mökissä palelemassa

Sääliksi käy tomaattiparkoja, kun Suomen keskikesä huitelee lähes pakkasen puolella ja pohjoistuuli tuivertaa. Minulla ei ole kasvihuonetta, joten ripustin amppelitomaatit tarpeettomaksi käyneen leikkimökin terassille suojaan pohjoistuulelta ja rankkasateilta. Muuten tomaateista olisi näillä keleillä tuskin mitään jäljellä. Nyt mökin seinä antaa suojan tuulta vastaan.

Vanhat leikkimökit ovat joskus pihoilla surullisen ja hylätyn oloisia. Anun puutarhassa mökki oli pääsyt uusiokäyttöön puutarhurin työkaluvajana.Oiva keksintö, joka itselläkin on joskus käynyt mielessä. Tänä kesänä 55-vuotias mökkivanhus saa toimia tomaattien kotina.

Mökissä on niin pieni ovi, että aikuisen on siitä hankala ahtautua sisään. Jos leikkimökkiä meinaisi hyödyntää puutarhakäyttöön, pitäisi varmaan puhkaista ovi vasemmasta päädystä. Hmm, ei hassumpi ajatus.

Toistaiseksi Toimelassa ei ole satanut kesäräntää, mutta aika liki pitää. Nimittäin 60 kilometrin päässä Ylivieskassa oli aamulla maa valkoisena. Kuva löytyy Yle Keski-Pohjanmaan facebookista. Hui kauhistus ja vielä juhannusviikolla!

Vielä riippuvat tomaatinraakileet paikoillaan. Tosin aivan vihreinä ja pieninä. Naapurin pikkutytöt olivatkin jos sitä mieltä, että kasvatan vihreitä tomaatteja. Voipihan se olla niinkin.

Helteestä pohjoistuuleen

Kesä oli lämmin, mutta lyhyt. Pari päivää hikoiltiin. Pihalla ei oikein jaksanut tehdä mitään, kun oli niin kuuma. Nyt lämpö on laskenut 12 asteeseen ja tuulee pohjoisesta tosi kylmästi. Yölle on luvissa nollakeliä. Onneksi en langennut kesäkukkien kiusaukseen. Toisaalta kaikki penkitkään eivät vielä ole istutuskunnossa.

Penkkien sijaan olen puuhastellut kevyempiä piha-askareita. Hyödynsin vanhoja astioita. Wok-pannun teflonpinta alkoi irtoilla. Siinä ei enää huvita paistaa, mutta lintujen kylpyaltaaksi se vielä kelpaa.

Pata on paistanut monen sukupolven paistit ja munkkirinkelit. Nyt istutin siihen krassia, saapas nähdä miten toimii istutusastiana. Salaojitin sen kerroksella lekasoraa.

Kevät etenee aikataulussa. Marjapensaista kukalle ovat ehtineet puna- ja valkoherukka, mustaherukka on vasta nupulla. Toivottavasti pakkanen ei puraise. Valkoherukka on vasta viime kesänä istutettu poikanen.

Kuukausimansikan taimet ovat päässeet kokeilemaan kerrostaloelämää. Kovin ovat vielä pieniä ja hentoisia. Saapas nähdä, saammeko niistä marjoja. Tavalliset mansikat penkissä ovat jo nupulla. Mansikkatornista minulla ei ole aiempaa kokemusta, eikä istuttaminen sen reikiin ollutkaan aivan yksinkertaista.

Muutama amppelitomaatin kukka on jo tehnyt hedelmänalun. Jospa nämä tästä, vaikka tuuli ulkoillessa heilutteli reippaasti. Kukkavarret näyttävät helposti napsahtavan poikki tuosta hedelmän yläpuolelta "taitoskohdasta". Jännittäviä aikoja.

Juhlia ja tomaatinkukkia

Pihapuuhat ovat jääneet viime päivinä juhlinnan jalkoihin. Ensin vietettiin hopeahääpäivää ruusujen ja Vanhan Lyhdyn pippuripihvien kera. Tänään opiskelijatytär yllätti ennakkoon äitienpäiväkakulla. Tuoreet mansikat maistuivat kakussa jo kesältä.

Huomenna on vapaapäivä ja silloin olisi tarkoitus iskeä puutarhatöiden kimppuun, kun säänkin on luvattu sopivasti lämpenevän. Tähän saakka on joutunut joka aamu rapsimaan auton lasit paksusta jäästä ja päivälläkin on ollut vain muutama aste lämmintä.
Olin aikeissa jo viikonloppuna siirtää amppelitomaatit lopullisiin kasvatusastioihin, mutta räntäsateen yllättäessä sekin jäi tekemättä. Mutta huomenna, lupaan. Nimittäin elämäni ensimmäinen itse siemenestä kasvatettu tomaatti kukkii!

Routaa, taimia ja rakennuspuuhia

Aurinko paistaa kauniisti ja ikkunasta suorastaan porottaa kuumasti sisälle. Mutta ulkona tuulee kylmästi, öisin on monta astetta pakkasta ja päivisinkin vain jokunen plusaste. Kun lapio jysähti jäiseen maahan, totesin, että vielä ei ehkä sittenkään ole aika kaivella kukkapenkkejä tai kasvimaata.

Paniikki iskee, koska muutamat taimet alkavat olla jo liian isoja sisälle. Kaipaisivat kovasti kesää ja ulkoilmaa, mutta vielä ei voi ajatella edes päiväulkoilua. Ensi vuonnapa tiedän, että ainakin nämä kannattaa kylvää myöhemmin. Nyt taisin panna siemenet multiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Olen latvonut kelloköynnökset moneen kertaan ja toivon, että ne pysyisivät jotenkin nahoissaan vielä muutaman viikon. Köynnöskaaretkin ovat vielä rakentamatta. Kovin nopeakasvuista tuntuu olevan. Tosin yksi taimista otti ja nyykähti, aivan ilman ennakkovaroituksia, vaikka muut kasvavat vihreinä ja rehevinä vieressä. Ota näistä selvää.

Amppelitomaatit hoippuvat sitkeästi ylöspäin, vaikka niiden pitäisi kai jo alkaa taittua alas. Nuppuja on ja taimet ovat alkaneet haaroa. Turhan korkeiksi venyvät ja päivällä kasvatuspaikka on ilmeisesti liian kuumassa, suorassa auringonpaahteessa, kun lehdet tuppaavat iltapäivästä lurpahtamaan. Yön aikana tilanne yleensä kohenee. Vai mistähän tuo voisi johtua? Nämä on pakko siirtää lopullisiin amppeleihin huomenna, vaikka ulos ei ole vielä pitkään aikaan asiaa.

Kuukausimansikat ovat pieniä, mutta tiitteriä. Taidan siirtää nekin mansikkakassiin jo ensi viikolla, että saavat multaa ja voimaa juurilleen. Nämä tuskin ovat kovin herkkiä kylmälle, koska talvehtivatkin ulkona. Jokohan ne kohta uskaltaisi viedä pihalle?

Kun puutarhapuuhat ovat edelleen pitkälti talviteloilla, olemme tänään puuhastelleet pihalle roskakatosta. Siippa rakensi kivistä perustusta ja minä yritin maalailla. Huomenna täytyy maalausurakkaa jatkaa nurkkalaudoista. Maalaaminen ei kyllä ole pätkääkään minun juttuni. Mieluummin kaivelisin niitä kukkapenkkejä. Tässä keskeneräistä projektia, ikkunasta roiskaisten, kun en enää tarkene mennä pihalle kuvaamaan :).

Ps. Lämpimästi tervetuloa blogin uudet lukijat Tuija, Elmeri ja Beate56

Väliaikatiedotus taimista

Kasvun ihmettä on nyt seurattu kolme viikkoa vaihtelevalla menestyksellä. Amppelitomaatit ovat tomeran oloisia, eiköhän niistä saada ne luvatut "hundreds & thousands" pientä tomaattia aikanaan :). Koulin ne eilen erillisiin purkkeihin ja toistaiseksi näyttää hyvältä, vai mitä?

Valkoisen kelloköynnöksen siemenet tuli varmaan kylvettyä turhankin aikaisin. Köynnökset kasvavat silmissä ja vähän epäilyttää, miten niiden käy, ennen kuin on aika muuttaa kasvupaikalle pihalle.

Ruusu-Liisan vinkistä laitoin niille tikut kiipeämistä varten. Tai Ruusu-Liisa taisi puhua langoista, mutta tikut saavat nyt kelvata. Odotan innolla, että saan pation reunaan köynnöstuet näitä varten. 

Myös kuukausimansikat ovat itäneet hyvin. Taimet ovat vielä pieniä, mutta tiitterän oloisia. Pian nekin pääsevät kasvamaan isompaan purkkiin. Eilen hain postista tilaamani "mansikkakassin", johon ajattelin kuukausimansikan aikanaan istutella. Toivottavasti se viihtyy kassissa.

Sarvitähkämunkin pikkuriikkiset alut junnaavat paikallaan. Niiden tulevaisuus ei näytä hyvältä, toistaiseksi.

Heikoiten onnistui amppelipaprika "sweet sunshine". Se ei itänyt lainkaan, ei piikkiäkään kolmessa viikossa :( 

Nyt on lähdettävä ulos nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä.

Maalainen kävi kaupungissa

Kävin viikonvaihteessa Helsingissä. Arvatkaapa huviksenne, mitä maalainen löysi kaupungista kotiin viimeisiksi? No siemeniä! Kukkakaupasta löytyi sopivasti syötävien herkkujen siemenpussit.

Amppelitomaatti, jota mainostetaan pussissa todella satoisaksi lajikkeeksi. Luvissa on pussin mukaan sadoittain, jopa tuhansittain pieniä makeita rypäleen kokoisia hedelmiä. Oliskohan vähän ylisuitsutusta kuitenkin...

Amppelipaprikan puolestaan luvataan tuottavan 200-300 oranssinkeltaista ja miedon makuista, pikkuruista hedelmää per taimi!

Kuukausimansikka mignonette taas on monivuotinen ja rönsytön lajike. Marjoissa pitäisi olla metsämansikan aromia, nam. Sitä odotellassa.

Hukutaankohan ensi kesänä tomaatteihin, paprikoihin ja mansikoihin! Ehkei sentään.