Oikeastaan kiinnitin huomiota käpyihin vasta marraskuulla, kun ripustin tuijaan jouluvaloja. Minusta oli ihana nähdä, että tuijani viihtyy ja haluaa jopa lisääntyä plantaasillamme. Eivätköhän kävyt tuosta katoa vehreyttä ruskettamasta, kun sen aika on.
Enemmänkin minua ihmetyttää, että tämä yksilö on kasvanut samassa, pienessä betoniruukussa jo 15 vuotta. Se näyttää edelleen voivan hyvin. En olisi uskonut, kun kasvin aikanaan pienenä alkuna ruukkuun istutin. Sen kaveri vierestä kuolikin muutaman talven jälkeen, mutta tämä on pärjäillyt.
Ruukku ei ole suuren suuri. Epäilen, että juuriston ympärillä ei enää juuri multaa ole. Kastelen tuijaa kyllä ahkerasti kesällä ja heittelen muistaesani lannoitettakin. Ehkä se niillä porskuttaa vielä tämänkin talven yli. Jännittävää, kuinka vähään jotkut kasvit tyytyvät.






