Näytetään tekstit, joissa on tunniste kävyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kävyt. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. helmikuuta 2020

Käpytuija ruukussa



Viime vuosi taisi olla erityisen hyvä käpyvuosi tuijille. Toimelan tuijat kukkivat ja käpyilivät ruskeasti ja rehevästi. Samaa olen lukenut muistakin blogeista syksyn päivityksistä. En ole ainakaan itse aiemmin törmännyt yhtä runsaaseen käpysatoon.

Oikeastaan kiinnitin huomiota käpyihin vasta marraskuulla, kun ripustin tuijaan jouluvaloja. Minusta oli ihana nähdä, että tuijani viihtyy ja haluaa jopa lisääntyä plantaasillamme. Eivätköhän kävyt tuosta katoa vehreyttä ruskettamasta, kun sen aika on.


Enemmänkin minua ihmetyttää, että tämä yksilö on kasvanut samassa, pienessä betoniruukussa jo 15 vuotta. Se näyttää edelleen voivan hyvin. En olisi uskonut, kun kasvin aikanaan pienenä alkuna ruukkuun istutin. Sen kaveri vierestä kuolikin muutaman talven jälkeen, mutta tämä on pärjäillyt.

 
Ruukku ei ole suuren suuri. Epäilen, että juuriston ympärillä ei enää juuri multaa ole. Kastelen tuijaa kyllä ahkerasti kesällä ja heittelen muistaesani lannoitettakin. Ehkä se niillä porskuttaa vielä tämänkin talven yli. Jännittävää, kuinka vähään jotkut kasvit tyytyvät.

torstai 1. lokakuuta 2015

Havaintoja havuista ja rhodoista


Kun lopultakin olen ehtinyt vähän enemmän pyöriskellä pihalla, olen tehnyt outoja löytöjä. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin lähempää monta vuotta betonipurkissa kasvanutta tuijaa (olisiko timanttituija). Siihen oli ilmestynyt kukintoja tai käpyjä tai siemeniä. Ihan miten niitä sitten haluaakin kutsua.

En ole ennen tuijissani havainnut siementuotantoa, mutta netin mukaan se ei ole mitenkään harvinaista. Ainakaan eteläisessä Suomessa. Näistä ilmeisesti voisi ottaa siemenet talteen ja perustaa tuijaviljelmän.



Viereisen betoniruukun kaverilla ei mene yhtä hyvin. Tuijat on hankittu ja istutettu samaan aikaan, samalla tavalla, samanlaisiin betoniruukkuihin. Mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kun naapuri vieressä tuottaa poikasia ja viheriöi, tämä rassukka ruskistuu jo toista vuotta. En vielä keväällä raaskinut sitä nuijia alas, kun vihreääkin vielä pilkistää. Ehkä olisi jo aika.


Ruskeasta puheenollen, tuota syksyn sulostuttajaväriä on valitettavasti ilmestynyt myös vuosi sitten istutettuihin alppiruusuihin. Rhodot istutettiin altaaseen ihan oikeaan rhodomultaan. Nuppujakin näyttäisi olevan tulollaan, mutta jokin nyt ruskistaa alaosan lehtiä. Allas on kyllä todella märkä. Seisoisiko vesi suodatinkankaan päällä, olisiko se pitänyt re'ittää? Auts.