Sikaa säkissä...

Näitä pieniä söpöläisiä kasvaa nyt hyötymaan kasvulavoissa. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulta menivät sitruunakurkun ja kiekkokurpitsan taimet sekaisin, kun muistuttivat niin kovasti toisiaan.

Nämä pienet ovat halkaisijaltaan vain 5-7 cm ja näyttävät malliltaan minusta lähinnä kiekkokurpitsalta. Siemenpussin kuvissa olivat kyllä värikkäämpiä, mutta hermo ei enää kestä jättää niitä odottamaan kypsymistä. Syksy etenee ja pakkaset voivat olla jo nurkan takana.

Sitten on tällaisia vähän pyöreämpiä ja kooltaan edellisiin verrattuna kolminkertaisia möllisköitä. Nämäkin ovat keltaisia ja malli muistuttaa kurpitsaa. Sitruunakurkkujen pitäisi olla kirkkaamman keltaisia ja ehkä vähän piikkisiä.

Halkaisin pari hedelmää ja ne näyttivät sisältä tällaisilta. Isompi ainakin vaikuttaa kurpitsalta. Mutta tuon pienemmän siemenet voisivat olla myös kurkun siemeniä. Molemmat maistuvat kuitenkin lähinnä kesäkurpitsalta.

Äh. Olivat mitä olivat. Pistelen salaattiin ja leivän päälle. Tuskin ne ainakaan myrkyllisiä ovat. Mutta vähän jäi vaivaamaan, että mihin ne sitruunakurkut katosivat, jos nämä molemmat ovat kiekkokurpitsaa eri koossa?

Oli siellä kyllä yhdessä taimessa tummanvihreäkin hedelmän alku, mutta se mätäni alkuunsa. Muutenkin nämä kurpitsat ovat kovin helposti pilaantuvaa laatua syyssateissa.

Mitä tästä opimme? Kannattaa merkitä taimet kunnolla jo kylvövaiheessa, eikä olettaa, että kyllä ne hedelmät sieltä erottuvat.

Kurkkua ja kurpitsaa, osa 2

Nämä pienokaiset menivät minulta jo pieninä taimina sekaisin, siis kiekkokurpitsa ja sitruunakurkku. Lehdet ja kukat muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Kumpikin on suoltanut koko kesän isoja keltaisia kukkia, mutta hedelmät ovat antaneet odottaa itseään.

Nyt niitä on näköpiirissä. Ja jos tarkkaan katsotte, hedelmän muoto paljastaa, kummasta on kysymys. Ylemmässä näyttäisi olevan kiekkokurpitsa ja alemmassa kuvassa pallomainen sitruunakurkku. Nämäkin kun vielä näkisi kypsinä. Hauska seurata kehitystä.

Ruokaa joka puolella

 

Olen tullut julistaneeksi, että valoisa alkukesä on sitä parasta kesää. Ja niin se onkin, kun kaikki vihreys puhkeaa ja valoisat yöt hellivät. Mutta ei elokuussakaan mitään vikaa ole, nautin tästäkin aivan suunnattomasti. Varsinkin, kun ruokaa voi hakea pihalta suoraan lautaselle ja näkee työnsä tuottavan satoa.

Punainen eli tomaatit vielä puuttuvat lautaselta, mutta kolmenlaista vihreää salaattia ja kesäkurpitsaa löytyy yllin kyllin. Olen myös puputtanut pois kurkkuja, jotka pullistuvat ja pullistuvat, mutta eivät enää näytä kasvavan mittaa.

Ei kurkkuja tule mahdottomia määriä, mutta muutamalle sormelle kuitenkin löytyy 15 senttisiä hedelmiä. Lisäksi avomaankurkkuja. Kesäkurpitsa kasvaa niin, ettei meinaa perässä pysyä.

Sitten on näitä kasvimaan "viherkasveja" eli kiekkokurpitsa ja sitruunakurkku. Molemmat kukkivat komeasti keltaisin kukin ja kukkia on paljon. Mutta hedelmistä ei näy vilaustakaan. Mikähän näissä meni pieleen?

Pak choi eli pinaattikiinankaali kukkii kauniisti ja kukinnotkin olisivat kuulemma syötäviä. Itse olen muutaman kerran paistanut wok-ruokaan pak choita, mutta enimmäkseen popsinut lehtiä salaatissa sellaisenaan. On todella makoisa lisä vihersalaattiin. Nyt harkitsen kaalilaatikkoa tästä.

Mutta mikäs se tämä herkkä kaunotar on? Sehän on tietenkin perunankukka, puikula eli piekonmuikku, kuten täälläpäin sanotaan. Että on kaunis tuo kukka, kun läheltä katsoo. Ketähän varten peruna maailmaa kaunistaa.

Lämpimän elokuun ihanuuden täydentävät marjat sekä puutarhasta että metsistä. Puutarhamarjoja on tulossa ihan kohtalaisesti, mansikkaa löytyy puuron päälle joka päivä. Mustikat ovat täälläkin kypsyneet ja sato on mielestäni hyvä.

Vadelmat ovat vielä aivan raakoja, mutta niitä tulee aivan älyttömästi sekä luontoon että puutarhaan. Oksat suorastaan notkuvat kartteja. Muutaman mesimarjankin olen vuosien tauon jälkeen löytänyt lenkkipolun varrelta. Kyllä meidän kelpaa, kun ruoka kävelee poluilla vastaan.

Varmuuden vuoksi ja vielä vähän lisää

Kun en omista kasvihuonetta, mutta haluan epätoivoisesti yrittää kasvattaa kurkkuja ja tomaatteja, valitsin lajikkeita, joiden kerrotaan menestyvän avomaalla. Sen lisäksi otan käyttöön kaikki keinot, jotka Suomen kesässä ovat sallittuja.

Ensin hankin lavakauluksiin tuet, joita vasten esikasvattamieni taimien on hyvä kasvaa. Nämä olivat muuten ihan käteviä. Tapit sai pisteltyä lavakauluksen reikiin, ei tarvittu kuin yksi insinööri, että se ymmärrettiin :).

Sitten köyttelin pitkäksi venähtäneet kurkut ja vähän lyhyemmät tomaatit paikoilleen. Kurkut kyllä innokkaasti ehtivät jo takertua toisiinsa ja vähän muuallekin ennen ulos pääsemistä.

Pessimistinä hankin myös kaksi tällaista kasvutunnelia lavakauluksiin. Muistelin nimittäin, kuinka surkeilta taimeni näyttivät viime kesänä, kun siirsin ne ulos. Nyt sattui kesän toistaiseksi lämpimin päivä ja yö, eikä taimille ainakaan tunneleissa pitäisi tulla vilu.

Kurkut (Cucumber la Diva), tomaatit (Tomato Outdoor Girl), sitruunakurkut (Cucumis sativus), kiekkokurpitsat ja jäävuorisalaatit multiin, päälle kuorikatetta ja kasvutunneli. Eikä tässä kaikki.

Pitihän taustakin suojata pohjoistuulelta ja tuiskulta. Lopulta sain aikaan melkoisia sarkofageja. Näillä keleillä saattaa jo tulla liiankin kuuma, ainakain kastelu vaatii taitoa ja varovaisuutta :). Mutta ei pitäisi paleltua, vai mitä?

Ja siltä varalta, että joku sittenkin paleltuu (tai paistuu tunnelissa), jäi onneksi muutama varakappale sisälle odottamaan. Tässähän ei ole mitään järkeä. Viimeistään lomaviikon aikana nämä ovat varmaan menetettyjä tapauksia, mutta tänä kesänä ajattelin yrittää tosissani. Jos sitten ensi keväänä se kasvihuone...

Ai niin. Hierojani kertoi tehneensä viime kesänä juuri näin. Tuloksena yksi (1) kypsä tomaatti. Muut eivät ehtineet kypsiksi ja taimet vielä kuivahtivat viikonloppureissun aikana. Että ei kovin toivoa herättävää, mutta yrittänyttä ei laiteta edes viitosvyöhykkeellä. Perästä kuuluu!

Ps. Esittelen näitä värmeitä aivan vain ilokseni, ei maksettuja yhteistyökumppaneita.

Huumorintaju koetuksella

Huumorintajua koetellaan tänäkin keväänä. Tai kesä nyt pitäisi olla, kun kesäkuun toinen päivä on takana tällaisissa tunnelmissa. Vettä tuli vaakasuorassa, luoteismyrsky möyri nurkissa ja aamulla herätessä mittarissa +3 astetta. Iltapäivällä nähtiin jo aurinkoa ja päästiin +8 asteeseen, mutta tuuli edelleen kovaa. 

Toisesta ikkunasta ihailin jälleen myrskyn kaatamaa puutarhakeinua. Angervon oksa oli pamahtanut katoksesta läpi, mutta muuten keinu oli tällä kertaa ehjä. Ihan tuli déjà vu -olo, kun viime heinäkuussa näkymät olivat kovin samanlaisia kuin nyt, kaatuneine keinuineen.

Koivut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla. Pihlajissa on ehkä suurimmat lehdet ja kukkanuput työntyvät esiin samaa tahtia lehtien kanssa. Rysähtääköhän kaikki kerralla, jos ensi viikon puolivälissä saadaan luvattua lämpöä?

Meillä ei sentään tullut lunta eikä rakeita, kuten Oulussa ja kai etelämmässäkin. Kesäkukista ei uskalla kuitenkaan edes haaveilla, kun orvokitkin nyyryävät samassa tilassa kuin istutettaessa.

 

Sisällä kurkut kukkivat ja työntyvät ahtaista ruukuistaan pitkin pöytää. Pitäisi jo päästä ulos, mutta ei puhettakaan mihinkään harson alle ainakaan viikkoon.

Kiekkokurpitsa työntää nuppua, vaikka kasvu muuten on maltillisempaa kuin kurkuilla. Tomaatitkin kaipaisivat jo aurinkoon. Ah, tule jo kesä!

Taimia hyötymaalle

Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?

Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.

Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.

Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.

Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

Mukuloita ja siemeniä

Tulipa taas hankittua mukuloita ja siemeniä, vaikka aivan ajattelin tänä keväänä jättää väliin. Sitten rupesi tuntumaan, että olisihan ikkunanlaudalla mukava olla muutama suppilokukka, Toimelan perinteiseen tapaan. Niinpä tilasin punaisen gloxinian (Etoile de Feu) mukulat. Niistä lähtee tämän kevään kukkatouhu tänä viikonloppuna käyntiin. Aurinkokin helottaa kirkkaalta taivaalta jo kovin keväisesti.

Samalla tilasin kokeeksi myös paketin pieniä, herkkiä heinäliljoja (Zephyranthus Robustus). Niitä pitänee esikasvattaa sisällä ja siirtää sitten ulos. Jos menestyvät kesän, tulee syksyllä taas lisää kellariin kerättäviä talveksi.

Kasvimaalle intouduin kokeilemaan pyöreää, keltaista sitruunakurkkua (Cucumis sativus), jonka pitäisi menestyä myös avomaalla.

Perin amerikkalaisen oloista kiekkokurpitsaa mainostettiin maukkaana, annoskokoisena kurpitsana, jota voi käyttää kesäkurpitsan tapaan. Saapas nähdä onnistuvatko nuo hauskan näköiset hedelmät.

Sitten tavallisempaa kurkkua (Cucumber la Diva) ja runkotomaattia (Tomato Outdoor Girl). Toivotaan lämmintä kesää, kun edelleenkään en omista kasvihuonetta.

Salaateista ajattelin kokeilla jäävuorisalaattia sekä pieniä keriä muodostavaa Lettuce Tom Thumbia. Lisäksi tuli tilattua Pak Choin siemeniä. Sen lehtiä käytetään kypsennettyinä, mutta sisemmät lehdet maistuvat myös raakoina. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Tästä se lähtee. Lajikkeet on hyvä kirjata blogiin muistiin. Syksyllä ja seuraavana kesänä tulee aina ihmeteltyä, että mitähän se taas olikaan, jota viime kesänä kokeilin.

Ai niin, meinasi unohtua! Hännänhuippuna vielä ruusunätkelmää pation köynnöskehikkoon.