Pitkä ja pimeä talven törötys päättyy omalta osaltani yleensä loppiaiseen, kun joulukoristeet riisutaan ja päivät alkavat pidentyä. Kukonaskel päivässä tuntuu lyhyeltä ihmispolon elämässä, mutta ihmeellisesti valo vain lopulta voittaa ja paljastaa niin myrskyn sotkemat ikkunat kuin puutarhan risutkin. Kevät on jo melkein ovella.
On aika suunnitella pihatöitä. Muiden puutarhablogien innoittamana ja inspiroimana minulla on jo mielessä monta projektia. Itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen. Saapas nähdä mitkä kaikki haasteet saan toteutettua.
Alla näkyvään ryteikköön ei valitettavasti pystynyt Eino eikä Seijakaan. Myrskyn tieltä lakosi naapurista komeita mäntyjä, mutta tämä onneton pöheikkö seisoo tanakasti sijoillaan.
Alunperin paikalla on ollut vuorimänty, josta ovat jäljellä nuo pari maata viistävää oksaa. Keskelle mäntyä on putkahtanut jo hävitetyn poppelin poikanen, joka sekin on jo ehtinyt miehen ikään. Ja eikös tuonne vasemmalle puolelle ole hiipinyt aitapensaista versonut unkarinsyreeni.
Haluaisin totta tosiaan eroon koko ryteiköstä. Tilalle kaunis ja näyttävä, mutta kohtuullisen helppohoitoinen istutus, kiitos. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta keväällä aion yrittää.
Mitähän siihen laittaisi, antakaapa vinkkejä? Paikka on aika suojainen talon länsipuolella. Aurinko paistaa ja tilaa on joka suuntaan reippaasti. Siis aika näyttävää saisi olla, ei mitään pientä piiperrystä.
Haluaisin pihalleni lumipalloheisin, mutta jotkut väittävät, että siitä joutuu joka kesä myrkyttämään tuholaisia. Pitäneekö paikkansa?
Jos tekisi puolipyöreän tai pyöreän istutusalueen, johon laittaisi keskelle korkeaksi kasvavaa, kukkivaa pensasta kuten juuri lumipalloheisiä. Ympärille pienempää kukkivaa, havuja ja johonkin väliin sipulikukkia. Suunnitteluapu ja vinkit kelpaavat! Kerron sitten kesällä, miten ryteikön muodonmuutoksen käy.