Marjat kypsyvät

 

Kuivan heinäkuun jälkeen marjasato kiittää virvoittavista sateista. Pikkuriikkisen karviaispensaamme marjat alkavat muuttua punaisiksi. Heh! Olin jo unohtanut, että uusi pensas oli punaisia marjoja tekevä ja hämmästyin, kun marjat alkoivat vaihtaa väriä. Niin lyhyt on ihmisen muisti, ei edes elokuusta elokuuhun, näemmä!

Valkoherukka on pensaassa kuultavan kaunis marja. Lautasella se tuo mieleeni sammankonkudun, mutta jos sitä ei ajattele, maku on hyvä. Muistuttaa punaherukkaa, mutta ehkä hiukan miedompi.

Pienet Salla-puun omput ovat normaaliakin pienempiä. Liekö elokuun sade niille enää avuksi? Koristeomenapuun hedelmät ovat kypsyttyään makeita, mutta jos ne näin pieniksi jäävät, viitsiikö niitä edes kerätä. Linnuille ainakin maistuvat.

Puutarhavadelmia on saatu jonkin verran, mutta pieniä ja kuivakoita. Luonnosta en ole vadelmia edes etsinyt, kun ohimennen olen vilkaissut, että kuivuneita ovat.

Kolmeen vanhaan mustaherukkapensaaseen tulee satoa niukalti, mutta jonkin verran kuitenkin. Näille sade ehkä ehtii marjan kokoa kasvattamaan.

Myös punaherukkapensaat ovat kymmeniä vuosia vanhoja, mutta ne jaksavat edelleen tuottaa satoa. Punaherukoista saamme makoisat mehut syksyksi. Tykkään itse syödä niitä myös pakasteesta jogurtin kanssa ja tehdä piirakaksi.

Aina marjoja lopulta tulee parille syöjälle riittävästi, olipa kesä millainen tahansa. Mustikkaakin on löytynyt vastoin median uutisointia meilläpäin paikoin ihan hyvin. Kun menee kosteille paikoille, marjan kokokin on ihan hyvä. Onpa löydetty suu makeaksi hillastakin. Hyvä marjavuosi siis Toimelan suunnalla!

Pensasmustikkaa tekisi mieli pihalle istuttaa, mutta ei ainakaan tänä kesänä saatu aikaiseksi.

Marjakaveri

Herukoita tulee tänä vuonna Toimelaan enemmän kuin vuosiin. Mustaherukat on säilötty. Valkoherukkapensas on vielä aika pieni, mutta niitäkin keräsin eilen pakasteeseen ja syödä napostelin.

Valkoherukkapensas muistuttaa punaherukkaa ja marjojen makukin on lähes sama, mutta minusta valkoherukka on hieman punaista miedomman makuinen.

Marja on kaunis, väritön ja läpikuultava. Ne ovat kuin helmiä astiassa. Toisaalta tunnelma valkoherukan marjojen suhteen on hiukan kaksijakoinen. Kaunis ja maukas kyllä, mutta toisaalta jostakin syystä ulkonäkö assosioituu minulla sammakonkutuun. Älkää kysykö miksi, en tosiaankaan tiedä!

Marjapensailla ei tarvinnut tällä kertaa olla yksin, vaan kaverina oli tällainen piikkipallo.  Siili tuhisteli kaikessa rauhassa pensaasta toiseen, välillä rapsutteli takajalalla korvantaustaa ja jatkoi matkaa. Minusta se ei piitannut tuon taivaallista.

Eppu-kissa pyllistää kesäherkkujen jälkeen takapuolensa kissanruokapusseille, mutta tälle kaverille kissanruoka maistui. Nuoli vielä lautasenkin päälle.

Vähän huolestutti, että ahmiiko kaveri itsensä ähkyyn moisen  herkun äärellä. Lopulta sen piti jo kiivetä lautaselle. Aika pienikokoinen tämä siili oli, pihalla on kesän aikana näkynyt isompiakin. Asustelevat leikkimökin alla, toivottavasti selviävät talvesta.

Tomaatti punastuu

Jos ei ole itse kokeillut kasvattaa tomaattia siemenestä saakka avomaalla kypsäksi  ja syötäväksi, ei ehkä voi täysin ymmärtää, minkälaisen riemun ensimmäisen tomaatin punastuminen kasvattajassa saa aikaan. Nyt se on siis tapahtunut! Lukuisista vihreistä raakileista ensimmäinen osoittaa kypsymisen merkkejä.

Lupaa vielä viikon verran ainakin lämpimiä päiviä. Jospa näistä edes muutama pääsisi täyteen punaan ennen syksyä. En välttämättä itsekään uskonut, että avomaalla onnistuisin. Tuntuu hienolta :). Pienet on ilot, jne...

Kurkkuja olen jo muutaman ehtinyt syömään. Tämä kasvulavasta yli jäänyt yksilö päätyi amppeliin ja pyrkii nyt sisään leikkimökkiin. Liekö syksyä enteilee. Tuolla lehtien alla muuten pötköttelee kohta syötävän kokoinen kurkku. Ei siis kannata heittää keväällä ylimäräisiä taimia pois, vaan tunkea ne jonnekin ja lähes unohtaa. Palkinto saattaa odottaa loppukesästä.

Satokausi on muutenkin niin mahtavaa, että aivan henkeä salpaa. Marjalaji toisensa perään kypsyy syötävän herkulliseksi niin, ettei meinaa perässä pysyä.

Harakat vain ovat keksineet uuden eineen sen jälkeen, kun rakensimme mansikkamaalle häkin marjojen suojaksi. Lihava herra harakka tepastelee herukkapensaalle, taittaa taitavasti nokkaansa kokonaisen marjatertun ja siirtyy nurmikolle syömään. Rastaat sentään vievät vain marjan kerrallaan, mutta nämä ahnehtijat koko tertun :(.

Aika pitkällähän tässä jo syyskesää mennään, vaikka hellelukemissa vielä ollaan. Sen huomaa esimerkiksi omenoista, jotka myös ovat saaneet poskensa punaisiksi. Sallan hedelmät ovat pieniä, mutta makeita. Kohta päästään niitäkin maistelemaan.

Syksyn enteitä

Kylläpä kesä onkin lyhyt! Pari päivää sitten hikoilin vielä pihapuuhissa, olihan lähes helle. Kukat kukkivat ja hyötymaan sato kypsyi. Ja äkkiä eilen illalla olikin niin syksyn tuoksu ja tuntu. Muutaman päivän rankat vesikuurot ovat piiskanneet osan kesäkukista maan rakoon.

Kasvimaalla ja marjapensailla pitää kiirettä. Vaikka yritän kaikkeni, en pysy kesäkurpitsojen tahdissa. Ne tuntuvat kasvavan yhdessä yössä jättiläisiksi. Jos ei tietäisi, että kurpitsojen kaverina kuvassa on kirsikkatomaatteja, eikä tavallisia tomaatteja, voisi kuvittellakin nuo vihreiksi jättiläisiksi. Turhan isoiksi ovat kuitenkin päässeet. Keltainen kesäkurpitsa ei näytä olevan yhtä hanakka kasvamaan kokoa.

 

Vadelmasato on runsas ja ennen kaikkea hämmästyttävän puhdas. En ole löytänyt Maurin makeista ensimmäistäkään matoa. Luonnonvadelmiakin olisi runsaasti, mutta en ole ehtinyt niitä ainakaan vielä poimimaan. Paitsi ohimennen suuhun.

Mustikassa on käyty muutaman kerran ja satokausi jatkuu edelleen. Mustikoita on täällä kohtalaisen hyvin metsissä, mutta valitettavan paljon on puolittain pilallisia marjoja. Taitaa olla jokin mustikan tauti, joka lytistää marjasta toisen puolen. Tuskimpa "tautipuolien" syöminen olisi vaarallista, mutta perkatessa niitä tule napsittua pois. Saalis pieneneekin siinä vaiheessa kovasti.

Jos on mustikoita metsässä, on myös hyttysiä. Ne eivät tänä kesänä näytä lainkaan lannistuvan. Usein elokuulla saa marjametsässä jo olla aika rauhassa, mutta ei tänä vuonna.

Minulla ei ole pihalla pensasmustikkaa. Hyttysten ja "tautipuolien" vuoksi harkitsen jalostetun mustikan hankintaa. Samanlainen makuero taitaa olla kuin puutarhavadelmassa ja luonnonvadelmassa.

 
Pieni valkoherukkapensaan alkumme teki kokoonsa nähden ihan hyvän sadon. Marjat ovat mielenkiintoisen näköisiä. Maistuvat punaherukalta, mutta tuovat ulkoisesti mieleen sammakonkudun :).

Punaherukkaa tulee edellisten vuosien tapaan kahdesta pensaasta ihan riittävästi. Mustaherukkapensaat ovat vanhoja ja vaikka niitä on enemmän, marjoja tulee vähemmän kuin punaisia. Ehkä kuitenkin enemmän kuin viime vuonna.

Aloitin mustaherukoiden poimimisen tällä viikolla ja ämpärin reunalla köllötteli tällainen kaveri. Se näytti erehdyttävästi mustaherukkatertun vihreältä osalta. Osasi mokoma jähmettyäkin paikalleen ihan tikuksi, kun sitä tutkailin. Matohan se oli. Luontokappaleilla itsesuojeluvaisto pelaa, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa.

Kun syksy painaa päälle, aurinko jää sadepilvien varjoon ja illat viilenevät, mansikkasatoni uhkaa jäädä raa'aksi. Istutin keväällä uusia, jatkuvasatoisia taimia. Niissä on vielä valtavasti raakileita, jotka näyttävät myös jäävän vaaleiksi. En usko, että kaikki ehtivät  kypsyä.

Helteestä pohjoistuuleen

Kesä oli lämmin, mutta lyhyt. Pari päivää hikoiltiin. Pihalla ei oikein jaksanut tehdä mitään, kun oli niin kuuma. Nyt lämpö on laskenut 12 asteeseen ja tuulee pohjoisesta tosi kylmästi. Yölle on luvissa nollakeliä. Onneksi en langennut kesäkukkien kiusaukseen. Toisaalta kaikki penkitkään eivät vielä ole istutuskunnossa.

Penkkien sijaan olen puuhastellut kevyempiä piha-askareita. Hyödynsin vanhoja astioita. Wok-pannun teflonpinta alkoi irtoilla. Siinä ei enää huvita paistaa, mutta lintujen kylpyaltaaksi se vielä kelpaa.

Pata on paistanut monen sukupolven paistit ja munkkirinkelit. Nyt istutin siihen krassia, saapas nähdä miten toimii istutusastiana. Salaojitin sen kerroksella lekasoraa.

Kevät etenee aikataulussa. Marjapensaista kukalle ovat ehtineet puna- ja valkoherukka, mustaherukka on vasta nupulla. Toivottavasti pakkanen ei puraise. Valkoherukka on vasta viime kesänä istutettu poikanen.

Kuukausimansikan taimet ovat päässeet kokeilemaan kerrostaloelämää. Kovin ovat vielä pieniä ja hentoisia. Saapas nähdä, saammeko niistä marjoja. Tavalliset mansikat penkissä ovat jo nupulla. Mansikkatornista minulla ei ole aiempaa kokemusta, eikä istuttaminen sen reikiin ollutkaan aivan yksinkertaista.

Muutama amppelitomaatin kukka on jo tehnyt hedelmänalun. Jospa nämä tästä, vaikka tuuli ulkoillessa heilutteli reippaasti. Kukkavarret näyttävät helposti napsahtavan poikki tuosta hedelmän yläpuolelta "taitoskohdasta". Jännittäviä aikoja.