sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vanha kansa tiesi: Maaliskuu maata näyttää!


Vanha kansa sanoi, että maaliskuu maata näyttää. Niinhän se näyttää, myös huippulumisena talvena. Alkukuusta usko meinasi loppua, kun metrin hanget peittivät kaiken. Mutta kas, kuluneella viikolla lämpötila vilahti lähelle +10 astetta päivisin ja kevät alkoi edetä pikakelauksella.

Yhtenä päivänä otin kuvan autotallin katoksen reunalta riippuvista jääpuikoista, kun siinä niin mukavasti rivissa nököttivät.


Jäätaide on katoavaista, nimittäin tunnin kuluttua ensimmäisten kuvien ottamisesta...



...puikoista oli jäljellä enää pienet tyngät. Vesi lorisi ja lumimassa katolta valui alas. Huimalla nopeudella kevät etenee.




Rusakoita on tänä talvena todella runsaasti. Niitä loikkii työmatkalla auton eteen teillä ja piha on täynnä polkuja. Vielä lumi kantaa jänistä ja loikkiminen sujuu kepeästi.




Kaikille loikkiminen ei ole yhtä helppoa. Meinattiin miehen kanssa tänään kiertää luontopolku, mutta jouduttiin palaamaan takaisin. Lumi oli tallatusta polusta huolimatta pehmentynyt ja jalat upposivat puoleen sääreen sulamisveteen lumen alla.

Melkoinen lenkki siitä tulikin, kun kahlasimme samoja jälkiä takaisin litimärin jaloin. Onneksi aurinko lämmitti ja yläpäässä oli hiki. Seikkailu tämäkin.




Sattuipä käteen kissanohran siemeniä ja päätin kylvää niistä pääsiäisruohoa käytettyyn sushirasiaan. Tuli valitettavan harva, koska siemeniä olikin pussinpohjalla vähemmän kuin kuvittelin. Mutta sushirasia toimi hyvin läpinäkyvän kannen kera. Taidan hyödyntää rasioita muutenkin kylvöpuuhissa.

Nopeassa keväässä yksi asia on päässyt unohtamaan: En ole muistanut huputtaa alppiruusuja! Viikko sitten ne olivat vielä lumen peitossa lähes kokonaan, mutta nyt suojaus kovalta kevätauringolta olisi tarpeen. Huomenna on pantava toimeksi ja kahlattava niiden luo lumessa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Koulutusta ja kasvatusta

 


Viirivehka palkitsee kastelijansa herkällä kukinnalla kevätpäivänseisauksen aikoihin. Kestävät kukat ilahduttavat pitkään.

Taimien kasvattaminen on tässä vaiheessa kevättä yhtä koulimista. Mies tuumikin aikansa kuunneltuaan, että "tuohan kuulostaa jo koiran kasvatukselta". Ehkä ei kuitenkaan yhtä intensiivistä, mutta jokainen yksilö on erilainen myös kasveissa.

Viikko sitten koulin paprikat, ananaskirsikat, kesäpäivänhatut, tuoksupielukset ja kelloköynnökset.




Kelloköynnökset ovatkin viikossa äityneet hujaan kasvuun. Yleensä en ole kelloköynnöksiä juuri leikellyt, mutta tänä keväänä ajattelin saksia taimet. Ne kun tuppaavat kasvamaan ennen kesää aivan liikaa ja takertuvat kaikkeen mahdolliseen ympärillään.





Toista sijaa kasvussa pitävät tällä hetkellä paprikat. Olen oikein tyytyväinen tomeriin taimiin, jotka ovat koulimisen jälkeen viikossa tukevoituneet.




Ahkeraliisojen pienuutta ja heikkoa itävyyttä kauhistelin jo aiemmin. Tilanne ei ole juurikaan parantunut, mutta en jaksanut enää odotella mahdollisia myöhäisiä itäjiä matkaan, vaan koulin nämä muutamat tänään. Pieniä ovat vieläkin, mutta jospa niistä muutaman ahkeran kukkijan kesäksi saisi kasaan.




Viikko sitten kylvin tomaatteja paria lajiketta sekä sametttikukkia. Kaikki ovat lähteneet jo kasvuun, mutta koulimista pitää vielä odottaa ensi viikonloppuun.




Tämä aika on aivan ihanaa! En meinaa uskoa, että pikkusiemenistä tosiaan kasvaa jotain niin kaunista ja suurta kesäksi. Kevään mittaan taimikasvatuksen ihmeisiin ehtii taas kyllästäykin, mutta vielä ei ole sen aika.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Kiinanruusun kasvatus pistokkaasta?


Vanha kiinanruusuni voi hyvin ja täyttää lupaa kysymättä vinttikamaria. Joka kevät leikkaan siitä reippaasti oksia ja toiveikkaasti työnnän eläväiset vihreät pistokkaat veteen. Sitten jään odottamaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Useampana kevänä niin elinvoimaiset pistokkaat ovat nahistuneet maljakkoon ja lopulta olen heittänyt ne pois.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa, miten kiinanruusua saisi lisättyä pistokkaista? Anoppi on kasvattanut minun yksilöni alunperin sukulaiselta saamastaan pistokkaasta. Se oli jo mullassa ja hyvässä kasvussa, kun sen sain. Nyt ei anopilta enää voi kysyä, miten lisääminen tapahtuu.


Tuleeko noista valkoisista nystyistä mahdollisesti juuret, jos maltan odottaa? Siis vaikka lehdet nahistuvat, voiko varsissa olla elämää? Vai olisiko pitänyt työntää suoraan multaan? Kertokaa!

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Naistenpäivän löytöjä multapurkeista


Aurinkoinen oli naistenpäivä ja ihanasti piristävät hankien keskellä värikkäät krysanteemit. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä päivä! Minulla oli etätyöpäivä, mutta iltasella kävin nautiskelemassa hienosta ulkoilukelistä.



Hämmästelin myös pikkuriikkisiä ahkeraliisan alkuja. Usko on taas koetuksella. Mahtaako noista tosiaan kasvaa purkin täyttäviä kukkia? Maasta se pienikin ponnistaa.



Kelloköynnökset ovat toista maata. Hyvä ihme kuinka pontevina ne jo puskevat kohti aurinkoa!


Ananaskirsikat kuuluvat myös kääpiösarjaan, ainakin tässä vaiheessa. Kun nyt vähän kasvaisivat, että pääsisi koulimaan taimet.



Paprikat puolestaan kasvavat ihan eri tahtiin ja voimakkaina. Uskon, että nämä taimet pärjäävät haastavissakin olosuhteissa, kun tällaisen Siperian talven keskellä jaksavat noin hienosti itää.

Tässäpä naistenpäivän taimipäivitys. Ensi viikonloppuna ehkä pääsen koulimishommiin.