Kaivattu kesä

Toimelan kevät on ollut kylmä ja kuiva. Kesän tuntua on saatu vasta parina viime päivänä ja vettä kaivattaisiin kovasti. Perennat sentään ovat lähteneteet jo kasvuun. Koivuissa ja syreeneissä lehdet ovat tosi pienet vielä.

 Raparperi ei kylmästä keväästä säikähdä. Vartta kasvaa jo mukavasti.

Marjapensaistakin huomaa, että pitkällä kesää kohti ollaan matkalla. Uudet marjat jo kukkavaiheessa tulossa musta-, puna- ja valkoherukoissa.

Säitä uhmaten olen tuonut taimet ulos, mutta harsoa ja suojaa tarvitaan vielä. Yöt ovat olleet viileitä ja päivälläkin pohjoista tuulta on riittänyt. Harson alla salaatti ja yrtit jo itävät. 

Amerikanpelargonioita mainostetaan säänkestäviksi. Tuskinpa nekään hallasta pitävät. Olenkin kärrännyt istutuksia kottikärryillä edestakaisin autotalliin ja ulos.

Pari yötä ovat istutukset jo viettäneet reippaina omilla paikoillaan. Eiköhän tämä tästä kesäksi muutu.

Kannatkin kaivoin ja kohopenkkiin. Kukkia ei näy. Viime vuonna eivät mokomat kukkineet ollenkaan. Nyt olen yrittänyt lannoittaa kannoja reippaasti, jotta kukka-aiheita syntyisi. Jos tänäkään vuonna en saa näihin yhtään kukkaa, tuskin kannat näkevät seuraavaa suvea. Vaikka lehdet ovat ihan kauniita, en jaksa viherkasveja kellarissa säilytellä ja esikasvatella.

 

Viherkasveista puheenollen: Yhden aloen ajattelin taas uhrata Suomen hyytävälle suvelle. Seurakseen saa ehkä pehmytmesiheinää, sateenkaaribalsamia ja hirssiä. Saapas nähdä, mitä näistä syntyy.

 

Aloe veran sisäyksilö ehti jo avata kukkansa. Kohta se alkaa roiskia mettä ja sotkea ikkunaa. Näin on ainakin aiemmilla kerroilla käynyt.

Aloe muutti ulos ja tulppaanit esittäytyvät

Aloe vera uhmaa syksyiseltä tuntuvaa myrskyä ja muuttaa kesäkuun kunniaksi pihalle. Tämä jättiläinen vietti viime kesänkin ulkona hyvällä menestyksellä. Eiköhän tuo tarkene, vaikka vähän sataa ja tuulee.

 

Aveceiksi Aloe sai Uuden Guinean Liisan ja pehmytmesiheinän. Toivottavasti viihtyvät keskenään aamuaurinkoisessa porraspäässä.

 

Tuntuu vähän hullulta postailla vielä sipulikukista, kun kesäkuuta jo eletään. Toukokuu oli kuitenkin niin kylmä, että tulppaanit ovat avautuneet kovin hitaasti. Ensimmäisenä vauhtiin pääsivät oransseina henkuvat Ballerinat.

Olen kovasti odottanut mustia sankareita. Niitä näiden pitäisi kaiken muistin ja järjen mukaan olla, mutta näyttävät nuppuina yllättävän punaisilta. Laji on siis Black Hero. Tuleekohan näistä vielä mustia?

Myös pienet valkoiset Galgary -tulppaanit ovat lopultakin kukassa.

Pienimmät joukossa ovat kuitenkin nämä monihaaraiset pikkutulppaanit, joita sain viime syksynä kaupantekijäisinä kukkasipulien mukana. Minulla ei ole enää harmainta aavistusta, mitä nämä olivat nimeltään. Söpöjä "terttutulppaaneja" kuitenkin.

Istutin viikonloppuna puutarhalta ostamiani kesäkukan taimia ulos. Itse kasvattamiani en tietenkään vielä raaskinut viedä kokonaan ulos, kun luvassa on kylmää sadetta ja myrskyä. Mikähän siinä on, että lähes ilmaisia itse kasvatettuja säälii paljon enemmän kuin rahalla kaupasta ostettuja isompia ja komeampia taimia?

Ihaillaan vielä vähän aikaa sipulikukkia, kesäkukat ehtivät myöhemminkin.