tiistai 26. huhtikuuta 2022

Pahuksen rusakot

 
Rusakot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja viime talvi oli niiden kulta-aikaa. Työmatkoilla niitä loikkii päivittäin tielle ja myös auton alle jääneitä rusakoita näkyy lähes päivittäin. Toimelan pihapiirissä on käynyt koko talven iso - tai isot, en tiedä onko sama yksilö aina - rusakko syömässä lintulaudan alla ja näköjään muuallakin. Papanoita on piha täynnä.
 
Talvella minusta oli hauska katsella hämärissä saapuvia jättijänöjä, jotka tulivat pihalle kuin kotiinsa. Ovat melkein kengurun kokoisia. Enää ei ole hauskaa. Kun lunta on ollut paljon ja rusakot todella suuria, ne ovat ulottuneet  järsimään korkealle. Esimerkiksi kaikki omenapuiden oksien latvat on napsittu ja suojaamattomat rungot kuorittu.

 
Heikosti tuli koristeomenapuita suojattua, mutta tuskinpa mikään suojaus olisi tässä edes auttanut. Jopa Makamik-omenapuu on maistunut, vaikka sen väkevät hedelmät eivät kelpaa edes linnuille.
 
Eipä tarvitse puutarhurin omenapuita leikellä. Mitä nyt karuimman näköisiä oksantynkiä sahailin kokonaan pois. Vadelmia en ole enää jaksanut edes surra, kun ne syödään joka talvi.
 
 
Istutin muutama vuosi sitten talon länsipäätyyn valamonruusuja. Moni epäili, että ne kasvavat liian isoiksi. Ei pelkoa! En tiedä mistä rusakkojen suut on tehty, mutta piikit eivät tunnu missään, kun ne rouskuttavat myös ruusujen versot.


Toki näitä on hyvä välillä siistiä ja leikelläkin, mutta ehkä minulla ja rusakoilla on toteutuksesta hiukan eri näkemys. Valamonruusujen paikka on sellainen, että ei haittaisi, vaikka kasvaisivat parimetrisiksi pöheiköiksi. Tällä menolla eivät taida kasvaa.

5 kommenttia:

  1. Nyt oli meidänkin vanhaa menapuuta hieman yritetty maistaa kotona. Onneksi vain vähän. Meillä oli runko suojattu todella korkealta. Mutta ne pirulaiset nousevat takajaloilleen ketterästi. Ensi talvena pitää muistaa talloa lunta koko ajan ympäriltä sitä mukaa kun ja jos sataa. Lunta oli niin paljon että se mahdollisti tämän tänä talvena.

    VastaaPoista
  2. Eilen leikoin pahoin syödyt oksat omenapuista. Oli kaluttu ihan ympäri osa, ja korkealta. Ei auta, toivottavasti harmituksesi haihtuu pian taivaan tuuliin.

    VastaaPoista
  3. Nauratti tuo ilmaus "kengurun kokoisia" :D Isojahan ne rusakot toki ovat ja joukossa on melkoisia jättiläisiäkin. Ikävä, että mellastivat puutarhassasi. Toivottavasti puut ja pensaat eivät kaikki ole mennyttä.
    Rusakoita oli tänä talvena hirmuisesti ja olivat vielä melkoisen nälkäisiäkin kun luonnossa kaikki sapuska oli hangen alla. Meillä on osalla puista 150-senttiset verkot ja lopuilla 120-senttisiä. Kävin muutaman kerran talven aikana lapioimassa kaikkien ympäriltä lumet melkein maanrajaan asti pois. Pensaille laitoin sen korkuiset verkot, että kun lunta on niin paljon, että rusakot pääsisivät verkkojen yli, olisivat myös pensaat jo hangen alla turvassa. Meillä ei tuhoja siis tullut (paitsi suojaamaton alppikärhö meni). Kantapään kautta on opittu, että kannattaa verkottaa oikeasti kunnolla ja tarkistaa vielä talven aikanakin monta kertaa, että suojat pitävät kasvit edelleen turvassa.
    Naapurilta syötiin viime talvena omenapuu pahasti, mutta oikeilla hoitotoimenpiteillä alaoksista ja rungonnysästä oli vielä viime kesänä kasvamassa ihan kelpo puu. Tänä talvena samainen puu kaluttiin sitten ihan kaljuksi maata myöten, vaikka naapuri oli laittanut korkeammat verkot ympärille ja madalsi hankea verkon ympäriltä muutaman kerran talven aikana. Rusakko oli ilmeisesti päässyt kuitenkin taivuttamaan verkon yläreunan alas ja kiivennyt häkin sisälle herkuttelemaan. Nyt ei ole sitten enää puussa mitään pelastettavaa. Peijakkaan neuvokkaita ovat nälkäiset pitkäkorvat.

    VastaaPoista
  4. Meillä on omenapuun ympärillä korkea ja leveä verkko, samoin luumupuut on suojattu. Angervoja on karsittu ja näköjään suklaakirsikkaa ja marja-aroniaakin on maisteltu. Onneksi ei liikaa. Pupuja on nytkin joka päivä ja yö viereisellä pellolla ja käyvät välillä pihallakin. Siispä kevätkukkijatkin on verkon alla, varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  5. Viime talvesta viisastuneena suojasin nyt paremmin kaikki mitä hoksasin ajatella. Meidän pihan Makamikit on jo vanhoja, eikä ne ole koskaan joutuneet pupujen syömäksi. Tänä talvena oli kelvannut. Toisen runko oli kaluttu ihan kaljuksi. Laitoin siihen puutarhalta saamani ohjeen mukaan haavasuojaa ja kevensin vähän oksistoa. Pitäisi selvitä kuulemma. Jää nähtäväksi.

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!