Uusintana pyytämättä

Uskomattoman lämmin ja upea syksy on saanut ihmeitä aikaan pihalla. Moni kasvi on lähtenyt uudelle kierrokselle. Esimerkiksi pihahortensia kukki alkukesän etupihalla ja vietti hellekauden vähän sivummalla perennapenkin keskellä. Syyskuussa saamme nauttia jälleen hortensian kukinnasta.

Kukat eivät ehkä ole yhtä komeita kuin keväällä, mutta ihan mukavasti piristävät syksyä nämäkin. Kunpa pakkaset malttaisivat vielä hetken odottaa.

Toivottavasti tämän saa  vielä talvehtimaan ilman kylmiötä, joka sanoi kesällä sopimuksen irti. Siellä hortensia on talvet viihtynyt.

Mietin myös, mahtaako hortensia kehittää vielä kevääksi uudet nuput kuten aikaisempina kesinä. Vai viekö syyskukinta mehut.

Sisältäkin löytyy sitkeitä sissejä. Kiinanruusu on kukkinut koko kesän. Gloxiniat pitivät siestaa elokuun, mutta syyskuun saapuessa ne innostuivat uudestaan kukkimaan. Ei yhtä isosti ja monin kukin kuin keväällä, mutta aivan komeasti kuitenkin. Eipä ole tällaistakaan Toimelassa ennen tapahtunut. Ihmekesä!

Entäpä nämä, pienet ja pippuriset orvokit? Amppeliorvokit siemensivät pöydän alle ja tässä tulos. Koko kivijalan vierusta täynnä pientä orvokkia. Mullasta ei ole tietoakaan, vain pelkkää hiekkaa laattojen välissä.

Jotkut ovat vai sitkeämpiä kuin toiset. Vähällä oli, että en nyhtänyt näitä rikkaruohoina pois. Nyt näyttävät ihan hauskoilta tuossa, valitsemassaan paikassa.

Gloxinian ennätyskukinta

Voi mahdoton, kuinka gloxiniat ovat tänä vuonna innostuneet kukkimaan. Minulla on näitä lähes joka kevät pari kappaletta ikkunalla, mutta näin isoiksi eivät ole koskaan ennen kasvaneet. Kukat ovat halkaisijaltaan kymmensenttiset ja niitä riittää. Nuppujakin vielä tulossa.

Mikähän ihme siinä on, että aivan samalla tavalla kasvattaen saa eri  vuosina erilaisia lopputuloksia. Intoni näihin "kellokkaisiin" vain kasvaa tämän kokemuksen jälkeen. Ensi vuonna enemmän mukuloita multiin. Ja eri värisiä myös.

Kaiser Friedrich on kaunis, mutta jonakin vuonna kasvattamani liila Kaiser Wilhelm kenties vielä hienostuneempi.

Kevät tulee lotisten

Jihuu, vesi lotisee räystäistä ja hanget ovat tipahtaneet muutamassa päivässä kymmeniä senttejä! Vielä on matkaa kesään, mutta suunta sentään on oikea. Lämmenneen ilmanalan ovat havainneet myös gloxinian mukulat, jotka ovat alkaneet työntää esiin karvaisia lehtiään. Lämmöllä on ihmeellinen vaikutus.

Kellarista esiin raahaamani pihahortensia on avaamassa ensimmäistä nuppuaan. Montaa nuppua ei näytä valmiina olevankaan. Ehkä niitä ehtii kehittyä kesän mittaan lisää, jos säät ovat suotuisat.

Kasveja seuraillessa alkaa itsekin uskoa, että kesä tulee. Mutta sitä ennen pitäisi kuurata likaiset ikkunat ja vaihtaa keväisemmät värmeet vaatekomeron perukoilta esiin. Kevättöitä nekin.

Mukulat multiin

Oli kolme vapaapäivää viime viikonloppuna, aurinko paistoi ja rupesi kevättämään. Innostuin vaihtamaan huonekasveja uusiin multiin.

Multapusseja kaupasta hakiessa mukaan tarttui myös mukuloita. Nekin istutin jo purkkeihin, vaikka muutamaa päivää ja Siperian pakkaslukemia viisaampana ihmettelen, olisiko kannattanut kiirehtiä. Mullissa ovat kuitenkin kylmällä ikkunanlaudalla.

Ostin tietenkin perinteisiä gloxinioita, joita tässä talossa on vuosikymmeniä kasvatettu. Kaiser Friedrich on menestynyt aina hyvin.

Pusseja pyöritellessä jäin ihmettelemään, että pussissa on tosiaankin vain yksi pieni ja kuivettuneen oloinen mukula. Eikös näitä ennen ole ollut kaksi joka pussissa? Vai kultaako aika muistot?

Aiemmin en ole kasvattanut begonioita, mutta nyt niitäkin mukuloita tarttui pari pussia matkaan. Ne olivat kuvassa niin komeita ja värikkäitä. Ihme kyllä, begonian mukuloita oli pussiin raaskittu laittaa peräti 3 kpl.

Näen jo silmissäni kirkkain värein kukkivat begoniaruukut porraspäässä. Saapas nähdä, millaisia saan kasvatetuksi.

Huonekasvien kesä

Vettä sataa ja lotisee vaihteeksi tuulisen päivän päätteeksi. Paremman tekemisen puutteessa tuli vilkaistua vintin ikkunanlaudalle. Taas kerran vanha veijari vanhapoika pääsi yllättämään. Pitkän, maataviistävän varren nokkaan on ilmestynyt kuuden kukan rykelmä!

Ryhti huononee, mutta kaktus ei vain anna periksi, päin vastoin. Tähän saakka olen ollut tyytyväinen, jos yksikin kukka on kerralla puhjennut. Nyt on varsinainen ilotulitus.

Keväällä istuttamistani kolmesta gloxinian mukulasta ensimmäinen on ehtinyt kukkaan. Jotenkin suppilokukat ovat tänä vuonna aneemisen oloisia. Lehtien vihreä on hailakkaa ja kukatkin lurpallaan. Olisivatko turhan pienessä ruukussa vai olisiko höystön puutetta, tiedä häntä.

Vieruskaveri tulee pikkuhiljaa perässä, kukat vasta nupuillaan. Kolmannesta mukulasta ei sitten noussut piikkiäkään. Että näin. Täytyy iloita näistä kahdesta kuitenkin.

Joillekin pilviset ja viileät säät sopivat. Herasjuoru esimerkiksi nauttii elämästään idän ja etelän välisessä ikkunanurkkauksessa, kun aurinko ei aivan suoraan porottele. Tämä kesä on varjossa viihtyvien kesä.

Pihasta voi toki nauttia sisältäkin. Minusta on ihana, kun piha tulee tupaan ikkunasta. Villiviini on paras tunkeutuja. Sitä joutuu välillä hillitsemään, että ei kierrä koko taloa.

Ehkäpä vielä saadaan lämmintä tulevalla viikolla, että pääsee aurinkotuoliin lueskelemaan. Eilen kokeilin, mutta pinnalta kuiva tuoli oli sisältä litimärkä. Housut menivät vaihtoon.

Mukuloita ja siemeniä

Tulipa taas hankittua mukuloita ja siemeniä, vaikka aivan ajattelin tänä keväänä jättää väliin. Sitten rupesi tuntumaan, että olisihan ikkunanlaudalla mukava olla muutama suppilokukka, Toimelan perinteiseen tapaan. Niinpä tilasin punaisen gloxinian (Etoile de Feu) mukulat. Niistä lähtee tämän kevään kukkatouhu tänä viikonloppuna käyntiin. Aurinkokin helottaa kirkkaalta taivaalta jo kovin keväisesti.

Samalla tilasin kokeeksi myös paketin pieniä, herkkiä heinäliljoja (Zephyranthus Robustus). Niitä pitänee esikasvattaa sisällä ja siirtää sitten ulos. Jos menestyvät kesän, tulee syksyllä taas lisää kellariin kerättäviä talveksi.

Kasvimaalle intouduin kokeilemaan pyöreää, keltaista sitruunakurkkua (Cucumis sativus), jonka pitäisi menestyä myös avomaalla.

Perin amerikkalaisen oloista kiekkokurpitsaa mainostettiin maukkaana, annoskokoisena kurpitsana, jota voi käyttää kesäkurpitsan tapaan. Saapas nähdä onnistuvatko nuo hauskan näköiset hedelmät.

Sitten tavallisempaa kurkkua (Cucumber la Diva) ja runkotomaattia (Tomato Outdoor Girl). Toivotaan lämmintä kesää, kun edelleenkään en omista kasvihuonetta.

Salaateista ajattelin kokeilla jäävuorisalaattia sekä pieniä keriä muodostavaa Lettuce Tom Thumbia. Lisäksi tuli tilattua Pak Choin siemeniä. Sen lehtiä käytetään kypsennettyinä, mutta sisemmät lehdet maistuvat myös raakoina. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Tästä se lähtee. Lajikkeet on hyvä kirjata blogiin muistiin. Syksyllä ja seuraavana kesänä tulee aina ihmeteltyä, että mitähän se taas olikaan, jota viime kesänä kokeilin.

Ai niin, meinasi unohtua! Hännänhuippuna vielä ruusunätkelmää pation köynnöskehikkoon.

Talviunille, zzz

Koleus ja pimeys iskivät lämpimän syyskuun jälkeen kertalaakista ja täysillä. On aika päästää kasvit ansaittuun talvilepoon. Peittelin Sun hit -patioruusut lehtikompostilla penkkiin ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Ruusuissa oli vielä paljon nuppuja ja muutama kukkakin, kun leikkasin niitä matalaksi. Otin sisälle maljakkooon, jospa nuput innostuisivat vielä aukeamaan lämpimässä.

Mikäs se tämä? Väärin arvattu, ei ole puikulaperuna. Ne syötiin jo. Tässä komeilee vanhan ajan daalian mukulajuurakko, jonka nostin kellariin talviunille. Komeita ovat, mutta makua on monenlaista... 

Ehkäpä perunannäköiset mukulat ensi heinäkuussa näyttävät taas tällaisilta.

Huonekasveista gloxiniat Kaiser Friedrich ja Kaiser Wilhelm kukkivat lopulta kahteen kertaan. Viimeiset kukat tipahtivat viikonloppuna. Vaikka lehdet olivat vielä vihreitä ja komeita, päästin nämäkin talvilepoon. Yritän keväällä istuttaa mukulat uudestaan, jospa innostuisivat vielä toistamiseen.

Kyllä luonto vain on ihmeellinen, kun näitäkin katsoo eri vuodenaikoina.

Kaiser Friedrich tervehtii

Koskapa olen raportoinut blogiin tähän saakka seikkaperäisesti kahden gloxinian kehitystä mukulasta väri-iloittelijoiksi, täytyy myös hitaamman Kaiser Friedrichin loiston päivät tallentaa. Tämä punainen kaunistus heräsi henkiin paljon veljeään Kaiser Wilhelmiä myöhemmin, kuten olen aiemmin kertonut, ja on nyt parhaassa kukassaan. Nuppuja ilmestyi lopulta toistakymmentä. Odotus palkittiin!

Liilavalkoinen Kaiser Wilhelm kukki vielä vähän suuremmilla kukilla kuin punainen Friedrich ja on nyt lopettelemassa. Viimeisiä samettisia ihanuuksia viedään.

Yritän säilyttää mukulat talven yli. Katsotaan, mitä niistä ensi keväänä syntyy vai syntyykö mitään.

Ulkona jyrisee ukkonen. Pilvinen, hiostava ja painostava kesäpäivä kääntyy iltaan.

Keisareiden kuulumiset

Kolean sadepäivän ratoksi hieman keisarillisia kuulumisia sisätiloista. Keväällä saamani gloxinian mukulat ovat äityneet mahtavaan kasvuun. Tässä kuvassa Kaiser Wilhelm esittelee läpimitaltaan lähes kymmensenttisiä kukintoja. Tällä hetkellä kukkia on auennut kolme, mutta nuppuina lisää on tulossa kymmenkunta.

Kaiser Friedrichin kanssa olin jo vähällä menettää toivoni, kun se heräsi henkiin niin hitaasti Wilhelmin pullistellessa vieressä paljon nopeammin. Jäljessä se kulkee vieläkin, mutta nuppuja on tulossa peräti kahteen "rykelmään", en ole edes laskenut niitä. Friedrichin kukat ovat punaiset, kunhan aukeavat.

Mukavaa, että sisälläkin jokin kukkii ja menestyy. Tänä keväänä olen syyttänyt kukkamultaa, kun mullanvaihdon jälkeen moni kasvi on nuupahtanut omia aikojaan. Sellaisetkin, jotka ovat vuodesta toiseen ilahduttaneet ongelmitta. Huonot ajat huonekasveilla, tai sitten olen innostunut hoitamaan niitä liikaa.

Kaiser Friedrich otti ja heräsi

Sitkeä odottaminen palkitaan: Gloxinia Kaiser Friedrich heräsi lopultakin henkiin! Olin jo vähällä kaivaa mukulan ulos purkista, mutta kyllä siellä nyt on selvästi havaittavissa lehtien alkuja. Jee.

Ihmeellistä, kuinka eri tahdissa samaan aikaan istutetut mukulat kasvavat. Alla vasemmalla Kaiser Wilhelm, joka on pantu purkkiin samana päivänä Friedrichin kanssa. Se lähti heti kasvuun tai oikeastaan mukulassa oli jo lähtiessä pienet lehdenalut. Mutta näin. Ja taas odotellaan: Mahtaakohan näihin kukkiakin tulla?

Terveisiä hortensialta ja keisareilta

Pihahortensia pääsi eilen kellarista Vilpolan valoon. Uudet versot kukkanuppuineen ovat jo kymmensenttisiä, mutta ymmärrettävästi hailakoita. Vihreä väri ilmestyy valossa nopeasti ja lehdet puhkeavat. Ihana seurata päivittäisiä muutoksia, vaikka vielä kukka näyttääkin kauempaa risukasalta.

Gloxiniat, jotka istutin kolme viikkoa sitten, eivät enää näytä veljeksiltä, vaikka sellaisia ovatkin: Kaiser Wilhelm vasemmalla on päättänyt ryhtyä kasvamaan. Siinä olikin jo pienet alut istutettaessa. Kaiser Friedrich taas ei osoita mitään elonmerkkejä. Kuinkahan kauan sitä kannattaa odotella?

Kaiser Friedrich ja Kaiser Wilhelm purkeissa

Retostelin jokin aika sitten, että haluaisin kasvattaa gloxinioita. Jo perinteiden kunnioituksen vuoksi, koska niitä on aina aiempien emäntien aikoina ollut Toimelan ikkunoilla. Eipä aikaakaan, kun äitini kiikutti naapurikaupungista pari mukulaa ja korjasi puutoksen.

Nyt tuli paineita. Olen kerran vuosia sitten kokeillut gloxinian kasvatusta huonolla menestyksellä. Syykin selvisi: olin istuttanut mukulat ylösalaisin!

Tumpelo mikä tumpelo. Minusta on aika epäloogista, että mukulan kovera puoli pitää asettaa ylöspäin. Nyt on virhe korjattu ja mukulat mullissa. Vasemmalla Kaiser Friedrich ja oikealla Kaiser Wilhelm. Odottelemme herrojen heräämistä.